Menu
Kanada

Maligne Laken helposti saavutettavat luontokohteet Kanadan Kalliovuorilla

Jasperin kansallispuiston ja koko Kanadan Kalliovuorten ehkä tunnetuin kohde on Spirit Island. Pieni saari, joka sijaitsee suuren järven rannalla taustallaan upeaakin upeammat vuoristomaisemat. Tuolle Maligne Lakelle päästäkseen täytyy Jasperin kansallispuiston halki kulkevalta päätieltä poiketa sivuun ja ajaa 40 kilometrin matka pienempää tietä pitkin. Matka kuulostaa ehkä pitkältä, mutta tien varrella sijaitsee Maligne Laken lisäksi muitakin näkemisen arvoisia luontokohteita.

Kanadan ja USA:n kansallispuistoja kiertäneellä road tripillämme 2017 päädyimme ajamaan tuota tietä kahteen kertaan. Suuntasimme Maligne Lakelle heti ensimmäisenä päivänämme Jasperin kansallispuistoon saapuessamme. Tuolloin pysähdyimme muutamassakin paikassa, jotka tässä postauksessa sinulle esittelen. Toisen kerran suhailimme tällä tiellä, kun road tripimme loppuvaihessa päätimme poiketa vielä toisen kerran Jasperin kansallispuistoon. Tuolloin British Columbian provinssin puolella riehuvat metsäpalot olivat sulkeneet Kalliovuoret savun keskelle, mikä sai maiseman näyttämään mystiseltä.

Medicine Lake, tie

Maligne Lookout

Maligne Lake roadia ajaessamme kiipesimme ensimmäiseksi ylös kukkulan laelle. Täällä on Maligne Lookout, josta pääsee näkemään ympäristöä hieman korkeammalta. Tämä on oiva vierailupaikka heti ensimmäiseksi, kun on juuri saapunut Jasperiin ja Kalliovuorille. Maisemat eivät lainkaan vedä vertoja monille muille, joita Kalliovuorilla pääsee näkemään, mutta tämä oli mainio paikka saada hieman käsitystä siitä, missä nyt oikein ollaan. Näköalapaikalta näkyi niin Jasperin kylään kuin maisemaa hallitsevalle massiiviselle Pyramid Mountainille. Siellä tulisimme seuraavana päivänä tekemään kevyen aamukävelyn.

Maligne Lookout on helposti saavutettavissa, sillä autolla pääsee ajamaan perille saakka. Pysäköintipaikalta näköalapaikalle pääsee leveitä ja tasaisia kävelyteitä pitkin, joten tämä on näppärä paikka päästä ihailemaan maisemia, vaikka liikkuminen olisikin hankalampaa. Toimi myös minulla, joka olin koko alkumatkan melko heikkovoimainen loman alkuun iskeneen flunssan vuoksi.

Maligne Lookout

Medicine Lake

Puolivälissä matkaa Maligne Lakelle tie kulkee pitkänomaisen Medicine Laken rantaa pitkin. Heti järven länsipäässä on pysähdyspaikka, josta avautuu näkymät pitkän järven ylle. Pysähdyspaikalta pääsee myös laskeutumaan järven rantaan. Järven ympäristössä on vuonna 2015 riehunut laaja metsäpalo, joka on jättänyt jälkensä maisemaan. Kolme viikkoa kestänyt palo valtasi 10 neliökilometrin kokoisen alueen ja teki Medicine Laken ympäristöstä aivan uuden näköisen. Mustuneet puunrungot muistuttavat nyt tulitikkuja, jotka nousevat vuorten rinteiltä.

Kahdessa vuodessa elämä on kuitenkin taas voittamassa, ja mustunutta ympäristöä piristää puiden välistä kasvavat kirkkaanvihreät ruohotuppaat. Järven rannalta voi bongata myös Albertan provinssin nimikkokasvin, villiruusun. Sen ihmeemmin tällä pysähdyspaikalla ei ole tekemistä, mutta maisemia kannattaa pysähtyä ihailemaan edes hetkeksi.

Jasper, Medicine Lake

Medicine Lake, ranta

Medicine Lake, palanut metsä

Medicine Lake, villiruusut

Medicine Lake

Maligne Lake

Maligne Lake roadin varrella on suuria tauluja, joissa ilmoitetaan poron sukuisten karibujen asuvan näillä seuduilla. Tarkkailin pusikoita silmä tarkkana, mutta yhtään karibua emme onnistuneet näkemään. Paluumatkalla sentään bongasimme tienvierustan pusikoista ensimmäisen mustakarhumme.

Pitkän matkan jälkeen tie päättyy Maligne-järven rantaan. Illansuussa alue on hiljainen, pysäköintipaikallakin on vain muutama auto. Järven rannalla sijaitsevissa kaupoissa ja ravintoloissa on iltasiivoukset käynnissä, ja rannassa sijaitseva boat housekin näyttää olevan suljettu. Tämä ei meitä haittaa, sillä aikaakaan ei ole kovin paljoa käytettävissä. Maligne Laken suosituin nähtävyys, kauempana järvellä sijaitseva Spirit Island, jää meiltä näkemättä. Saarelle voi matkata joko järjestetyllä venematkalla tai itse meloen. Näistä löydät lisätietoja Vaihda Vapaalle -blogista (venematka) tai Deep Red Blues -blogista (melominen).

Maligne Lake, boat house

Me tyydyimme tekemään lyhyehkön kävelyretken järven rannalla. Täysivoimaisena Maligne Lakelle olisi hyvä varata enemmänkin aikaa, mutta kipeänä oli ihan hyväkin, ettei aikaa olisi kovin pitkälle urheilusuoritukselle.

Järven pohjoisreunaa seurailee leveä kävelyreitti. Järven pohjukassa ranta on ruohon ja varpujen peittämää. Tänne on sijoitettu useita picnic-pöytiä, joten halutessaan retkilounas on helppo toteuttaa upeissa maisemissa. Avoimen maaston jälkeen polku sukeltaa metsään. Puiden oksilla on naavaa ja ympäristö on hiljainen. Erään rinteen takana kohtaamme perheen, joka on pysähtynyt katselemaan metsään. Puiden välissä näemme pienen peuran, joka on seisahtunut ruokailemaan ja ihmettelee nyt viereen pysähtyneitä ihmisiä.

Maligne Lake, ruohikkoinen ranta

Maligne Lake, kävyt

Maligne Lake, polku

Jasper, peura

Reitin alkuvaiheessa viitat lupailivat näköalapaikkaa muutaman kilometrin päässä. Melkoisen tovin jo käveltyämme uskomme alkaa loppua, menimmeköhän jo siitä ohi? Ilta alkaa kohta hämärtää, ja tunnetusti karhut alkavat liikkua auringon laskiessa. Olemme juuri saapuneet kansallispuistoon, eikä meillä ole vielä hankittuna bear sprayta, jota vakavasti suositellaan kansallispuistossa liikkuville karhun hyökkäyksen varalta.

Pariin kertaan pohdimme takaisinpäin kääntymistä, mutta jatkamme kuitenkin eteenpäin. Viimein polku kaartaa vasemmalle ja edessämme avautuu näkymä järvelle ja takana siintäville vuorille. Kyllä kannatti jatkaa. Kalliovuoret hurmaavat meidät täysin. Vaikka Spirit Islandia emme nähneetkään, on jo tämäkin näkymä hyvä syy ajaa pitkä tie Maligne Lakelle saakka.

Maligne Lake, järvi

Myöhemmin eräässä Jasperin ravintolassa juttelimme tarjoilijan kanssa, ja hän kertoi yhden lempiretkeilyreiteistään sijaitsevan juuri Maligne Lakella. Järven länsipäästä, jossa palvelut sijaitsevat, lähtee kyseinen reitti kiertämään järven eteläpuolta ja kohoaa vuorten rinteille. Me emme tätä reittiä valitettavasti ehtineet testata, mutta toivottavasti joku saa tästä itselleen vinkin ja käy tuolla reitillä ihailemassa maisemia!

5th Bridge

Maligne Lake Roadin alkupäätä seurailee joki, jonka ympärille on rakennettu erilaisia retkeilyreittejä. Joen ylittää kuusi siltaa, jotka on idästä alkaen nimetty luonnollisesti First Bridge …. Sixth Bridge. Paluumatkalla Maligne Lakelta pysähdyimme ihailemaan joen kuohuja viidennelle sillalle. Fifth Bridge valikoitui kohteeksemme sen vuoksi, että autolla pääsee ajaamaan aivan sillan lähelle, mikä oli näppärää, kun aikaa oli käytettävissä vähemmän.

Sillalta lähtee useita kävelyreittejä, joita pitkin pääsee retkeilemään muun muassa suositulle Maligne Canyonille. Me jäimme ihmettelemään ja valokuvaamaan turkoosina virtaavan joen kuohuja, ja sateen yllättäessä pääsimme nopeasti auton suojiin. Valokuvaushetken jälkeen käänsimme auton nokan kohti Jasperin kylän ruokapaikkoja ja Whistlers Campgroundia, johon lykkäisimme telttamme ensimmäiseksi kahdeksi yöksi.

5th bridge, silta

5th bridge, joki

5th bridge, joenranta

Katso myös Kalliovuorten road tripimme reitti ja kohteet sekä muut blogitekstit Jasperin kansallispuistosta:


Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

30 Comments

  • Elina | Vaihda vapaalle
    18.10.2017 at 17:54

    Jasperin kansallispuisto on kyllä niin parasta mitä Kanadalla on tarjota ja se on aika paljon se. Vähän melkein harmittaa, ettette menneet Spirit Islandille asti, kun se oli aivan järjettömän kaunis paikka, mutta onhan tuo koko alue aivan mielettömän kauniita paikkoja pullollaan. 🙂 Kiitos linkkauksesta!

    Reply
    • Suunnaton
      19.10.2017 at 23:12

      Jasper on vaan niin kovin upea! Yksi mun lempipaikoistani reissun aikana.
      Spirit Islandin ympäristö näyttää kuvissa kyllä upealta. Onneksi Kalliovuorille jäi vielä muutakin nähtävää, niin on hyvä syy palata takaisin 🙂

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    18.10.2017 at 21:34

    Medicine Lake oli niin kaunis ja siellä oli ihan oma tunnelmansa. Metsäpalot olivat harmi vaan polttaneet metsät karrelle. Oppaamme kertoi ruotsalaisryhmästä, joka oli valittanut miksi palaneet puut pitää jättää rumentamaan maisemaa. Eivät tienneet, että kansallispuistosta ei saa edes palaneita puita viedä pois. Kyseiset ruotsalaiset olivat kuulemma valittaneet kaikesta muustakin.. En kyllä ymmärrä miten joku voi valittaa Kanadassa mistään 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      19.10.2017 at 23:16

      Oho! No johan on… ettäkö luonto ei kansallispuistossa saisi olla juuri sellainen kuin on.
      Kanadassa on tosiaan vaikea keksiä mitään valitettavaa. Meillä reissussa harmitti vain yksi pieni aamiaisannos, mutta sekin saatiin korjattua tilaamalla toinen perään 😀 Jostain syystä Kanadassa edes sade ei harmittanut yhtään niin paljon kuin Suomessa.

      …Okei, sumuinen keli Icefields Parkwaylla vähän harmitti, kun upeat maisemat jäivät osin sadepilvien sisään.

      Reply
  • Kati / Lähinnä Kauempana
    22.10.2017 at 13:35

    Voi jestas, miten kaunis ja upea paikka! Tuonne mä haluan! Muutenkin Kanada ja Kalliovuoret kiinnostaa kovasti. Teidän reissupostauksia on ollut kyllä tuskallisen kiva lukea! Ihan lähivuosina kun ei ole vielä Kanadan vuoro. 🙁

    Reply
    • Suunnaton
      22.10.2017 at 13:52

      Tuskallisen kiva on oiva sanavalinta! Sitä samaa innostuksen ja ahdistuksen sekamelskaa mäkin tunnen, kun bongaan jostakin blogista täydellisen matkakohteen ja samalla tiedän, ettei sellaista matkaa pysty ainakaan vähään aikaan toteuttamaan.

      Reply
  • Sofia
    23.10.2017 at 01:06

    Oi, miten upeita maisemia! Kanadan luontoretki olisi kyllä aivan unelmaa. Kesä/alkusyksy lienee parasta aikaa vierailla teiden kunnon suhteen?

    Reply
    • Suunnaton
      23.10.2017 at 07:27

      Joo, kesäkuusta (etenkin loppupuolelta) syyskuun alkuun on kaikkein varminta, että tiet ovat lumettomia. Ne tosin on myös kaikkein suosituimpia ajankohtia, etenkin heinä-elokuu.

      Reply
  • Sandra
    23.10.2017 at 15:34

    Enpä ole tuolla koskaan käynyt, mutta vau! Noissa maisemissa sielu lepää. Veden ja vuorien yhdistelmä on minusta aivan lyömätön!
    Noita kuvia oli ilo katsella, kovin ”maalausmaisia” varsinkin nuo pilvet.

    Reply
    • Suunnaton
      23.10.2017 at 16:08

      Kiitos Sandra! Olen samaa mieltä, vuoret ja vesi – etenkin turkoosit jäätikköjärvet – ovat ihana yhdistelmä!

      Reply
  • Anne/ Matkahetket
    23.10.2017 at 17:00

    Ihania kuvia! Voi kuvitella, miten mahtavaa tuolla on patikoida. Jännä, että noinkin paljon eläimiä tulee vastaan, jos karhunkin näitte. Kovasti haluaisin itsekin käydä Kanadassa.♥

    Reply
    • Suunnaton
      23.10.2017 at 17:19

      Kiitos Anne! Noissa kansallispuistoissa tosiaan näkee hurjat määrät eläimiä, jos vertaa vaikka siihen, miten harvoin Suomessa tulee hirvi tai peura vastaan – karhuista nyt puhumattakaan. Kalliovuoret on todellinen eläinbongarin paratiisi.

      Reply
  • Nämä maisemat ovat niin uskomattoman kauniit, että matkakuume Kalliovuorille & Kanadaan sen kun nousee .
    Teidän reissusta on ollut todella kiva lukea ja tämä oli kullanarvoinen vinkkipaketti, joka on kuin meidän porukalle tehty!

    Reply
    • Suunnaton
      24.10.2017 at 09:39

      Kiitos Mia, ihana kuulla! Onneksi Kalliovuorten jutuille ei näy loppua vielä ihan hetkeen 🙂 Kysy ihmeessä, jos jokin asia tekstien takaa jää mietityttämään.

      Reply
  • Anna Koskela
    23.10.2017 at 22:11

    Olipas kaunis paikka <3

    Noista metsäpaloista. Itselläni on kokemus niistä. 17.8.2013 Kalifornian Sierra Nevadan alueella jossain syttyi maastopalo salamasta. Maastopalo laajeni nopeasti yli 500 neliökilometrin laajuiseksi ja alkoi uhata tuhansia koteja, sekä Yosemiten kansallispuiston länsireunaa.

    Me lähestyimme sitä länsipuolelta, tietä 108/120 pitkin. Maisema rupesi muuttumaan hiljalleen ja tulipalon laajuus paljastui. Kaikki, siis ihan kaikki, oli palanutta ja kun ikkunan avasi, autoon tulvi vahva savunhaju.

    Maanpinnalla oli tuhkaa kymmeniä senttejä ja korjausryhmät puhdistivat vesikouruja ja kaivoja tuhkasta ja muuta moskasta. Ehkä seisauttavimpia olivat hiiltyneet puiden rungot ja havupuut, joiden normaalisti vihreät neulaset olivat edelleen kiinni puissa, mutta keltaisina ja kuolleina.

    Kaikkien siltojen kohdalla ympäristö oli ruiskutettu vihreällä töhnällä ( myös siltojen rungot ja alaosat). En tiedä mitä se oli, mutta kuvittelen sen olevan jotain palonestoainetta, jolla suojattiin rakenteita.

    Kun pääsimme portille, ajattelin matkan jatkuvan edelleen samoissa ankeissa maisemissa, mutta sepä stoppasikin täysin. Ranger ilmoitti, että: " No no – Snow snow". Hetken olimme että MITÄ! , mutta todellakin, talvi oli tullut Californiaan. Yritimme selittää, että olemme Suomesta, ja lumi on tuttu elementti… Se ei tuottanut tulosta.

    Jotta, eipä siinä mitään. Auton keula ympäri ja takaisin 60 km. samaa tietä mitä olimme juuri tulleet etsimään seuraavaa ylityspaikkaa…

    Reply
    • Suunnaton
      24.10.2017 at 09:44

      Aika hurjaa olla noin metsäpalojen ytimessä! Kun miettii, millainen niiden tekemä jälki on vielä vuosia myöhemmin tai miten ne tupruttavat savua satojen kilometrien päähän, on vaikutus paikanpäällä tai heti palon jälkeen varmaan massiivinen.
      Kyllähän usassa monet vuoristoiset seudut sijaitsevat korkealla ja siten talvi tulee aikaisin ja lumi sulaa myöhään keväällä/kesällä, mutta onpa yllättävää, että se on sulkenut puiston jo elokuussa! Hetken saa varmasti nieleskellä yllätystään ja pettymystään, kun joutuu portilla kääntämään auton ympäri.

      Reply
  • Maarit
    24.10.2017 at 19:25

    Olette tehneet aika pitkälti sellaisen reissun, joka on meillä vasta haaveena. 🙂 Tuo Jasperin kansallispuisto on kyllä niin ikoninen ja jylhä. Upean näköinen yhdistelmä nuo vuoret ja turkoosit järvet. Ja olisihan se aika hienoa nähdä karhukin, mutta mieluusti turvallisen välimatkan päästä! 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      25.10.2017 at 15:35

      Jasper oli upea! Siellä oli myös mukavan rento fiilis, vaikka kesäkuun lopussa matkailijoitakin oli jo jonkin verran.
      Karhuja tuntui olevan tuolla aika paljon. Niitä tosiaan mieluiten bongaa autosta tai muuten turvallisen välimatkan päästä 🙂

      Reply
  • Vau! Ihana paikka. Ja niin lattealta tämä kuulostaa, mutta ihania kuvia. Täytyykin kurkata instassa sinun kuvia. Näitä luontokohdepostauksia pitää lukea muitakin. Todella viehättävää ja innostavaa.

    Reply
    • Suunnaton
      25.10.2017 at 15:36

      Ihana kommentti, Tanja! Kalliovuoret olivat tosiaan sanoinkuvaamattoman upeita.

      Reply
1 2

Leave a Reply