Menu
Kanada

Ensimmäinen päivä Kanadassa: kun stereotypiat paljastuivat todeksi

Kanada, tuo pohjoinen maa täynnä jylhiä erämaita. Maa, jossa korkeat kuuset nousevat jokien rannoilla. Joet, joissa karhut keväisin kalastavat ja joihin majavat rakentavat pesiään. Maa, jossa asuu kiekkohullu kansa, joka kutsuu rahojaan hassunhauskoilla nimillä. Kanada, joka on tunnettu ratsupoliiseistaan, vaahteranlehdistään ja Wayne Gretzkystä. Kanadassa pääsin heti toteamaan, että stereotypiat todellakin pitävät paikkansa.

Olen koko ikäni tuntenut sympatiaa Kanadaa kohtaan. Onhan se kuin Suomi, mutta vain massiivisessa mittakaavassa.

Kun päätimme muuttaa Yellowstoneen suuntautuneen road trippimme reittiä niin, että lähtisimmekin matkaan Kanadasta, hihkuin riemusta. Vihdoin näkisin tuon kotoisan, mutta kuitenkin niin vieraan maan! Millainen se todella oli, pitivätkö stereotypiat paikkansa?

Villiruusut ja jokimaisema, Jasper

Kanadalainen stereotypia: Jääkiekkohulluus

Saavuimme Kanadaan 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Kello oli Suomen aikaa kutakuinkin kolme yöllä. Passintarkastusjonossa odotellessamme olo oli väsynyt ja turtunut. Pitkä matkustuspäivä oli vienyt kaiken energian. Kuitenkin, astuessamme sisään lentokentän matkatavara-aulaan ilmeemme kirkastuivat heti. Liukuhihnojen keskeltä meitä tervehtivät jääkiekonpelaajat!

Kyllä! Saavuimme Kanadaan, ja heti ensimmäiseksi kohtasimme joukkueellisen jääkiekonpelaajiksi muotoiltuja mallinukkeja. Unettomassa pöhnässä nauratti. Ei ole todellista!

Edmontonin lentokenttä oli osattu brändätä huolella. Kaikki matkatavarahihnat oli somistettu jonkin paikallisen joukkueen mukaan. Edmonton Oilersin lisäksi aulasta löytyi muun muassa toinenkin jääkiekkoaiheinen sekä paikallisen jenkkifutisseuran Edmonton Eskimosin koristama matkatavarahihna. Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että nyt ollaan Kanadassa, koristi aulaa myös valtava kanadanhirvipatsas.

Edmontonin lentokenttä, kanadalainen stereotypia

Kanadalainen stereotypia: Kohteliaisuus

Tulopäivämme tärkein ohjelmanumero oli löytää Walmart ja ostaa sieltä navigaattori tulevien viikkojen seikkailua varten. Nappattuamme auton lentokentän autovuokraamosta, suunnistimme lähimpään Walmartiin. Navigaattorin lisäksi täältä piti löytää ilmapatjat telttayöpymisiä varten, saippuat ja shampoot, joita ei oltu kannettu kotoa asti sekä eväät seuraaville päiville.

Jos olet katsonut How I met your mother -sarjaa, olet ehkä nähnyt sen jakson, jossa kanadalainen pyytää anteeksi, kun toinen ihminen tönäisi häntä tahallaan. Kuulostaa absurdilta, mutta kutakuinkin tällaiseen maailmaan olimme juuri tupsahtaneet. Kaupassa ei tarvinnut kuin seistä toisen asiakkaan lähellä, niin sai kuunnella pitkän litanian anteeksipyyntöjä. Voi anteeksi, olinko minä sinun tielläsi. 

Jotta kanadakokemus olisi täydellinen, olimme tietenkin sattuneet matkustamaan Kanadaan juuri sen 150-vuotisjuhlavuonna. Kauppa oli täynnä kanadateemaisia leivoksia, kanada-aiheisia vaatteita ja vaahteranlehdillä brändättyjä tavaroita. Mekin valitsimme retkituoleiksimme Canada 150 -malliset punaiset tuolit, joiden selkänojaa koristi valkoinen vaahteranlehti. Rakkautta ensisilmäyksellä!

Canada 150 leivokset

Kanadalainen stereotypia: Ratsupoliisit

Ensimmäisenä Kanadan aamuna jäin hotellihuoneeseen potemaan flunssaani, kun mies paineli CrossFit-salille. Kulutin aikaani katselemalla kanadalaisia tv-sarjoja. Ruudusta tuli jokin amerikkalaistyylinen tv-show, jossa jaettiin yleisölle valtavia määriä erilaisia lahjoja. Tulevan CanadaDayn kunniaksi ohjelman teemana oli kanadalaisuus. Yleisölle rahdattiin valtavat määrät erilaisia kanadalaisia tuotteita vaahterasiirapista ketsuppisipseihin.

Nyt voit kuvitella kaikkein kanadalaisimman tavan tuoda lahjakärryt yleisölle.

Mounties! Kanadalaisia tuotteita täynnä olevia tavarakärryjä työnsivät tietenkin punatakkiset ratsupoliisit!

Kanadalainen stereotypia: Jylhä luonto

Tähän mennessä emme suinkaan olleet saaneet nauttia pehmeästä laskusta kanadalaiseen kulttuuriin vaan uponneet kuin tiiliskivet keskelle kanadalaisia stereotypioita. Edmontonissa vietetyn aamun jälkeen lähdimme ajamaan kohti Jasperin kansallispuistoa.

En meinannut malttaa istua paikallani, kun ensimmäiset Kalliovuorten huiput ilmestyivät horisonttiin. Jasperiin saapuessamme meinasin pakahtua onnesta. Tie kulki joen rantaa. Vuoret kohosivat ympärillämme.

Valkean joen rannoilla kasvoi kapeita kuusia ja veden virtausta halkoi satunnaiset hiekkasärkät. Maisema oli juuri sellainen, jonka olin kuvitellutkin Kanadassa näkeväni. Pysähdyimme levähdyspaikalle ihailemaan maisemaa. Aurinko paahtoi taivaalta, mutta voimakas tuuli teki lämmöstä miellyttävää. Fiilis oli uskomaton. Tässä sitä nyt oltiin, Kanadan erämaan äärellä.

Levähdyspaikan maisema, Jasper

Joki, Jasper, kanadalainen stereotypia

Kanadalainen stereotypia: Villieläimet

Ennen leirintäalueelle siirtymistä päätimme käydä tutustumassa Medicine Lakeen ja Maligne Lakeen. Näistä järvistä Maligne Lake sijaitsee yli 40 kilometriä pitkän tien päässä ja Medicine Lake sen varrella. Maligne Lake on tunnettu yhdestä Jasperin kansallispuiston suosituimmasta nähtävyydestä, Spirit Islandista. Saareen pääsee tutustumaan veneretkellä tai melomalla. Me kuitenkin päätettiin jättää nämä välistä ja käydä vain kävelemässä järven rannalla.

Kävelimme metsäpolkua pitkin hiljaisuudessa. Järvi välkehti viressämme. Emme olleet ehtineet kävellä kovinkaan pitkälle, kun kohtasimme perheen, joka katseli tiiviisti metsään. Siellä täytyi olla jotakin mielenkiintoista. Puiden välistä kurkisti pieni peura. Ihmettelimme ja kuvasimme herkkää eläintä hyvin tovin, kunnes se kääntyi metsään ja me jatkoimme matkaamme polkua pitkin.

Yllätykseksemme peura lähtikin kulkemaan samaa matkaa meidän kanssamme ja pian se taas kurkisteli puiden lomasta. Pysähdyimme jälleen kuvaamaan. Peura osoittautui varsin uteliaaksi kaveriksi, ja se tuli aivan metsän reunaan. Se tuntui ihmettelevän meitä aivan yhtä paljon kuin me ihailimme sitä.

Olimme toivoneet näkevämme Kalliovuorilla paljon eläimiä, mutta tuntui uskomattomalta, että heti ensimmäisenä päivänä villieläin tulisi näin lähelle.

Peura, Jasper, kanadalaiset stereotypiat

Ensimmäisen päivän eläinhavainnot eivät suinkaan jääneet tähän. Paluumatkalla näimme autoja pysähtyneenä tien varteen. Tämä ei voi tarkoittaa kuin yhtä asiaa! Mekin pysäytimme auton aivan asfaltin reunaan ja kuikuilimme ympärillemme. Tässä vaiheessa autovalintamme osoittautui yhdeksi matkamme parhaista valinnoista. Meillä oli kattoikkuna! Kun muut yrittivät nähdä ympärilleen auton lasien läpi, avasin minä kattoikkunan ja pääsin tarkastelemaan ympäristöä paitsi korkeammalta, myös esteettömästi koko 360′ alalta.

Ruuhkan syyksi paljastui mustakarhu, joka laidunsi tien vieressä. Ennenkuin olin saanut kamerat kuvausvalmiuteen, hölkötteli karhu tien yli jonossa seisovien autojen välistä ja katosi toiselle puolelle pensaikkoon. Jos jo peuran kohtaaminen oli saanut meidät innostuneen hämmennyksen valtaan, tuntui karhun bongaaminen lottovoitolta.

Iloisin mielin jatkoimme kohti Jasperin kylää, jonka laitamilla leirintäalueemme sijaitsi. Juuri kun olimme ehtineet kääntyä päätieltä sivummalle, piti auto taas pysäyttää. Tällä kertaa tien vieressä ruokaili vapiti, joka tunnetaan myös kanadanhirvenä (elk). Innosta pinkeänä hyppäsin ulos autosta ja annoin kameran laulaa. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että näitä eläimiä tulisin matkan aikana näkemään lukuisia kertoja.

Canada 150 kahvikupit, kanadalainen stereotypia

Lue myös aiemmat Kalliovuorten road tripiin liittyvät postaukset:

sekä muut postaukset Jasperin kansallispuistosta:

Minkälaisia stereotypioita sinä liität Kanadaan? Entä oletko matkoillasi kohdannut muita stereotypioita, jotka ovat paljastuneet todeksi?


Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

22 Comments

  • Reetta / Matkasto
    28.9.2017 at 19:45

    Tää oli niin hauska – ihan samat fiilikset oli ekalla Kalliovuorten matkalla minullakin! 😀 Me tosin suunnattiin ensin Calgaryn kautta Canmoreen, vaikka siis Edmontoniin saavuttiinkin. Tuohon kaikkeen bonuksena vielä preerian halki kulkeva viivasuora moottoritie ja matkan varrella näkyvät ranchit, joissa cowboyt pitivät karjanajokisoja stetsonit viipottaen! 😀

    Reply
    • Suunnaton
      29.9.2017 at 11:42

      Mahtava kuulla, että sulla on samanlaisia kokemuksia! Nuo viivasuorat moottoritiet ovat kyllä todella puuduttavia. Me ei tosin bongattu niiltä cowboyta – ne olisi varmasti tehneet ajomatkasta mielenkiintoisen!

      Reply
  • Sofia
    2.10.2017 at 12:24

    Ihan mielettömiä maisemia ja ihania kuvia! Kanadan roadtrip on korkealla mun omalla haavelistalla, tosin näyttäisi että vielä ensi vuonnakaan tämä haave ei tule toteutumaan. Fiilistelen siis näitä juttuja odotellessa 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      2.10.2017 at 21:25

      Kiitos! Nuo maisemat ovat tosiaan vertaansa vailla. Tervetuloa fiilistelemään 🙂 Sulla on ainakin hyvin aikaa suunnitella reissua.

      Reply
  • Kati / Lähinnä Kauempana
    2.10.2017 at 23:18

    Aivan mahtava tapa lähestyä Kanadalaisia stereotypioita. Kieltämättä hirnahtelin noille jääkiekkoilijoille. 😀 Siitä huolimatta Kanada kyllä kiinnostaa! Erityisesti jylhä luonto, mutta kyllä mä voisin omin silmin käydä kokemassa muutkin stereotypiat. 😀

    Reply
    • Suunnaton
      3.10.2017 at 00:01

      Haha, kiitos! Tuo ensimmäisen vuorokauden stereotypiaryntäys oli kyllä aika hulvaton, etenkin kun siihen yhdisti lennoista ja aikaerosta väsyneen mielen 🙂

      Reply
  • Viherjuuria
    3.10.2017 at 13:40

    Kyllähän kaikkien stereotypioiden takana osaa totuutta majailee 😀
    Hieman nauratti, kun mainitsit, että Kanada on kuin Suomi, sillä en itse ole nähnyt asiaa koskaan niin. Onhan tuo toinen maa paljon isompi, maisemiltaan jylhempi, villieläimistöltään rikkaampi ja muutenkin kovin erilainen. Mutta jääkiekko varmasti yhdistää näitä maita, jos ei mikään muu 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      5.10.2017 at 14:57

      Hauska, miten nämä asiat voi nähdä niin eri tavalla! Mun mielessäni yhtymäkohtia ovat mm. länsimaisuus, terveydenhuolto ja luonto siltä osin, että monet kasveista ovat samoja tai samankaltaisia kuin Suomessa, ja eläimistöstäkin löytyy monia samankaltaisuuksia. Ja tietenkin se jääkiekko 😉

      Reply
  • Sunna
    4.10.2017 at 10:19

    Olipa mahtava postaus! Mulla oli täysin samat ajatukset, kun ensimmäistä kertaa törmäsin Kanadan kanssa. Parastahan noissa Kanada-kamppeissa on se, että kanadalaiset pitävät niitä ihan kaikella ylpeydellä. Kanada-huppari on ihan eri juttu kuin Kiitos 1939 -paita, eikä vaahteranlehtivaatteiden pitäminen tarkoita, että tyyppi on rasistipossu. Miekin ostin lopulta Hudson Baysta Kanadan olympiajoukkueen hienon paidan 😀

    Kanada on kyllä hämmentävä, iloinen ja ihana. Pääsen tutustumaan siihen jatkuvasti lisää kanadalaisen poikaystävän kanssa. Jos muuten kanadalainen huumori kiinnostaa, niin kaivakaapa netin kätköistä Kim’s Convenience -komediasarja. Ihan paras!

    Reply
    • Suunnaton
      5.10.2017 at 15:00

      Kiitos! Ihan totta, että noissa maa-brändätyissä vaatteissa on ihan erilainen luonne. Toisaalta Suomen lippu on jotenkin niin pyhä, etten sitä haluaisikaan käytettävän eri yhteyksissä samalla tavalla kuin rennompaa vaahteranlehteä.
      Sulla on kyllä mahtava mahdollisuus tutustua Kanadaan syvemminkin! Kirjoitapa joskus niistä fiiliksistä 🙂 Ja kiitos vinkistä, täytyy käydä tsekkaamassa tuo sarja!

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    4.10.2017 at 21:25

    Kanada on kyllä suomalaiselle helppo maa, sillä se on niin monella tavalla samanlainen.
    Sattumalta – tai ei nyt ihan sattumaa, kun olemme keränneet tuota ”Koko Pohjois-Amerikka” -aluetta TCC aluepisteinä olemme käyneet kahtena syksynä peräkkäin Kanadassa ja pitäneet kummallakin kerralla maasta. Vancouverissa olisi voinut viihtyä pitempään, samoin Halifaxissa. Ja Torontoa, Quebecia, Montrealia kerrata vielä joskus, vierailuista niissä kun on jo vuosikymmeniä.
    http://meriharakka.net/2017/09/04/pohjois-amerikka-100/

    Reply
    • Suunnaton
      5.10.2017 at 15:06

      Sanos muuta. Kanadaan voisi lähteä vielä uudemmankin kerran.

      Reply
  • Terhi | VAGABONDA
    6.10.2017 at 12:27

    Hauska postaus! Kanada on kiinnostanut minuakin jo pitkään, etenkin sen huikean luonnon vuoksi. Siihen reissuun pitäisi kuitenkin varata useampi viikko aikaa, sillä nähtävää siellä varmasti riittää!

    Reply
    • Suunnaton
      7.10.2017 at 14:14

      Kiitos! Kanada on u p e a ! Jo pelkästään noihin Kalliovuorten kansallispuistoihin saisi käytettyä useamman viikon.

      Reply
  • Katariina/Maisemajahdissa
    6.10.2017 at 20:09

    Upeita eläinkohtaamisia ja maisemia jo hetki alkumatkasta teillä! Mulla on kokemusta Kanadasta ainoastaan Toronto-Ottawa-Montreal-Quebec City-akselilta, ja siellä maisemat oli aika erilaiset kuin teillä. Mutta upeaa oli sielläkin, ja tosi mieluusti matkustaisin uudestaankin Kanadaan joskus 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      7.10.2017 at 14:16

      Tuo Kanadan itäosa on tosiaan varmasti hyvin erilaista sekä luonnon että varmaan myös kulttuurin puolesta. Mielellään minäkin matkustaisin Kanadaan uudelleen. Kanadan pohjoisosa houkuttelisi, mutta sinne on vain kovin vaikea päästä, ja liikkuminenkin on haasteellista.

      Reply
  • Riikka
    7.10.2017 at 15:16

    Mahtavat maisemat! Vuorissa on aina sitä jotakin.

    Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    7.10.2017 at 20:52

    Hauska postaus! Kanadassa ja Suomessa on paljon yhtäläisyyksiä. Muistan kun olimme katsomassa jotain lukuisista vesiputouksista ja kävelimme sinne bussilta muutaman sata metriä, ympärillä oli jotain mäntymetsän tapaista, joka muistutti erehdyttävästi suomalaista metsämaisemaa. Jasperin kansallispuisto oli upea sekä koko Kalliovuorten alue. Huikeita maisemia!

    Reply
    • Suunnaton
      7.10.2017 at 21:17

      Kalliovuorilla on hauska liikkua, kun monin paikoin voisi kuvitella olevansa Suomessa. Sitten vastaan tulee vuori, vesiputous tai erikoinen kasvi, ja muistaa taas olevansa melkein maapallon toisella puolen.

      Reply
1 2

Leave a Reply