Menu
Kanada / USA / Valokuvaus

Sopiva kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen

Jos mietit, millaisen kamerakaluston kanssa lähtisit retkeilemään Kalliovuorten kansallispuistoihin, seikkailemaan Yellowstonen ihmeelliseen maailmaan tai vaikka ihailemaan eläimiä Afrikan safarille, kannattaa vilkaista tämä postaus. Kerron vinkkejä ja omia kokemuksiani sopivien objektiivien valintaan.

USA:n ja Kanadan Kalliovuorten road trippiä suunnitellessani mietin pääni puhki, minkälaisella kamerakalustolla matkaan kannattaisi lähteä. Kalliovuorilla kuvauskohteet olisivat hyvin monipuolisia. Tällä reissulla tultaisiin ottamaan kuvia  laajoista maisemakuvista satojen metrien päässä oleviin eläimiin. Kaupunkimatkoilla näppärä objektiivi ei millään tulisi riittämään tämänkaltaisissa luontokohteissa.

Oli selvää, ettei sen hetkinen kamerarepertuaarini riittäisi kattamaan koko laajaa skaalaa, mitä Kalliovuorten kansallispuistojen kuvaamiseen tarvittaisiin. Haaveilin laajakulmaobjektiivista, jolla saisi vangittua koko taivaankannen, ja toisaalta superteleistä, joilla saisin tajunnan räjäyttävän hienoja valokuvia karhuista ja susista. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri talousnero ymmärtääkseen, että noihin vermeisiin uppoaisi yhden jos toisenkin matkan reissukassa. Eikä jättikokoisia putkia jaksaisi edes raahata mukanaan.

Kameranrunkoja minulta löytyi kaksin kappalein, vanhempi ja vähän uudempi Canonin kroppikennoinen runko. Kaksi runkoa mahdollistaisi sen, että voisin ottaa mukaan kaksi eri objektiivia eikä minun tarvitsisi irroitella niitä jatkuvasti. Riittää, että vaihdan vain kameraa lennossa.

Kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen

Polttoväli 17 mm (Jasper National Park)

Laajakulmaisempi putki maisemakuviin

Päädyin lopulta siihen, että maisemakuvat ja ns. tavalliset kuvat saisin taltioitua toisella tuolloisista perinteisistä reissulinsseistäni, Sigman 17-70mm F/2.8-4.5 DC Macrolla. Objektiivin huono puoli on se, että aukon koko pienenee zoomatessa, mikä hankaloittaa etenkin hämärissä olosuhteissa kuvaamista. Toinen muuttuvan aukon haittapuoli on se, että manuaaliasetukset eivät taivu kovin hyvin siihen, että polttoväliä muutetaan nopeasti.

Rajoituksistaan huolimatta tuo objektiivi osoittautui polttoväliltään oikein hyväksi valinnaksi vaikka laadultaan linssi ei ole lähelläkään huipputasoa. 17-70mm polttoväli toimi ”peruskuvauksessa” oikein hyvin. 17 mm polttoväli riitti kohtuullisen hyvin maisemakuvaukseen jopa kroppikennolla. Toisaalta 70 mm:iin ylettyvä zoomi antaa vapauden kuvata hieman kauempanakin sijaitsevia kohteita.

Tämä objektiivi oli käytössäni suurimman osan reissusta. Käytin sitä niin maisemakuvaukseen kuin tavanomaiseen matkakuvaamiseen. Tällä tuli kuvattua vuoristomaisemat, geysirit, geotermiset kohteet, lähellä olevat biisonit ja muut suuremmat eläimet sekä osana maisemaa olevat eläinlaumat. Upeat tähtitaivaat jäivät tällä reissulla kuvaamatta. Onni onnettomuudessa, niihin en tällä reissulla edes ihmeemmin törmännyt.

Jos olet hankkimassa uutta objektiivia, en voi täysin varauksetta suositella tuota Sigman putkea. Se on hyvä kompromissi, mutta yllättäen: parempiakin on olemassa. Polttovälinä 17-70 mm on ainakin kroppikennoisella kameralla varsin monikäyttöinen. Laajoja maisemakuvia halajaville 17 mm saattaa kropilla kuitenkin olla liian suppea.

Kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen

Polttoväli 17 mm (Yellowstone National Park)

Kanadan Kalliovuoret

Polttoväli 17 mm (Banff National Park)

Kanadan Kalliovuoret

Polttoväli 38 mm (Banff National Park)

Kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen

Polttoväli 42 mm (Yellowstone National Park)

Polttoväli 50 mm (Yellowstone National Park)

Polttoväli 70 mm (Glacier National Park, USA)

Pidempi putki eläinkuviin

Mitä kauempana olevien eläinten kuvaaminen sitten vaatii? Kansallispuistoissa riittää kuvattavia eläimiä joka lähtöön. Pienehköt kaukana liitävät linnut ja satojen metrien päässä kulkevat sudet vaatisivat äärimmäisen pitkää polttoväliä. Paino sanalla äärimmäisen – harvalla harrastajilla on jemmassa sellaisia putkia. Toisaalta biisoneista tuollaisella polttovälillä saisi mahdutettua kuvaan vain yhden sarven.

Minulta puuttui pidemmän polttovälin objektiivi, joten sellainen piti tätä reissua varten hankkia. Tehtyäni järjettömän määrän pohjatyötä, päädyin siihen, että 200 mm polttoväli olisi kaikkein järkevin suhteutettuna objektiivin hintaan ja polttovälin tarpeeseen.

Enää oli jäljellä äärimmäisen vaikea päätös kahden Canonin 70-200 F2.8:n ja kiinteäpolttovälisen 200 F2.8:n välillä. Lopulta päädyin kiinteäpolttoväliseen kuvanlaadun, keveyden ja ehkä alitajuisesti hinnankin takia. Vakaajan puutteen huomaa melko usein etenkin silloin, kun kameraa ei saa tuettua mihinkään. Tämän vuoksi edelleenkin mielessä pyörii ajatus, olisiko pitänyt panostaa tuplasti painavampaan ja kalliimpaan vakaajalliseen Canonin 70-200 F/2,8L IS II USM:iin.

Koska 200mm ei ole kroppikennoisessakaan kamerassa vielä erityisen pitkä polttoväli villieläinten kuvaamiseen, hankin lisäksi 1,4-kertaisen telejatkeen. Ensimmäiset kuvat reissussa otin pelkällä 200 mm objektiivilla, mutta sen jälkeen telejatke pysyi tiiviisti kiinni kamerassa.

Telejatkeen kanssa 200mm F/2.8 -objektiivi on verrattavissa 280mm F/4,0 objektiiviin. Tuo polttoväli riitti kohtuullisen hyvin vähän kauempanakin olevien kanadanhirvien ja biisoneiden kuvaamiseen. Myös tien vierellä käyskentelevien mustakarhujen kuvaaminen onnistui suht hyvin.

Polttoväli kuitenkin loppui tyystin kesken kuvatessani jokilaakson toisella puolella olevien susia. Esimerkkikuvan tästä tilanteesta näet alla. Useiden satojen metrien päässä kävellyttä karhua tuolla kamerakokoonpanolla ei pystynyt edes tunnistettavasti erottamaan. Lisäksi telejatkeen myötä pienentynyt aukko teki aamu- ja iltahämärässä kuvaamisesta haasteellista.

Kanadan kalliovuoret

Polttoväli 280 mm (Banff National Park)

Kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen

Polttoväli 280 mm (Yellowstone National Park)

Polttoväli 280 mm, rajattu n. neljännekseen alkuperäisestä (Yellowstone National Park)

Oliko kamerakaluston valinta onnistunut?

Kahden kamerarungon ansiosta minulla oli lähes koko ajan saatavilla sekä näppärä yleislinssi että pidempi tele. Vaihtelemalla 17-70mm ja 280mm kokoonpanoja, sain erilaiset kuvaustilanteet suhteellisen hyvin hoidettua.  Laajempi linssi toimi hyvänä perusvalintana ja 280 mm riitti suurimpaan osaan eläinkuvauksista. Myös kaluston koko oli sopiva, sillä 1,5 kilon painoisia kombinaatioita jaksoi hyvin kantaa mukana päivävaelluksillakin. Kamerakaluston kantamisesta annan suuren suuren kiitoksen Manfroton Off Road Hiker -kamerarepulleni, joka oli kuin luotu tällaisen kaluston kanssa retkeilyyn.

Huomasit ehkä, ettei minulla ollut käytössä polttoväliä 70 mm ja 200/280 mm välillä. Kamerarepussani kuitenkin kulki koko matkan ajan kiinteä 85 mm polttovälin objektiivi, jonka olisi telejatkeella saanut muutettua 120 mm pituiseksi. Objektiivi pysyi kuitenkin koko matkan ajan repussa, en käyttänyt sitä kertaakaan.

Kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen

Polttoväli 21 mm (Yellowstone National Park)

Vinkit kamerakaluston valintaan maisema- ja eläinkuvauksessa

On matkakohteenasi Kalliovuorten kansallispuistot, Yellowstonen geysirit ja villieläimet tai vaikka Afrikan safari, kannattaa kamerakaluston valinnassa kiinnittää huomiota näihin seikkoihin:

  • Maisemakuviin tarvitset enemmän tai vähemmän laajakulmaisen objektiivin. Valovoimaisuus on aina plussaa, mutta supervalovoimaista linssiä et välttämättä maisemakuvaukseen tarvitse, etenkin jos käytössäsi on jalusta.
  • Suurimmat eläimet saa parinkymmenen metrin päästä kuvattua normaalilinssillä. Otathan kuitenkin huomioon, että varoetäisyys kaikkiin eläimiin Kalliovuorten kansallispuistoissa on vähimmillään 30 metriä, petoeläimiin jopa 100 metriä. Ihan eläinten vierestä et siis pääse kuvia ottamaan.
  • Pääasiassa eläinkuviin tarvitaan pidempää teleä. Nyrkkisääntönä n. 300 mm on sopiva suurimpaan osaan kuvia, mutta petoeläimiä ja lintuja varten pidempi putki on parempi.
  • Eläimet ovat parhaiten nähtävillä auringon noustessa ja vastaavasti auringon laskiessa. Tällöin objektiivin valovoima on hyvin olennainen tekijä. Minä taistelin telejatkeen myötä pienentyneen aukon F/4.0:n kanssa, joten lämpimästi suosittelen valitsemaan objektiivin, jossa on vähintään se tai suurempi aukko. Nelonen oli vielä kohtuullinen, mutta suuremmalla aukolla villieläinten pienenkin liikkeen olisi saanut pysäytettyä paremmin.
  • Jos mielit tehdä päiväretkiä tai pidempiä vaelluksia, kannattaa kiinnittää huomiota kaluston kokoon. Minulla oli mukana kaksi noin 1,5 kiloa painavaa kokoonpanoa. Keskivertoihminen jaksaa kantaa niitä oikein hyvin, etenkin kun toisen saa pidempien siirtymien ajaksi kannettua kamerarepussa.
  • Aamu- ja iltahämärissä sekä vesiputouksia kuvatessasi tulet mitä todennäköisimmin kaipaamaan jalustaa. Matkustus- ja valokuvaustyylistä riippuen kannattaa kiinnittää huomiota jalustan painoon, säädeltävyyteen ja kantavuuteen.
  • Ota huomioon sääsuojaus. Sateen ropistessa niskaan on kamera hyvä saada suojattua. Jos kameran haluaa pitää käyttövalmiina sateessakin, kannattaa satsata sadesuojaan.

Polttoväli 280 mm (Banff National Park)

Tämä sama kamerakalusto kulki mukanani myös Tansanian safarilla. Vaikka ympäristö on täysin erilainen kuin vehreillä Kalliovuorilla, pätevät yllä olevat vinkit ja kokemukset hyvin myös safarikuvaukseen.

Millainen kokemus sinulla on USA:n ja Kanadan kansallispuistoissa tai Afrikan safarilla kuvaamisesta? Millaista kalustoa sinä suosittelisit näihin kohteisiin?

Lue myös vinkit eläinten bongaamiseen Kalliovuorilla ja Yellowstonessa ja tutustu tarkemmin Kalliovuorilla ja Yellowstonessa kierrelleen road tripimme matkaohjelmaan.

Jos kaipaat toimivaa kamerareppua patikointireissulle, kurkkaa kokemukseni Manfrotto Off Road Hikerista.


Seuraatko Suunnaton-blogia jo sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

4 Comments

  • Merja / Merjan matkassa
    31.5.2018 at 15:31

    Kiitos hyvistä vinkeistä! En tainnut ihan kaikkea ymmärtää, kun polttovälit ja eri objektiivit menevät päässä sekaisin, mutta pikkuhiljaa yritän opiskella näitä kuvausjuttuja 🙂 Ostin vähän aikaa sitten uuden kameran ja opettelen nyt sen säätöjä. Vanhan kameran kanssa into loppui kesken, mutta nyt päätin pikkuhiljaa ottaa yhden asian kerrallaan työn alle. Käytännössä se menee varmasti niin, että kun kuvaustilanne tulee, unohdan täysin mitä säätöjä piti minkäkinlaisessa tilanteessa olla ja hädissäni kuvaan automaattiasetuksilla..

    Reply
    • Suunnaton
      12.6.2018 at 20:52

      Noin minäkin lähdin kuvaamista opettelemaan. Treenasin aina yhden jutun kerralla kuntoon. Aloitin sillä, että valitsin aukon koon tarpeen mukaan ja pidin muut asetukset automaatilla. Seuraavaksi opettelin suljinajan käytön. Sitten otin ISO-arvot mukaan. Nykyään kuvaustilanteesta riippuu, käytänkö manuaalitilaa vai haluanko itse määrätä ainoastaan aukon tai suljinajan.

      Kunnolla vaan treeniä, niin kyllä asetukset menevät selkärankaan! Nuo ovat aika selkeitä juttuja (ainakin peruskuvaajan tasolla), kun ne tajuaa. Samalla alkaa myös paremmin ymmärtää, millaisen objektiivin tarvitsee esim. aukon koon suhteen, tai kuinka lähelle tai kauas kohteesta haluaa kuvatessaan jäädä (-> polttoväli). Tsemppiä!

      Reply
  • Pinkkis
    31.10.2018 at 16:46

    Nämä asiat on itseä mietityttänyt viime aikoina kovasti, ja päädyin nyt ostamaan loppujen lopuksi tuon pitkän telen, 150-600mm. Harkitsen jos jossain vaiheessa vielä hommaan telejatkeenkin, koska edes tuo 600mm yhdistettynä kroppirunkoon ei välttämättä ole tarpeeksi niitä susia kuvatessa, saattavat nimittäin helposti olla useamman mailin päässä.
    Mutta kaikki on kotiinpäin, kun edellisillä reissuilla mukana on ollut vain kännykkäkamera eikä siinäkään erityisen hyvää kameraa.
    Mulla puuttuu vain nyt täysin tuo laajis, mun ”lyhin” putki on kiinteä 50mm…

    Reply
    • Suunnaton
      19.12.2018 at 11:49

      Tuolla putkella onkin jo pituutta! Ihan totta, että noihin kaukana oleviin eläimiin ei tunnu juuri mikään putki riittävän.
      Laajispuoli on mullakin haasteena monilla reissuilla, vaikka 35mm:iin pääsee suht hyvällä linssillä ja 17mm vähän keskinkertaisemmalla. Tuota(kin) päätä tekisi mieli täydentää.

      Reply

Leave a Reply