Rauhallisesti virtaava Athabasca-joki muuttuu yhtäkkiä jyriseväksi pedoksi. Valtavat vesimassat putoavat syvälle kanjoniin. Veden pauhu peittää alleen kaikki muut äänet. Tyrskyävä vesi räiskyy joka suuntaan ja kastelee kaiken ympärillä olevan. Ikään kuin taivaalta satava vesi ei olisi sitä jo tehnyt.
Kanadan Kalliovuorilla sijaitsevan Jasperin kansallispuiston suosituimpiin nähtävyyksiin kuuluu kaksi vesiputousta. Molemmat vesiputoukset, Athabasca Falls ja Sunwapta Falls, sijaitsevat upean maisemareitin, Icefields Parkwayn varrella. Molempien putousten läpi virtaa Athabasca River, joka saa alkunsa Columbian jäätikköalueelta Jasperin kansallispuiston eteläosista. Lukuisissa kuvissa joki ja sen putoukset hohtavat upean turkooseina. Sellaista näkymää minäkin odotin, kun kesällä 2017 tekemämme Kalliovuorten road tripimme reitti vei Jasperin kansallispuiston läpi. Valitettavasti jouduin hieman pettymään.
Athabasca Falls
Mount Edith Cavellin upeissa jäätikkömaisemissa kierreltyämme jatkoimme matkaamme Athabasca Fallseille. Putoukset sijaitsevat suhteellisen lähellä Jasperin kylää, joten ne olisi näppärä käydä katsastamassa nyt, kun täällä suunnalla pyörimme. Suhteellisen lyhyt tarkoittaa tässä tapauksessa 30 kilometriä, joka Jasperin kansallispuiston mittakaavassa on melko lyhyt matka. Seuraavana päivänä pakkaisimme taas tavarat autoon ja lähtisimme ajamaan Icefields Parkwayta pitkin kohti Banffin kansallispuistoa.
Jo parkkipaikalla kävi selväksi, että yksin täällä ei tarvitsisi olla. Näppärästi Icefields Parkwayn varrella sijaitseva putous kerää varmasti jokaisen kansallispuistossa liikkuvan turistin ihailemaan näkymiä. Suurimman ihmismassan aiheuttivat aasialaiset turistibussit, jotka purskauttivat kerralla useamman kymmentä ihmistä Athabasca Fallsin näköalatasanteille. Toisaalta aasialaisturistit katosivat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat sinne ilmestyneetkin.
Athabasca Fallseja on turha kuvitella katselevansa itsekseen. Sateisena kesäkuun päivänä alueella kuitenkin mahtui kulkemaan ihan hyvin. Talven jäljiltä Athabasca-joessa virtaa valtavat määrät vettä. Niinpä myös vesiputoukset ovat tähän aikaan varsin massiiviset. Aivan putouksen vieressä seisoessaan voi tuntea pauhaavan veden voiman. Alas kanjoniin tyrskyävään veteen ei tosiaan tekisi mieli joutua. Vesi paiskautuu kallionseinämiin sellaisella voimalla, että putouksesta olisi turha kuvitella pääsevänsä enää ylös.
Sunwapta Falls
Etelänpänä Icefields Parkwayn varrella pauhaa Sunwapta Falls. Athabasca Fallseilla vietetyn iltapäivän jälkeen olimme seuraavana aamuna heittäneet hyvästit ensimmäiselle telttapaikallemme Whistlers Campgroundilla ja kääntäneet auton keulan kohti etelää. Tämän päivän aikana ajaisimme halki Icefields Parkwayn kauniiden maisemien ja siirtyisimme samalla Jasperin kansallispuiston puolelta viereiseen Banffin kansallispuistoon.
Ensin pysähdyimme kuitenkin Sunwapta Fallseilla. Kokemus oli melkoisen samanlainen kuin edellisenä päivänä Athabasca Fallseilla. Liikuimme näköalatasanteelta toiselle aasialaisten turistien keskellä puikkelehtien ja sateen ropistessa niskaamme.
Athabasca Falls on suosittu nähtävyys. Se erottuu muista Kalliovuorten vesiputouksista saarensa ansiosta. Juuri ennen kuin Athabasca-joki syöksyy pauhaten alas kanjoniin, jakautuu joki kahtia. Joen keskellä on pieni saari, joka nousee parhaimmillaan turkoosin veden keskeltä tehden vesiputousnäkymästä täydellisen. Toki tälläkin kertaa, saimme katsella harmaana jylläävää vettä.
Mutta jylläämisen se tosiaan osasi. Alimmalla tasanteella seisoessa vesiputouksen voima todella tuntui. Jos mahdollista, Sunwapta Fallseilla vesi pauhasi vielä suuremmalla voimalla kuin Athabasca Fallseilla.
Putouksen jälkeen vesi syöksyy täälläkin kapeaan kanjoniin. Kallion seinämät kohoavat jyrkkinä pauhaavasta vedestä. Tänne, pystysuoralle seinämälle, oli korppi tehnyt pesän. Hurjana mylläävien vesimassojen yläpuolella korpinpoikaset keikkuivat pienellä kielekkeellä kuin pohtien, uskaltaisivatko lähteä lentoon.
Tämä pysäköintipaikan lähellä sijaitseva putous ei suinkaan ole ainoa Sunwapta Fallseilla. Hiekkaisia polkuja voisi jatkaa edemmäs alemmille putouksille. Meillä oli edessä pitkä ajomatka ja useita pysähdyksiä, joten emme viitsineet lähteä sateessa tarpomaan pidemmälle. Alempaa putousta voit käydä kurkkaamassa Vaihda vapaalle -blogista.
Miksi jäätikköjokien vesi on turkoosia?
Olin Kalliovuorilla odottanut näkeväni niitä upean turkooseja vesiputouksia, joita monet valokuvat ovat tulvillaan. Jouduin kuitenkin pettymään karvaasti. Tämä vesi ei tosiaankaan ollut turkoosia. Se oli harmaata.
Jäätikköjokien turkoosi väri johtuu hienojakoisesta kiviaineksesta, joka saa valon heijastumaan ja veden näyttämään kirkkaan turkoosilta. Keväällä lumen ja jäätikön sulaessa vuoristojokien virtaus kasvaa huomattavasti. Voimakas virta vetää mukaansa isompia hiekanjyviä, jolloin vedestä heijastuva valo ei värjääkään vettä turkoosiksi, vaan saa sen näyttämään valkealta tai harmaalta.
Alkukesällä matkustaessamme saimme nähdä Kalliovuorten vesiputoukset massiivisina ja pauhaavina, mutta kolikon kääntöpuolena veden väri ei tosiaan ollut upeimmillaan.
Jos olet lukenut Kalliovuorten matkakertomuksia Vaihda vapaalle -blogista, olet todennäköisesti ihaillut näitä samoja Athabasca ja Sunwapta Fallsien vesiputouksia turkoosin sävyisinä. Elina ja Tomi olivatkin käyneet Kalliovuorilla syksyllä, jolloin jäätikköjoissa virtaa vettä paljon maltillisemmin ja vesi pysyy kirkkaan turkoosina. Sain luvan lainata näitä syksyisiä kuvia tähän juttuun, joten voitte nähdä värieron ihan itse.
Nyt oman reissun jälkeen Vaihda vapaalle -blogin kuvia selatessani mua alkoi ihan naurattaa. Miten voi olla, että ollaan osuttu ottamaan niin samankaltaisia kuvia.
Sunwapta Fallseilta matkamme jatkui Icefields Parkwayn upeissa vuoristomaisemissa kohti seuraavia vesiputouksia. Siellä saisimme ihailla turkoosia vettä ihan omassa rauhassamme. Kyllä, luit oikein. Ei harmaata vaan turkoosia vettä. Tuosta Kanadan Kalliovuorten piilotetusta helmestä kuitenkin lisää vasta myöhemmässä postauksessa.
Katso myös Kalliovuorten road tripimme reitti ja kohteet sekä muut blogitekstit Jasperin kansallispuistosta:
- Päällimmäiset tunnelmat Kalliovuorten road tripiltä
- Ensimmäinen päivä Kanadassa: kun stereotypiat paljastuivat todeksi
- Maligne Laken helposti saavutettavat luontokohteet Kanadan Kalliovuorilla
- Täydellinen aamu Jasperin kansallispuistossa ja massiivinen Pyramid Mountain
- Mount Edith Cavell: ensimmäinen jäätikkö ja karhuvaara Kalliovuorilla
- Kanadan Kalliovuorille eksyneet retkeilijät
- Stanley Falls – Kalliovuorten kansallispuistojen kauneimmat vesiputoukset
- Columbia Icefield paljastaa, miten hurjaa vauhtia jäätiköt sulavat Kanadassa
- Icefields Parkway – yksi maailman upeimmista maisemareiteistä
Seuraatko Suunnaton-blogia jo sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’
36 Comments
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
1.1.2018 at 16:37Kanadasta löytyy kyllä häkellyttävän upeita luontomaisemia! Listailinkin juuri blogissani matkahaaveita vuodelle 2018 ja Kanada päätyi myös listalle, ei vähiten kauniin luontonsa puolesta.
Suunnaton
1.1.2018 at 19:42Kanadan luonto on upeaa, etenkin nuo vuoristomaisemat. Fiilistelen jatkuvasti uutta reissua Kalliovuorille tai pohjoiseen Kanadaan.
Joanna Sormunen
1.1.2018 at 19:24Kiitos kun olet mukana Viikon Kuva Maailmalta – Link Up Partyssa!
Upeita valokuvia, upeista paikoista! Aika uskomaton tuo lopun ero turkoosin ja valkoisen/harmaan veden välillä. Täällä Ecuadorissa on myös jäätikön sulatevesia aika paljon. Tosin en ole vielä nähnyt turkoosia vettä, valkoista ja harmaata kyllä. Luultavasti mineraalit jotka eroavat veden mukana ovat erilaisia kuin tuolla Kanadan jäätiköillä. Tai sitten en vaan ole osunut oikeiaan aikaan 🙂
Suunnaton
1.1.2018 at 19:43Kiitos Joanna! Onkohan Ecuadorissa jatkuvasti niin suuret vesimassat, että veden mukana lähtee myös suurempia hiekanjyviä?
Susanna
1.1.2018 at 20:41Hienot putoukset! minäkin haluaisin nähdä joskus vesiputoukset jossain, ehkäpä Kreikassa tai Kroatiassa
Suunnaton
1.1.2018 at 22:59Kroatiassa kävin aikoinaan ihailemassa vesiputouksia ja järviä Plitvicessä. Upea paikka! Tosi erityyppinen kuin vaikka nämä Kalliovuorten putoukset, mutta todella kaunis.
Laura / Irtiottoja maailmalle
6.1.2018 at 21:49Vesiputouksissa on kyllä usein sitä jotain, joka vaan kiehtoo kerta toisensa jälkeen. Ehkä se on nimenomaan se mahtava pauhu ja voimantunne, joka niistä huokuu. Upeita ovat nämäkin, mutta hauska tosiaan että voivat näyttää näinkin erilaisilta eri aikaan vuodesta muutenkin kuin pelkän voluuminsa puolesta!
Suunnaton
10.1.2018 at 20:15Vesiputouksissa tosiaan on jotakin. Ei tarvitse olla isokaan puro tai putous, kun niitä jää ihailemaan. Olisi ihanaa päästä joskus näkemään nuo (syksyiset) turkoosit putoukset, mutta kieltämättä näissäkin oli omat hyvät puolensa.
Anne | Metallia Matkassa
7.1.2018 at 09:52Aika vaikuttavan näköisiä vesiputouksia siitä huolimatta, vaikka vesi ei ollutkaan vierailun aikana turkoosia. 🙂
Suunnaton
10.1.2018 at 20:15Sanos muuta. Kiva jos välittyy kuvistakin!
Anna Koskela
7.1.2018 at 14:14Tuo sama vedenvärin muuttuminen on nähtävissä jo Saksassakin, vaikka se onkin kaukana jätiköistä. Osassa joista, ihan jopa Baijerin Fussenin läpi virtaavassa, on aivan ihana turkoosi väri. Mitä lähemmäksi Alppeja mennään, sen enemmän tietty näkyy turkooseja vedenpintoja.
Suunnaton
10.1.2018 at 20:16Mä en olekaan kauheasti muualla kiinnittänyt huomiota putousten tai jokien väriin, mutta niitä ei tosiaan varmaan tarvitse kovinkaan kaukaa lähteä hakemaan.
Hanneli/duunireissaaja
12.1.2018 at 19:16Meillä kävi Annan mainitsemassa Füssenissa samoin kuin teille Kanadassa. Turkoosin joen sijaan todistimme harmaana vellovaa virtaa. Upeimmat turkoosin sävyt olen nähnyt Islannissa.
Suunnaton
12.1.2018 at 23:46Sielläkin on siis vaihtelua. Me taas nähtiin Islannissa vain kovin tavallisen värisiä putouksia, tosin oltiinkin vain rannan tuntumassa ja hyvin pikaisesti.
Merja / Merjan matkassa
7.1.2018 at 14:21Jännä tuo vesiputouksien veden väri. Meidän reissu osui myös syyskuulle, mutta vesi oli samaa harmaata kuin teilläkin. Piti käydä oikein omasta jutusta tarkistamassa 🙂 Turkoosia vettä näkyi myöhemmin, mutta eri paikassa. http://www.rantapallo.fi/merjanmatkassa/2016/08/22/icefields-parkwayta-pitkin-jasperiin/
Suunnaton
10.1.2018 at 20:19Teillä taisi myös olla vähän huono tuuri metsäpalojen savujen kanssa, jos oikein muistan? Tuonne Johnston Canyonille olisin halunnut ihan hirveästi, mutta se oli lopulta pakko jättää väliin aikataulun ja Canada Dayn ruuhkien takia.
Sonja | FIFTYFIFTY
7.1.2018 at 14:37Vitsi mä aina ihastelen näitä sun virtaavan veden kuvia! Harmaata tai ei, sun kuvissa vesi näyttää aina samettiselta. 🙂 Ja vitsi tuolla näyttää jotenkin tosi kylmältä, oliko siellä kylmä? Tuo turkoosi väri on kyllä upea ja itsekin haluaisin varmasti nähdä juuri sitä. Jännä myös, miten erilaiselta paikka näytti syyskuussa verrattuna esimerkiksi meidän pohjoisimpaan reissukolkkaan Yosemiteen. Mä odotin Yosemitelta, että se olisi ollut jotain tuon kaltaista, mutta siellä olikin kuumaa ja kuivaa.
Suunnaton
10.1.2018 at 20:22Kiitos Sonja, ihana kuulla! Nämä pari päivää olivat ainakin osittain aika kylmiä ja sateisia. Muuten mentiin alkureissu 30 ’C helteissä, mutta juuri näille parille päivälle osui vähän ikävämpi keli. Ja jos tämä näyttää kylmältä, odotahan kun pääsen kohta jäätikön reuna-alueiden postaukseen, silloin taisi olla alle 9’C lämmintä 😀
Johanna @ Out of Office
7.1.2018 at 21:44Nuo Kanadan maisemat ovat vertaansa vailla! Kaukaisena haaveena minullakin.
Aasialaisia turistibusseja kauhistelin joulukuussa Sveitsissä itsekin, mutta totta että se porukka jatkaa matkaansa yleensä aika nopeasti – kunhan se selfiekeppikuvat on saatu kohteessa otettua.
Aika jännä, mutta täysin järkeenkäypä tuo veden värin vaihtelu. Tuollainen pitäisi kertoa isoilla kirjaimilla ko. kohteen matkailusivustoilla, ettei täällä kaukaa tarvitsisi lähteä sinne asti pettymään, vaan voisi ajoittaa matkansa oikeaan aikaan 🙂
Suunnaton
10.1.2018 at 20:24Tuo on kyllä (aasialaisten) turistibussien hyvä puoli – eivät viivy kohteessa lainkaan niin kauaa kuin useimmat omatoimimatkailijat.
Ihan totta, että nuo veden värin vaihtelut olisi hyvä kertoa matkailusivustoilla siinä missä muukin informaatio. Ennen reissua selailin kovasti kansallispuistojen sivuja ja näin monia juttuja liittyen eläinten käyttäytymiseen ja bongaamiseen eri vuodenaikoina, mutta vedestä ei tainnut olla juurikaan mainintoja.
Jenna / Huge passion for life
8.1.2018 at 21:27Kanada on ollut mulla niin pitkään matkahaaveena. Vielä joskus! Ihanan samenttista tosiaan tuo vesi noissa sun kuvissa. Jännää kyllä tuo veden värin vaihtelu. Ja ah, vesiputouksissa on vaan jotain niin maagista.
Suunnaton
10.1.2018 at 20:25Ihan mahtavaa, Kanada on upea! Ja kiitos 🙂