Kesällä 2017 tekemämme Kalliovuorten road tripin ensimmäinen kohde oli Jasperin kansallispuisto Kanadassa. Jo ensimmäisen vuorokauden aikana ehdimme nähdä ja kokea paljon: ihastella eläimiä ja Maligne Laken ympäristön järvi- ja jokimaisemia, kokea upean aamun luonnon keskellä ja nähdä keväisen Mount Edith Cavellin ja sen jäätiköt. Lisäksi ihailimme pauhuavia vesiputouksia Athabasca Fallseilla, mutta niistä kirjoitan enemmän vielä myöhemmin.
Old Fort Point
Jasperin kansallispuistossa vietetyn päivän päätteeksi mies ilmoitti lähtevänsä juoksulenkille. Paikaksi valikoitui Jasperin kylän kupeessa sijaitseva Old Fort Point. Sieltä metsään lähtisi useitakin ulkoilureittejä. Kuten matkoilla yleensä, tämäkään pieni iltapuhde ei lopulta ollut ihan sitä mitä ajateltiin. Ilta muistutti hyvin siitä, kuinka pienellekin päiväretkelle tulee varustautua kunnolla, etenkin täällä Kalliovuorten jylhissä maisemissa.
Old Fort Point sijaitsee Athabasca-joen varrella, lähellä pientä kukkulaa ja pieniä järviä. Osa Old Fort Pointilta lähtevistä reiteistä oli nyt suljettu. Alueella asustaa useita kanadanhirviä, ja poikasten kanssa liikkuvat emät voivat olla hyvinkin aggressiivisia puolustaessaan jälkikasvuaan. Toinen sektori Old Fort Pointin lähellä oli suljettu harmaakarhujen vuoksi.
Näiden seikkojen takia en ollut kovinkaan innoissani, kun mies päätti lähteä seikkailemaan itsekseen pimenevään metsään. Ainakaan ilman bear sprayta sinne ei olisi mitään asiaa. Sinne se mies sitten paineli, pienen nikottelun jälkeen kiltisti bear spray -pullo kädessään.
Minä päätin kuluttaa aikani kameran kanssa kierrellen. Matkan alussa vaivanneen flunssan vuoksi en viitsinyt lähteä kovinkaan rankalle retkelle, ja lisäksi ainut bear spraymme oli juuri lähtenyt juoksulenkille metsään, joten olisin nyt omillani. Turhan lähelle karhualuetta ei nyt kannata ehdoin tahdoin lähteä.
Old Fort Pointin pysäköintialueen vierestä nousee kierteiset puuportaat ylös viereiselle kukkulalle. Täältä on hyvät näkymät laaksossa kiemurtelevalle joelle, ja hatarasti myös Jasperin kylän vierivieressä kohoavien kattojen ylle. En ollut ehtinyt kävellä kovinkaan pitkälle, kun manasin jo itseäni. Olin ottanut mukaani vain yhden kameran putkineen ja jättänyt 200 mm objektiivin autoon. Nyt sille olisi käyttöä. Jyrkässä rinteessä laidunsi kaksi paksusarvilammasta. Nämä olivat ensimmäiset yksilöt, joita matkallamme näimme. Oli hienoa seurata, miten eläimet taiteilivat jyrkänteen laidalla ruohoa syöden.
Lampaat eivät suinkaan jääneet ainoiksi eläinbongauksiksi. Alas joen rantaan palattuani joen toisella rannalla käyskenteli kanadanhirvi kahden poikasen kanssa. Pitkään sain ihailla eläimiä itsekseni, mutta vähitellen ympärille kokoontui muutama muukin matkailija. Yksi valokuvaaja uskaltautui sillalle aivan kanadanhirvien lähelle. Tietä ylittäessään kanadanhirviemo ryhtyi lyhyeen tuijotuskilpailuun valokuvaajan kanssa. Hetken päästä se kuitenkin antoi periksi, totesi, ettei ihmisestä taidan olla vaaraa. Tien toisella puolella, metsäisemmällä rannalla poikaset pistivät leikiksi ja juoksentelivat pitkin mättäitä.
Kalliovuorille eksyneet retkeilijät
Kun esitys oli ohi, palasin autolle. Mieskin oli selvinnyt hengissä juoksulenkistään. Metsästä oli ilmestynyt myös kovin hämillään oleva neljän hengen porukka. Kävi ilmi, että kaksi erillistä matkakuntaa, kaksi australialaisnaista ja kaksi lontoolaismiestä, olivat eksyneet päiväretkellään. He olivat aiemmin päivällä lähteneet kävelyretkelle 10 kilometriä etelämpänä sijaitsevalla viiden järven alueella, valinneet väärän tien ja päätyneet pois metsästä tällä parkkipaikalla ilman pienintäkään aavistusta, missä he nyt olivat.
Voin vain kuvitella sitä ahdistusta, kun on eksynyt Kalliovuorten tiheään kuusimetsään vailla mitään käsitystä omasta sijainnistaan, samalla kun aurinko alkaa uhkaavasti painua mailleen. Toinen australialaisista oli kuulemma jopa soittanut hätäkeskukseen.
Retkeilijät olivat nyt kovin avuttomia eivätkä tienneet, miten pääsisivät pois ja takaisin autolleen. Old Fort Pointin alue oli tyhjentynyt, pysäköintipaikalla oli enää ainoastaan meidän automme. Taksi tuntui olevan ylitsepääsemätön vaihtoehto. Niinpä raivasimme autoomme tilaa, otimme kyytiimme yhden kummastakin porukasta ja ajoimme kymmenen kilometrin matkan Five Lakesille. Täällä retkeilijät pääsivät autoilleen ja edelleen noukkimaan matkakumppaninsa kyytiin Old Fort Pointilta.
Eksyneet retkeilijät olivat hyvä muistutus siitä, kuinka Kalliovuorilla – ja toki muuallakin luonnossa – kannattaa varautua mieluummin vähän liian hyvin. Nämä sankarit olivat lähteneet metsään lyhyissä vaatteissa ja ilman kunnollisia vesipulloja. Eivätkä he olleet koskaan kuulleetkaan bear spraysta. Tämä tieto vähän kylmäsi, koska he olivat juuri kävelleet sen alueen laitaa, joka oli suljettu alueella liikkuvien harmaakarhujen vuoksi.
Mitä tästä opimme? Varaudu aina siihen, ettei reittisuunnitelma välttämättä tule toteutumaan sellaisenaan. Vaikka suunnittelisit vain muutaman kilometrin lenkkiä, ota mukaasi vähintäänkin:
- riittävästi vettä
- vaatteita kylmän sään ja sateen varalle
- ladattu puhelin (vaikka kaikkialla ei olekaan kenttää)
- pientä evästä
- bear spray
- kuva reittikartasta, jollainen yleensä on sijoitettu reittien alkupisteeseen
Oletko sinä joskus eksynyt matkoillasi? Miten olet selvinnyt tilanteesta?
Mitä kaikkia Kalliovuorten road tripimme pitikään sisällään? Tutustu USA:ssa ja Kanadassa kierrelleen road tripimme reittiin ja matkaohjelmaan.
Lue myös muut postaukseni Jasperin kansallispuistosta:
- Päällimmäiset tunnelmat Kalliovuorten road tripiltä
- Ensimmäinen päivä Kanadassa: kun stereotypiat paljastuivat todeksi
- Maligne Laken helposti saavutettavat luontokohteet Kanadan Kalliovuorilla
- Täydellinen aamu Jasperin kansallispuistossa ja massiivinen Pyramid Mountain
- Mount Edith Cavell: ensimmäinen jäätikkö ja karhuvaara Kalliovuorilla
- Athabasca Falls ja Sunwapta Falls – pauhaavat vesiputoukset Kalliovuorten sydämessä
- Stanley Falls – Kalliovuorten kansallispuistojen kauneimmat vesiputoukset
- Columbia Icefield paljastaa, miten hurjaa vauhtia jäätiköt sulavat Kanadassa
- Icefields Parkway – yksi maailman upeimmista maisemareiteistä
Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’
10 Comments
Merja / Merjan matkassa
3.12.2017 at 17:40Hyvä tarina siitä, että kannattaa varustautua kunnolla, vaikka kyseessä olisikin vain päiväretki. Moni lähtee retkille liian kevyissä varusteissa, ilman vettä ja ymmärrystä siitä että metsässä kävely on eriasia kuin kaduilla tarpominen. Onneksi satuitte paikalle ja oli mahdollisuus auttaa eksyneitä retkeläisiä. Ihania kuvia muuten, varsinkin eläinkuvat ovat tosi superia!
Suunnaton
4.12.2017 at 21:53No näinpä. Lyhyelle päiväretkelle on niin helppo lähteä heppoisin varustein, mutta etenkin tuollaisissa olosuhteissa on hyvä varautua vähän pidempäänkin reissuun. Hyvä muistutus itsellenikin!
Janni / Lentopelko
3.12.2017 at 18:04Ihania eläinkuvia ja toi luonto on kyllä niin uskomattoman kaunista! En määkään ole ennen kuullut bear spraysta. Jotenkin se kuulosti aluksi huvittavalta, hyttysiä häädetään kaikenmaailman sumuttimilla mutta että ihan karhuja. 😀 En tosin ole sen pidempiä retkiä esim kansallipuistoissa tehnytkään, jossa niitä ihan varotettaisiin olevan. Kamalaa oisi kyllä, jos eksyisi tollaisessa paikassa iltaa vasten, mutta tuntuu että mulle se olisi vallan hyvin mahdollista!
Suunnaton
4.12.2017 at 21:55Kiitos Janni! Mullekin bear spray oli ihan uusi tuttavuus – kuulin siitä vasta kun selvittelin tuota matkaa. Bear spary siis toimii vähän samoin kuin ihmistenkin pippurisumutteet, eli onneksi sitä ei tarvitse suihkia omalle iholle 😀
Eveliina / Korkkarit rinkassa
3.12.2017 at 21:13Ompa metka tuo bear spray. Mahdatko tietää mitä se sisältää? Aika stydiä saa vissiin olla, jos karhuun tehoaa. Ihme jos ihminen siitä vielä jää henkiin. 😀
En halua edes kuvitella, millaista olisi eksyä tuollaiseen erämaahan huonoin varustein. Olisin minäkin varmasti soittanut jo hätäkeskukseen. Onneksi autoitte heitä <3
Suunnaton
4.12.2017 at 21:59Mun käsittääkseni bear sprayssa on kapsaisiinia, eli se on tosi stydiä pippurisumutetta. Jos sitä joutuu karhun kohdatessa suihkuttelemaan, kannattaa olla tarkkana tuulen suunnan kanssa, ettei saa pippurisumutetta vahingossa omiin silmiinsä. (Huh, kauhea ajatus – karhu hyökkää ja itse et näkisi kirvellyksen takia mitään.)
Ei tosiaan tekisi mieli eksyä vieraaseen erämaahan ilman vettä ja kunnon vaatteita – ja sitä bear sprayta 😉
Sofia
5.12.2017 at 11:57Mua kanssa ensin vähän nauratti ajatus bear spraysta, että miten nyt joku spray voi pitää karhuja loitolla. Mutta sitten googletin ja hyvinhän sen on todettu toimivan! Aina oppii uutta 🙂 Ja onhan se niin, että aina uudessa kohteessa, etenkin luonnossa, tulisi tehdä riittävän hyvä selvitystyö siihen liittyvistä asioista ja vaaroista, jotta osaa varautua parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kuulostaisi siltä, että ne eksyneet aussit ja britit eivät ehkä olleet asioita selvitelleet etukäteen.
Suunnaton
8.12.2017 at 09:51Joo, se on aika jännää ainetta. Onneksi ei tarvinnut kokeilla sitä tositoimissa. Aika vähillä varautumisilla osa porukasta tuolla liikkui. Matkamme loppuessa lahjoitimme oman bear spraymme retkeilijöille, jotka eivät myöskään olleet koskaan siitä kuulleet. Ilmeisesti kaikki eivät ole ihan niin intohimoisia suunnittelijoita ja selvittelijöitä 😀
Simo Ikävalko
9.12.2017 at 06:31Upeita kuvia, mäki haluun tonne!
Noita väärin tai huonosti varustautuneita näkee valitettavan usein ja kyllähän se panee aina mietityttämään, että kuinka aivot narikassa joku on metsään lähtenyt. Me nähtiin Utahissa jengiä lähdössä vaeltamaan kivikkoisia polkuja flipflopeissa ja Crocseissa. 😀 Ei tommonen oo musta enää muuta kuin omaa tyhmyyttä…
Suunnaton
9.12.2017 at 11:43Kiitos Simo! Ihan mahtavaa, kun porukka on innostunut Kanadasta.
Noi jalkinevalinnat on tosiaan aina välillä yksi ihmetyksen aihe. Onkohan porukka flipflopeineen vaan niin lomamoodissa, etteivät tajua miettiä jalkinevalintojaan yhtään sen pidemmälle.