Päällimmäiset tunnelmat Kalliovuorten road tripiltä

Kesäloman suurin reissu on nyt takanapäin. Tämänvuotisen matkailun the-juttu oli kolmen viikon road trip USA:ssa ja Kanadassa, yhdistettynä lyhyeen stopoveriin Islannissa. Tästä reissusta riittää kirjoitettavaa vaikka kuinka ja paljon. Pää pulppusi ideoita jo matkan aikana, ja nyt on vaikea saada otetta kaikesta koetusta. Niinpä päätin puskea päällimäiset ajatukset tähän tekstiin.

Matkamme pääteemaana olivat kansallispuistot. Kävimme yhteensä kuudessa kansallispuistossa Kanadan Albertassa sekä USA:n pohjoisosassa. Ajokilometrejä kertyi yli 5000. Kanadan puolella käytiin Jasperin ja Banffin kansallispuistoissa sekä USA:n rajan tuntumassa Waterton Lakes -kansallispuistossa. USA:ssa matkakohteena oli puolestaan Watertonin kanssa kaksoiskansallispuiston muodostava Glacierin kansallispuisto sekä tunnettu Yellowstone ja Yellowstonen eteläpuolella sijaitseva Grand Tetonin kansallispuisto. Kaupunkikohteina matkalle osuivat Kanadan Calgary ja Edmonton.

Mikä reissussa oli kaikkein parasta?

Ehkä kaikkein parasta matkassa oli kansallispuistoissa vietetty aika. Etenkin Kalliovuorten kansallispuistot sekä USA:ssa että Kanadassa olivat henkeäsalpaavan kauniita. Vuoret ovat vaan sykähdyttävän upeita.

Toinen huippujuttu oli se, että tänä vuonna juhlitaan Kanadan 150-vuotissynttäreitä ja osuimme Calgaryyn juuri Canada Dayna. Oli aivan mieletöntä päästä seuraamaan, kuinka pyöreitä vuosia juhlitaan Kanadassa. Oli hauska verrata Kanadan juhlavuotta Suomi 100-juhlavuoteen. Jännä vielä nähdä, millaisia juttuja Suomen itsenäisyyspäivänä keksitään. Veikkaisin, että jotain ihan erilaista kuin Kanadan food truckit ja ulkoilmaohjelma.

Mikä meni pieleen?

Ihme kyllä, mikään reissussa ei mennyt pahemmin pieleen. Alkumatkasta harmitti olla flunssan takia vähän puolikuntoinen, minkä takia missattiin muutamat päiväretkimahdollisuudet ja esimerkiksi melominen.

Lisäksi yhden varaamattoman yöpaikan etsintä osoittautui Missoulan maratonin vuoksi hyvin haasteelliseksi, ja lopulta päädyimme puoliltaöin motelliin, josta minulla on pieni bedbug-epäilys. Loppumatka meni vähän vainoharhaisissa fiiliksissä ja kotona kaikki matkatavarat ovat päässeet joko saunomaan ja/tai pesukoneeseen. En kuitenkaan laske näitä kovin suuriksi vastoinkäymisiksi.

Pitivätkö suunnitelmat?

Oltiin etukäteen varattu vähän yli puolet majoituksista. Alkumatkan suunnitelmat pitivät varsin hyvin kutinsa, sillä seuraavaksi yöksi oli aina jouduttava seuraavaan majoituspaikkaan. Reissun viimeiset päivät sovellettiin vähän enemmän. Alunperin tarkoitus oli ajaa Watertonin kansallispuistosta lyhyintä reittiä Edmontoniin. Alkumatkan kokemukset kuitenkin osoittivat, että laajojen peltoalueiden keskellä kulkevat highwayt ovat tosi tylsiä ajaa, kun taas Kalliovuorten läpi kulkeva Icefields Parkway oli yksi upeimmista koskaan ajamistamme teistä. Niinpä pistettiin paluumatkan ajoreitti uusiksi ja lyhyimmän reitin sijasta kierrettiin uudestaan Banffin ja Jasperin kansallispuistojen kautta.

Mikä yllätti?

Matkan suurin yllättäjä taisi olla Glacierin kansallispuisto. Ruuhkaisen ja helteisen Yellowstonen jälkeen oli ihana päästä hivenen rauhallisempaan ja viileämpään vuoristoon. Vaikka heinäkuun alku oli Glacierissakin aika vilkasta, ei ihmismäärä haitannut yhtään niin paljon kuin Yellowstonessa. Glacierissa tehdyt päiväretket olivat kuumuudessa kärvistelyn jälkeen tosi leppoisia, ja maisemat henkeäsalpaavan kauniita.

Oliko matkalla pettymyksiä?

Yellowstonesta jäi jotenkin ristiriitaiset tunnelmat. Se on huikea paikka. Ei tarvitse ihmetellä lainkaan, miksi se on maailman ensimmäinen kansallispuisto. Sieltä sun täältä puskeva höyry ja epätodellisen väriset kuumavesialtaat tuntuvat olevan kuin toisesta maailmasta. Lukuisat geotermiset kohteet yhdistettynä villieläinten bongaamiseen tekevät Yellowstonesta huippukohteen.

Kuitenkin jonkin kansallispuistossa tökki. En tiedä oliko syynä suuret ihmismassat ja parkkipaikkojen ruuhkat, tukalaksi käynyt monta päivää kestänyt 30’C helle vai joku muu, mutta Yellowstonesta oli helpottavaa päästä pois. Tätä ei pidä käsittää väärin. Kaikesta huolimatta Yellowstone oli upea paikka nähdä ja kokea.

Toinen lievä pettymys oli huono tuurimme Jasperin ja Banffin välillä kulkevalla Icefields Parwaylla. Matkan alussa ajopäivälle sattui sateinen päivä, ja monet vuorenhuipuista jäivät pilvien taakse näkymättömiin. Pitkälti tuon sään vuoksi päätettiin ajaa myös paluumatkalla samaa kautta, jos vaikka silloin olisi parempi keli. Pari viikkoa myöhemmin oli ehkä hivenen poutaisempaa, mutta pahaksi onneksi naapuriosavaltiossa British Columbiassa jylläsi 200 metsäpaloa, joista lähtevä savumassa varjosti matkaamme ja haittasi näkyvyyttä vuorille. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, savun läpi pilkistävät auringonsäteet saivat maiseman näyttämään paikoitellen aika satumaiselta.

Pettymykset näyttävät kovasti liittyvän säähän, sillä tässä ei ollut vielä kaikki.  Paluumatkalla teimme päivän mittaisen stopoverin Islannissa. Pahaksi onneksi tuo päivä oli kovin sateinen ja kylmä. Myös Islannin parhaat maisemat jäivät sadepilvien taakse piiloon. Vaikka nyt kuulostaakin siltä, että matkamme oli pelkkää huonoa säätä, oli sadepäiviä todellisuudessa vain muutama ja pääasiassa saimme nauttia aivan mahtavista keleistä.

Mikä ärsytti eniten?

Eniten ärsyttävät ihmiset. Voisin suoltaa tästä ihan omankin juttunsa. Kansallispuistoissa ollaan tosi tarkkoja siitä, että eläimet pysyisivät villeinä. Liiaksi kesyyntyvät eläimet ovat vaaraksi paitsi ihmisille, myös itselleen. Sekä USA:ssa että Kanadassa on tarkat ohjeet siitä, miten eläimiin täytyy pitää tietty välimatka ja miten niitä ei pidä lähestyä. Eläimiä ei pidä missään nimessä ruokkia, ja jo oman turvallisuuden vuoksi etenkään karhujen lähellä ei autosta tule poistua.

Sormet eivät millään riitä laskemaan niitä kertoja, kun ihmiset lähestyivät eläimiä aivan liian reippaasti. Tien varrella ruokailevat karhut saivat ihmiset pysäyttämään autonsa karhun kohdalle. Jos autolla ei mahtunut ihan viereen, oli kameran kanssa riennettävä jalkaisin karhun luokse. Monesti kävi mielessä, mitä tapahtuisi, jos karhu päättäisi hyökätä kohti kymmenen metrin päässä seisovaa ihmislaumaa.

Ehkä kaikkein ärsyttävin tilanne koski kuitenkin korppia. Kyllä, korppia. Icefields Parkwayn levähdyspaikalla katselin vierestä, kuinka keski-ikäiset ihmiset heittelivät suurelle korpille juustonaksuja. En ollut ensin uskoa silmiäni, ja minulla menikin hetki tajuta, mitä tilanteessa oikein tapahtui. Ärsytys nousi aika vauhdilla huippuunsa, ja jos olisin nähnyt vielä yhdenkin juustonaksun lentävän kohti nokkansa täyteen ahtanutta korppia, olisin varmasti puuttunut tilanteeseen. Hei haloo! Mausteisia ja teollisia juustonaksuja luonnonvaraiselle eläimelle??! Jos korppi säilyykin vääränlaisen ruoan jälkeen vielä hengissä, kesyyntyy se kuitenkin liikaa, ja liian kesyt villieläimet joudutaan valitettavan usein lopettamaan myös kansallispuistoissa.

Tässä vaiheessa ei varmaan pitäisi edes aloittaa kaikista muista typeryyksistä, mitä ihmiset tekevät. Eläinten lisäksi raivostuttavimmat teot koskevat kuumia lähteitä. Yellowstonen Morning Glory Pool on aikoinaan ollut syvän sininen. Vuosien aikana ihmiset ovat viskoneet sinne kolikoita, tölkkejä ja kaikenlaista roskaa, mikä on saanut kuumavesialtaaseen johtavat aukot tukkoon. Tämän myötä allas on menettänyt upean värinsä ja muuttunut vihreäksi. Todellinen go before it’s too late -kohde. Kertokaas te, jotka olette käyneet Yellowstonessa ja nähneet tämän lähteen aiemmin. Onko muutosta tapahtunut teidän vierailunne jälkeen?

Mikä jäi parhaiten mieleen?

Ylläolevien lisäksi mieleenpainuvia hetkiä olivat ne kerrat, kun Yellowstonessa nähtiin susiemo 4-5 pentunsa kanssa ja myöhemmin mustakarhu kaatuneilla puunrungoilla taiteilevan pentunsa kanssa. Myös epätoivoisiksi käyvät yritykset harmaakarhun bongaamiseksi jäivät mieleen. Sekä se hetki iltahämärissä, kun viimein auton valokeilassa näimme sen, ihan oikea grizzlyn.

Suosittelisinko tätä matkaa muille?

Kalliovuorten road trip oli käsittämättömän upea kokemus. Upeita maisemia muistellessa meinaa pakahtua onnesta. Kalliovuoret ovat jokaisen vuori-intoilijan ja ulkoilmaihmisen unelma. Yellowstone puolestaan kuuluu niihin maailman ihmeisiin, jotka jokaisen pitäisi käydä katsomassa. Yellowstone sijaitsee ”keskellä ei mitään”, minkä takia samalle reissulle onkin näppärä yhdistää muitakin kansallispuistoja joko Kanadasta tai eteläisemmästä USA:sta.

Millainen road tripimme matkaohjelma tarkalleen oli, ja kuinka se toteutui? Tutustu USA:ssa ja Kanadassa kierrelleen road tripimme reittiin ja matkaohjelmaan.

Oletko sinä käynyt näissä kohteissa tai suunnitellut matkaa niihin?

Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’