Menu
Kanada

Mount Edith Cavell: ensimmäinen jäätikkö ja karhuvaara Kalliovuorilla

Mount Edith Cavell – mikä ihme se on? Kanadan Kalliovuorilla, Jasperin kansallispuistossa lunastimme pääsyluvan vuorelle, josta emme tienneet mitään. Olisiko kyseessä hukkareissu, vai kannattaisiko käyttää aikaa johonkin sellaiseen, josta ei etukäteen ole mitään käsitystä?

Kalliovuorten road tripimme kesällä 2017 oli vasta pääsemässä käyntiin, kun kohtasimme ensimmäisen yllätyskohteen, Mount Edith Cavellin. Jasperin kansallispuistossa risteilevien autoteiden varrella on suuria puisia kylttejä, jotka osoittavat vuorten huippuja. Monessa kyltissä lukee Mt Edith Cavell: vuori näkyy pitkälle. Muuten emme olleet koskaan kuulleetkaan kyseisestä vuoresta, kun ensimmäisenä aamuna Jasperin kansallispuistossa näimme visitor centerissä telttakatoksen, jossa jaettiin kulkulupia vuorelle. Mikä ihmeen Mount Edith Cavell? Pitihän siitä lähteä ottamaan selvää.

Mount Edith Cavell

Lähdimme Jasperin kylästä, ja kansallispuiston sivuteitä ajaessamme löysimme oikean risteyksen, josta tie lähti nousemaan rinnettä ylöspäin. Täällä alhaalla oli valtava valokyltti, jossa varoitettiin Mount Edith Cavellille vievän tien olevan rajoitettu liikenteeltä. Kulkulupa poltteli taskussamme, joten lähdimme kipuamaan pitkin kapeaa ja kiemurtelevaa tietä.

Kesällä 2017 Mount Edith Cavellilla on käynnissä rakennushanke, minkä vuoksi pääsyä vuorelle on nyt rajattu, ja vuorelle päästetään vain tietty määrä ihmisiä. Kulkulupia voi hakea etukäteen visitor centeristä. Meillä kävi hyvä tuuri, kun ihan sattumalta ensimmäisenä aamunamme osuimme paikalle oikeaan aikaan ja saimme vielä kulkuluvan saman päivän iltapäivälle.

Tien loppuun päästessämme katselimme ympärillemme. Tuohon suuntaan, tuolta pysäköintialueen yläkulmasta meidän ilmeisesti pitäisi lähteä liikkeelle. Vieressä oli opastaulu, jonka yhteydessä kerrottiin osan kävelyreitistä olevan suljettu. Alueella liikkuu aggressiivinen harmaakarhu pentuineen. Sinne ei olisi asiaa.

Mount Edith Cavell

Puro, Mt Edith Cavell

Onneksi kuitenkin osa reitistä oli avoinna. Heitimme päiväreput selkään ja lähdimme kipuamaan pitkin kapeaa asfaltoitua polkua. Kyllä, asfaltoitua. Täällä useat kävelyreiteistä on päällystetty asfaltilla, vaikka reitti kulkisikin metsän siimeksessä tai vuoren reunoilla. Asfaltoinnin merkitys jäi minulle epäselväksi. Ehkä tarkoituksena on helpottaa kävelyä, ehkä suojata maapohjaa kulumiselta. Mieluummin kävelisin aidolla maapohjalla, mutta tähän oli nyt tyytyminen.

Flunssan vietyä voimat kipuaminen vuorelle oli aika raskasta. Matka ei ole pitkä, vajaan kilometrin suuntaansa, mutta polku nousee koko matkan ylämäkeä. Polun varrella solisee vuoristopuro ja maaoravat kurkkivat kivien takaa. Yksin ei tarvitse kävellä, sillä matkailijamäärien rajoittaminen ja rajaaminen tiettyihin lähtöaikoihin johtaa siihen, että suurempi määrä ihmisiä saapuu paikalle yhdellä kertaa. Vastaan kulkee vielä viimeisiä rippeitä edellisestä sisäänpääsyryhmästä.

Ohitamme risteyksen, josta toinen, paljon kapeampi polku lähtisi loivasti kipuamaan ylös kivistä rinnettä. Tuo reitti on nyt suljettu harmaakarhujen vuoksi. Vähän harmittaa, sillä näitä maisemia visitor centerissä oli todella kehuttu. Toisaalta helpotus, sillä tuo seitsemän kilometrin pituinen lenkki olisi voinut olla liikaa toipilaalle.

Maaorava, MtEdith Cavell, Jasper

Grizzlyvaroitus, MtEdith Cavell

Polku, Mt Edith Cavell, Jasper

Asfalttipolku ja laakso, Mt Edith Cavell, Jasper

Angel Glacier

Lopulta pääsemme huipulle. Puusto on harventunut, ja täällä harmaiden kivien välistä nousee vain metrin korkuisia kuusia. Tuossa on Mount Edith Cavell – ja tuolla jäätikkö! Vuorten taitteesta valuu siniharmaa jääkenttä. Jäätikön sulamisvedet solisevat vesiputouksina alas lampeen, jonka rannalla on toinen osa paksusta jäätiköstä. Jäätikön reunalle ei pääse kulkemaan, vaan sitä ihastellaan hieman kauempaa näköalatasanteelta.

Kauempaa jäätikkö näyttää pieneltä. Sen mittasuhteita on vaikea hahmottaa. Todellisuudessa ihminen näyttäisi mitättömän pieneltä tuokin pienehkön jäätikönpalasen vierellä.

Jäätikön reuna muistuttaa lakritsijäätelöä. Sinertävän jään poikki kulkee hiekan muodostamia tummia raitoja. Paikka on mielettömän kaunis. Tämä on ensimmäinen jäätikkö, jonka muista nähneeni. Edellisestä kerrasta on kulunut paljon aikaa – olen ollut silloin niin nuori, etten muista sitä oikeastaan lainkaan.

Kuuset, Mt Edith Cavell, Jasper

Jäätikkö, Mt Edith Cavell, Jasper

Jäätikön alaosa, Mt Edith Cavell

Jäätikön reuna, Mt Edith Cavell, Jasper

Jäätikköpuro, Mt Edith Cavell, Jasper

Rinnettä alaspäin palatessamme kohtaamme lisää villieläimiä. Onneksi emme sentään sitä kiukkuista harmaakarhua, vaan vähän pienempiä kavereita. Maaorava kurkistelee kiven takaa ja uskaltautuu lähestymään meitä. Tämä onkin rohkea kaveri. Se ottaa tukea kengän kärjestä ja ihmettelee. Liekö tottunut saamaan matkailijoilta ruokaa? Kun kaivamme GoPron esiin kuvataksemme oravaa maantasosta, kipittää orava kameran luo sitä ihmettelemään. Todettuaan, että näiltä ihmisiltä ei ruokaa tipu, vilistää orava takaisin kivenkoloon.

Yksin emme silti vielä jää, sillä puiden latvustossa liikkuu lintuja. Harmaat pähkinähakit (Clark’s Nutcracker) istuvat kuusen oksalla ja lennähtävät sitten seuraavaan puuhun. Kesäkuu alkaa olla jo lopuillaan, mutta ilmassa tuoksuu kevät. Ei ihmekään, sillä laakson taitteessa on paikoin vielä reilu lumipeite. Lehtipuissa silmut alkavat vähitellen aueta.

Maaorava, Mt Edith Cavell, Jasper

Amerikanhakki, Mt Edith Cavell

Silmu, Mt Edith Cavell, Jasper

Lumipeitteinen laakso, Mt Edith Cavell, Jasper

Jäätikön sulamisvesi solisee purona alaspäin kohti suurempaa jäätikköjärveä. Kun Mount Edith Cavellin pysäköintialueelta lähtee ajamaan takaisin päin ja pysähtyy seuraavalle pienelle pysäköintilevikkeelle, pääsee tämän järven rantaan kävelemään. Vuoristomaisemat ovat huikeat täältäkin. Jäätikköjärven turkoosi vesi, taustalla luminen vuorenhuippu. Vaikka olemme viettäneet Kalliovuorilla nyt vuorokauden, täällä koemme ensimmäistä kertaa sen, mitä kaikkea Kalliovuoret todella tarkoittavat. Vuoria, jäätiköitä ja äärettömän kauniita jäätikköjärviä. Villieläinten kohtaamisen lisäksi Kalliovuorilla on paljon paljon muutakin annettavaa luontomatkailijalle.

Puro ja silta, Mt Edith Cavell, Jasper

Jasper, Mt Edith

Joki, Mt Edith Cavell

Mitä kaikkia Kalliovuorten road tripimme pitikään sisällään? Tutustu USA:ssa ja Kanadassa kierrelleen road tripimme reittiin ja matkaohjelmaan.

Lue myös muut Jasperin kansallispuistoa koskevat postaukset:

Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

10 Comments

  • Sonja | FIFTYFIFTY
    15.11.2017 at 18:36

    Voi miten kaunista! Juuri tuo kylmyys ja solisevat vedet mua kaiveli Yosemitessa, jotenkin olin odottanut, että siellä olisi isoja peilikirkkaita järviä, mutta pyh ja pah. Ja aika kuumottavaa toi agressiivinen grizzly bear, ne on tosiaan vähän eri temperamentin karhuja kuin meidän kotoisat. 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      16.11.2017 at 10:38

      Jotenkin voisi kuvitella, että Yosemitessakin olisi tällaista raikkautta. Onhan se toki paljon etelämmässä, mutta luulis talven lumimassojen vaikuttavan sielläkin vielä pitkälle kesään.
      Joo, ei tarvinnut kovin montaa kertaa miettiä, lähteekö uhmaamaan kieltoa patikoida grizzlyn alueelle.

      Reply
  • Aron / Ja sitten matkaan...
    19.11.2017 at 17:09

    Olipas upeita maisemia! Sattumalta juuri tällä viikolla tutkailin vähän tuota Jasperin kansallispuistoa. Harmaakarhun kanssa ei kyllä tahtoisi lähteä hippasille. Yosemitessa satuin näkemään vilaukselta mustakarhun, muutoin onneksi olemme pysyneet karhujen kanssa eri reiteillä. 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      19.11.2017 at 18:12

      Hei huippua! Jasper on upea paikka, suosittelen lämpimästi! Viereinen Banff on tunnetumpi ja suositumpi, mutta Jasperissa oli paljon rauhallisempaa ja rennompaa.
      Ja joo, harmaakarhuja bongailee mieluummin turvasta auton sisältä tai riittävän välimatkan päästä.

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    19.11.2017 at 17:13

    Upeita maisemia! Ei ollut sitten mikään hukkareissu 🙂 Aika jännä, että polut oli asvaltoitu. Kai siihen joku hyvä syy on ollut. Maaoravat oli söpöjä, mekin nähtiin niitä muutamaan otteeseen. Olivat vaan sen verran vikkeliä, etten saanut yhtään kunnon kuvaa. Onneksi ette törmänneet karhuun.

    Reply
    • Suunnaton
      19.11.2017 at 18:10

      Joo, tuo asfaltointi on hämmentävä juttu. Mt Edith Cavell oli kyllä yksi lempikohteistani Jasperissa. Varmasti osansa teki se, ettei osattu etukäteen odottaa oikeastaan mitään, joten liian suuret ennakko-odotukset eivät päässeet pilaamaan paikkaa 🙂

      Reply
  • Janni / Lentopelko
    21.11.2017 at 09:40

    Siis noi maisemat on niin upeita! Ja mitä ihania pikku eläimiäkin ootte tavannut matkalla. 🙂 Kuulostaapa oudolta, että reitit on asfaltoituja, jotenkin menee pilalle luonnollinen tunnelma.

    Reply
    • Suunnaton
      23.11.2017 at 13:55

      Joo tuo asfaltointibuumi oli välillä aika rasittavaa. Onneksi löytyi myös jonkin verran paikkoja, joilla sai kävellä ihan tavallisella polulla.
      Maisemat tuolla Kalliovuorilla oli kyllä upeita <3

      Reply
  • Travelloverin Annika
    21.11.2017 at 11:08

    Todella hienon näköistä! Ja niin pisteet tuosta asenteesta: mikä tuo on, en tiedä, mutta mennään katsomaan. Olen itse samanlainen. En kovin paljon suunnittele etukäteen. Silloin etten tulee, mitä tulee. Usein hienoja juttuja.

    Reply
    • Suunnaton
      23.11.2017 at 13:54

      Kiitos Annika 🙂
      Mä suunnittelen matkat helposti aika tarkkaan (koska tykkään siitä), mutta tää reissu osoitti hyvin, että kannattaa jättää tilaa myös yllätyksille. Tuolla Jasperin kansallispuistossakin parhaat paikat olivat niitä, joista ei etukäteen tiennyt kovin paljoa, jos yhtään mitään.

      Reply

Leave a Reply