Kesällä 2017 Pohjois-Amerikan kansallispuistoihin keskittynyt road tripimme oli johdattanut meidät keskelle Kanadan Kalliovuoria. Jasperin kansallispuisto oli jäämässä taakse ja Kanadan vanhin kansallispuisto, Banff, häämötti edessä. Tie kiemurteli toinen toistaan komeampien vuorten keskellä. Vierellä virtasi joki, välillä näkymättömissä metsikön takana, välillä luoden äärimmäisen kanadalaisen maiseman vuorten edustalle. Joki virtasi päinvastaiseen suuntaan kuin me. Olimme lähestymässä Icefields Parkwayn maisematien korkeinta kohtaa, joka jakaa laajan Columbia Icefieldin jäätiköiltä sulavan veden juoksemaan eri suuntiin.
Yhtäkkiä eteemme avautui mykistävä maisema. Näkymä oli kuin kuun pinnalla. Oli pakko pysäyttää auto tien reunaan, jotta saimme ikuistettua tämän hämmentävän maiseman. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että olimme jo lähes jäätikön reunalla ja tämä karu hiekkainen maisema oli jäätikön aikaansaamaa.
Columbia Icefield on mykistävä kokemus
Kalliovuorten laaja jäätikköalue, Columbia Icefield sijaitsee Jasperin kansallispuistossa aivan Banffin ja Jasperin kansallispuistojen rajalla. Jäätikölle tehdään opastettuja retkiä, mutta Athabasca-jäätikön reunaan pääsee tutustumaan myös omatoimisesti. Jasperin ja Banffin kansallispuistojen välillä kulkevan Icefields Parkwayn varrella sijaitsee Glacier Discovery Centre, jossa jäätikköön pääsee tutustumaan ilmeisesti näyttelyn kautta. Keskuksen vieressä on suuri pysäköintipaikka, johon auton saa jätettyä. Me emme käyneet tutustumassa rakennuksen sisätiloihin, sillä haluttiin säästää kaikki aika maisemien ihailemiseen – ja pitkälle ajomatkalle Jasperista Banffiin.
Jos haluat tutustua jäätikön reuna-alueeseen omatoimisesti, kannattaa Icefields Parkwaylta kääntyä Discovery Centren kohdalta toiseen suuntaan ja ajaa auto pienemmälle pysäköintipaikalle lähemmäs jäätikköä. Tältä pysäköintialueelta lähtee kävelyreitti kohti jäätikköä. Vaikka Athabasca-jäätikön reunaa pystyi ihailemaan Icefields Parkwayn varresta, tänne alas jäätikkö ei näy juuri lainkaan, sillä se jää piiloon korkean hiekkaharjanteen taakse.
Pysäköintialueen reunasta lähtevä polku kiemurtelee ensin ylös hiekkaista rinnettä. Mäen päältä näkymä jäätikölle avautuu jälleen. Vierailijat ohjeistetaan pysymään visusti merkityllä polulla. Sen ulkopuolella on vaarana, että maa pettää alta ja ihminen putoaa jään ja hiekan alle jääneeseen syvään kuoppaan. Kielloista ja varoituksista huolimatta muutama aasialaisperhe oli lähtenyt seikkailemaan hiekan keskelle.
Omatoimiretkeilijä ei pääse kulkemaan aivan jäätikölle saakka, mutta jäätikön reuna ja sen alapuolelle syntynyt pieni lampi näkyvät selvästi. Joku uhkarohkea oli päättänyt pulahtaa jääkylmään veteen ja riisui vaatteitaan jäätikön tuntumassa. Me emme jääneet seuraamaan tilannetta, mutta kokemus mahtoi olla aika vilpoisa. Jäätikön reunalla oli nimittäin kylmä. Vaikka päivä oli muutenkin sateinen ja kolea, viilensi jäätikkö ilmaa hyvinkin vahvasti ja jäätiköltä puhaltava tuuli tuntui iholla.
Jäätikkö sulaa vauhdilla
Jäätikön reunalla käyminen on pysäyttävä kokemus. Tämän jutun alussa kerroin, kuinka jäätikköä lähestyessämme olimme pysähtyneet katselmaan hiekkaista kuumaisemaa. Nämä hiekkaiset harjut ovat syntyneet jäätikön vaikutuksesta. Reilun 100 vuoden aikana osa Columbia Icefieldiä oleva Athabasca Glacier on vetäytynyt 1,5 kilometrin verran. Sulanut jäätikkö on jättänyt jälkeensä nämä hurjan korkeat hiekkaharjut, jotka näkyvät kauas Icefields Parkwaylle.
On hurjaa seistä korkeiden hiekkaseinämien keskellä ja miettiä, miten nopeasti jäätikkö on sulanut – ja miten hurjaa vauhtia se sulaa edelleen. Juuri tässä kohdassa on ollut paksu jääkerros vielä kymmenkunta vuotta sitten. Jos vierailisin jäätikön reunalla uudelleen parin vuoden päästä, olisi jäätikkö vetäytynyt taas kymmeniä metrejä kauemmas.
Kävelyreitin varteen, matkalla pysäköintialueelta jäätikön reunalle, oli sijoitettu pieniä kylttejä, jotka kertoivat, missä kohtaa jäätikön reuna oli sijainnut minäkin vuonna. Oli aika järkyttävää seistä oman syntymävuotensa kohdalla ja tajuta, että jo omana elinaikanani jäätikkö on sulanut satoja metrejä.
Tämän maiseman keskellä tulee vihaiseksi yhteiskunnalle. Miksi ihmeessä ihmisten pitää käyttäytyä niin, että maapallo muuttuu näin hurjalla tahdilla. Seuraavalla hengenvedolla tajuaa, että ehkei auta vain syyllistää muita – minunkin täytyisi tehdä jotakin!
Jos olet liikkumassa pitkin Icefields Parkwayta, kannattaa Columbia Icefield pitää mielessä ja pysähtyä sen reunalla. Omatoimisen kävelyretken jäätikön reunalle tekee helposti tunnissa. Jos jäätikköseikkailu kiinnostaa enemmän, pääsee jäätiköön tutustumaan myös opastetuilla retkillä. Alla olevassa kuvassa on jäätikköretkeläisiä kuvattuna kauempaa jäätikön reunalta. Vaihda vapaalle -blogin Elina ja Tomi ovat käyneet testaamassa Brewster Travel Canadan järjestämän jäätikköretken. Tuohon vaihtoehtoon voit tutustua tarkemmin Vaihda vapaalle -blogissa.
Oletko sinä vieraillut jollakin jäätiköllä? Millaiset fiilikset se on jättänyt?
Kiinnostaako sinua tutustua tarkemmin siihen, mitä kaikkea Kalliovuorten road tripimme piti sisällään? Tsekkaa USA:ssa ja Kanadassa kierrelleen road tripimme reitti ja matkaohjelma.
Katso myös muut Jasperin kansallispuistoa koskevat postaukset:
- Päällimmäiset tunnelmat Kalliovuorten road tripiltä
- Ensimmäinen päivä Kanadassa: kun stereotypiat paljastuivat todeksi
- Maligne Laken helposti saavutettavat luontokohteet Kanadan Kalliovuorilla
- Täydellinen aamu Jasperin kansallispuistossa ja massiivinen Pyramid Mountain
- Mount Edith Cavell: ensimmäinen jäätikkö ja karhuvaara Kalliovuorilla
- Kanadan Kalliovuorille eksyneet retkeilijät
- Athabasca Falls ja Sunwapta Falls – pauhaavat vesiputoukset Kalliovuorten sydämessä
- Stanley Falls – Kalliovuorten kansallispuistojen parhaat vesiputoukset
- Icefields Parkway – yksi maailman upeimmista maisemareiteistä
Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’
12 Comments
Laura
11.2.2018 at 13:21Tuo jäätikköjen sulaminen on kyllä ihan järkyttävää ja sitä ei oikeastaan tajua, ennenkuin sen itse näkee paikanpäällä. Kyllä siinä aina ryhtyy miettimään niitä omia valintojaan ja mitä kaikkea voisi tehdä, että munkin lapsilla ja lapsenlapsilla olisi joskus mahdollisuus vielä jäätiköllä vierailla. Useampaankin paikkaan saisi tuollaisia jäätiköiden sulamista osoittavia lappuja ja viittoja mielestäni laittaa, miksei muitakin ilmastonmuutoksesta kertovia infoja, että ihmiset heräisivät siihen, että jotain olisi tehtävä nyt, ei vasta ylihuomenna…
Suunnaton
20.2.2018 at 16:57Sinäpä sen sanoit. Tällaiset konkreettiset paikat laittavat todella ajattelemaan. Niitä olisi hyvä saada useampienkin ihmisten tietoisuuteen.
Tiina / Makuja ja seikkailuja
14.2.2018 at 19:51Olen nähnyt jäätiköitä Norjassa, siellä ne kimmelsivät syvän sinisinä. Ilmastonmuutos on tosiasia ja tässä on kyllä hyvä esimerkki miten konkreettisesti sen voi nähdä :(. Jäätiköiden sulamisella taitaa olla tulevaisuudessa valtavat vaikutukset, saa nähdä miten meidän Suomen ilmastolle käy tulevina vuosikymmeninä.. Hyvä postaus!
Suunnaton
20.2.2018 at 16:58Kiitos Tiina! Kyllähän näiden mullistusten edessä tuntee itsensä aika kädettömäksi. Vaikka meistä ihmisistähän tämä on kiinni.
Jonnahah / Allergic to Kiwi
16.2.2018 at 22:35Jäätiköiden kohtalot saavat aina surulliseksi ja toisaalta myös syylliseksi, sillä kuten sanoit niin sitä voisi tehdä itsekin paljon vielä enemmän ympäristön eteen. Mutta hyvä että tällaisia paikkoja on, asettaa aina asioita toisenlaiseen mittakaavaan kun konkreettisesti todistaa maailman tilaa.
Suunnaton
20.2.2018 at 16:59Niinpä. Tällaisten kokemuksien jälkeen miettii aina vähän tarkemmin, mitä itse voisi tehdä ilmaston ja ympäristön hyväksi.
Anne | Metallia Matkassa
17.2.2018 at 10:22En ole käynyt jäätiköillä, mutta on tosi ikävää, että ne sulavat kovaa vauhtia joka puolella maailmaa. Jotenkin tuo maisema näyttää tosi surulliselta, kun ympärillä on vaan ruskeaa hiekkaa ja joku jäätikön reunareppana siinä keskellä. Ihmiskunnan pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa herätä siiten todellisuuteen, että elämä ei voi jatkua tälläisenä, kuin nyt. :/
Suunnaton
20.2.2018 at 16:59Sanos muuta. Kyllä tuon ruskean hiekan keskellä tunsi itsensä aika surulliseksi.
Pia / Lyhyenä hetkenä
17.2.2018 at 17:54Voi miten surullinen olo jäätikkökuvista tuli. Islannissa ei vastaavaa konkretiaa päässyt (vielä) todistamaan, vaikka sielläkin jäätiköt sulavat kovaa vauhtia. Muutos ei voi olla hyväksi ilmastolle, joten tulevaisuus on yhtä suurta kysymysmerkkiä. Väkisinkin alkaa omatunto kolkuttamaan, etenkin kun tänä vuonna ostettujen lentojen määrä on triplaantunut viime vuodesta. Yritän kompensoida matkailuani elämällä muuten vähäpäästöistä elämää ilman autoa, shoppailua ja ruokahävikkiä sekä tekemällä kestäviä valintoja. Kiitos tästä herättelevästä postauksesta!
Suunnaton
20.2.2018 at 17:01On tosi hyvä, että ilmastoasiat ovat nousseet blogeissakin yhä enemmän esiin. Vaikka lentomatkoista tunteekin syyllisyyttä, voi onneksi ilmastoon vaikuttaa myös monilla muilla valinnoilla, niinkuin sanoit. Toivottavasti jokainen tekisi edes pieniä myönnytyksiä elämäntyylissään.
Mika / Lähtöportti
17.2.2018 at 18:37Jäätiköt sulavat huolestuttavaa vauhtia ja on vaikea kuvitella muunlaista paikkaa, missä ilmastonmuutoksen voi nähdä yhtä konkreettisesti. Jospa tämän luettuaan tekisi taas yhden edes pienen ekoteon lisää.
Tässä oli paljon hyviä käytännön vinkkejä reissuun! Banff ja Jasper on olleet jo kauan suunnitelmissa, saa nähdä kuinka kauan sen reissun toteutumiseen vielä menee 😀
Suunnaton
20.2.2018 at 17:02Pienetkin ekoteot on aina hyvästä! 🙂 Banff ja Jasper on mainioita paikkoja. Niihin voi vielä tehdä niin erityyppisiä matkoja, että varmasti niin kylpylöissä köllijä kuin aktiivipatikoijakin saavat räätälöityä sinne omalle tyylilleen sopivan reissun.