Stopover – Islanti yhdessä päivässä

Yhteistyössä Gray Line

Kalliovuorten road tripiä suunnitellessamme päädyimme siihen, että road trip olisi järkevintä aloittaa Kanadasta. Lentoja vertaillessamme totesimme Icelandairin tarjoavan kaikkein fiksuimpia vaihtoehtoja Atlantin ylittäville lennoille. Pieni maabongari heräsi sisälläni. Kun herran lentäisimme Islannin kautta, miksi emme kävisi samalla tutustumassa siihen? Islanti oli meille kummallekin entuudestaan tuntematon maa, joten pääsisimme näppärästi näkemään siitä vilauksen.

Icelandair tarjoaa maksutta mahdollisuuden liittää lentoihin 1-7 päivän stopoverin Islannissa. Me päädyimme pysähtymään Islannissa yhden päivän verran. Pidempää aikaa ei tällä kertaa haluttu valita, sillä oltiin vietetty Pohjois-Amerikassa jo lähes kolme viikkoa, ja mieluummin tekisimme Islantiin ihan oman matkansa, jolloin aikaakin voisi käyttää enemmän.

Lähtökohtamme stopoveriin Islannissa eivät ehkä olleet kaikkein parhaat. Islantihan on tunnettu geysireistään ja kuumavesialtaistaan. No, me olimme juuri tulossa Yellowstonesta, jossa sijaitsee suurin osa maailman geysireistä. Emme halunneet nähdä enää yhtä ainutta kuplivaa, suihkuavaa tai muuten vaan värikästä vesiallasta. Toisekseen olimme juuri lentäneet ”yön yli” nukkumatta juuri silmäystäkään. Auton vuokraaminen ei siis tullut kysymykseenkään, ja Islannista piti löytää jotakin muuta nähtävää kuuluisien geysireiden sijaan.

Ratkaisu löytyi yllättävän helposti, kun Gray Line kutsui meidät tutustumaan Islantiin yhdelle kiertoajeluistaan. Mahtavaa! Nyt ei tarvitsisi ajaa väsyneenä eikä miettiä päätämme puhki, mitä kaikkea saisimme ahdettua yhteen päivään Islannissa. Gray Linen valikoimat ovat täynnä Islannin suosituimpia kiertoajeluja Golden Circlestä Game of Thrones -kierrokseen. Meille valikoitui South Coast and Waterfalls -retki, joka nimensä mukaisesti kiertää etelärannikkoa ja pysähtyy muutamilla Islannin hienoimmista vesiputouksista.

Retkemme starttasi heti aamusta Gray Linen omasta terminaalista. Terminaaliin pääsee näppärästi Reykjavikin lentoasemalta Gray Linen lentokenttäbussilla. Lentomme oli saapunut Islantiin ennen aamuseitsemää, joten olimme terminaalissa hyvissä ajoin. Onneksi ihan vierestä löytyi kahvila, jossa saimme nautittua aamupalan toivoen samalla sateen loppumista.

Sään suhteen onni ei ollut myötä, vaan kipaisimme pikkubussiin sateenvarjojen suojissa. Retkelle osallistui meidän lisäksemme kymmenisen muuta henkilöä. Osallistujia oli lapsiperheestä kolmekymppisiin matkailijoihin ja kanadalaisiin eläkeläisiin. Bussi ei tullut ihan täyteen, joten saimme mukavasti takapenkin kokonaan itsellemme.

Ajoimme harmaassa kelissä halki kumpuilevan maiseman. Näköpiiriin mahtui vain ruohotasankoa ja silloin tällöin muutama laiduntava islanninhevonen. Nuokuimme lämpimässä bussissa katsellen sumuiseen maisemaan ja kuunnellen oppaan tarinoita jääkarhuista, jotka ajelehtivat jäälauttojen mukana Grönlannista Islantiin.

Skógafoss

Muutaman tunnin päästä saavuimme Skógafoss-vesiputoukselle, joka sijaitsee viiden kilometrin päässä merenrannasta. Legendan mukaan viikinki nimeltään Þrasi olisi haudannut putouksen taakse arkullisen kultaa. Aarre lienee hyvässä tallessa, sillä pauhaava vesi syöksyy entiseltä rantakalliolta 60 metriä alaspäin valtavalla voimalla. Ei ihme, että vedenpintaan osuessaan putous pärskyy ja roiskuu ympäriinsä. Jos haluaa pysyä kuivana, ei putousta kannata ihmetellä kovinkaan läheltä.

Mahtipontista vesiputousta voi ihailla sekä alhaalta että yläpuolelta. Vesiputouksen yläpuolelle pääsee kiipeämän pitkiä portaita pitkin. Rinnettä ylös liikkuikin katkeamaton matkailijoiden jono. Sinne myös me päätimme lähteä, pumppaamaan portaita ylös katse edellisen kulkijan kantapäissä. Meitä oltiin varoiteltu, että nousu vesiputouksen yläpuolelle voi olla rankka ja siihen voi vierähtää hyvä tovi. Urheilusuoritus ei kuitenkaan tuntunut pahalta edes unettoman yön jäljiltä. Portaiden yläpäässä on tasanne, josta jokea ja vesiputousta pääsee ihailemaan hieman niiden yläpuolelta. Kallion päällä voi myös astua veräjästä sisään (lammas?)aitaukseen, josta saa paremman näköalan joelle.

Vik

Lounaalle pysähdyimme Islannin eteläisimpään kylään, Vikiin. Paikallinen ravintola tarjoaa islantilaista kotiruokaa ja hampurilaisia. Pieni rakennus oli täynnä sateessa kastuneita matkailijoita ja tunnelma oli kuin lappilaisessa hiihtomajassa. Ravintolaa vastapäätä sijaitsee islantilaisia vaatteita valmistavan Icewearin myymälä. Otimme mielellämme vastaan hyvän tekosyyn pysyä vielä hetken ajan poissa sateesta ja harhailemme hetken neuleiden ja tuliaistavaroiden keskellä. Myymälässä pääsee myös vilkaisemaan ikkunoiden läpi, miltä näyttää tehtaassa, jossa valmistetaan Icewearin kankaita.

Reynisfjara

Vikistä palaamme lyhyen matkan takaisinpäin ja suuntaamme vielä hieman etelämmäs Reynisfjaran mustahiekkaiselle rannalle. Ranta on saanut värinsä laavasta muodostuneista kivistä. Mustan rantahiekan lisäksi rannalla voi ihastella korkeita basalttipilareita. Rannan kauneuden ei kuitenkaan pidä antaa viedä kaikkea huomiota, sillä ranta on yksi Islannin vaarallisimmista. Rantaan kuohuvien aaltojen joukosta saattaa paljastua salakavala aalto (sneaker wave), joka helposti vetää ihmisen Atlantin syleilyyn. Merestä on lähes mahdotonta päästä pois, joten rannalla kannattaa olla tarkkana ja pysyä mieluummin vähän kauempana vesirajasta. Me teimme Reynisfjaralle melko lyhyen vierailun, sillä sade piiskasi taas kunnolla, ja yhdessä merituulen kanssa se kasteli vaatteet hetkessä läpimäriksi. Kameran kaivoi kuitenkin mielellään sateensuojista, sillä mustanharmaa maisema ja värikkäät sadevaatteet muodostivat kivan kontrastin, jota ikuistin mielelläni kameran muistikortille.

Seljalandsfoss

Retkemme viimeinen pysähdys oli Seljalandsfoss. Aurinkokin vilahteli pilvien lomasta tehden tästä pysähdyksestä ikimuistoisen. Jo 60 metriä korkean vesiputouksen kuohuista kohoava sateenkaari tekee lähtemättömän vaikutuksen väsyneeseenkin matkailijaan. Kuin se ei olisi vielä riittävän kaunista, pääsee vesiputousta ihailemaan myös putouksen taustapuolelta. Tällaista kokemusta olen odottanut vaikka kuinka pitkään!

Jos alkumatkasta vierailemallamme Skógafossilla saa varautua kastumaan, täällä se on takuuvarmaa. Mikäli mielii kiivetä vesiputouksen takana sijaitsevaan luolaan, kannattaa urakkaan varautua hyvillä kengillä ja sadevaattein. Myös kamera on syytä suojata kunnolla. Kokemus on kuitenkin niin hieno, ettei kastuminen paljoa haittaa.

Tämä retki tarjosi juuri sen, mitä Islannin stopoverilta kaipasimmekin. Edellisen yön unettomuus ei haitannut, kun sai ”istua valmiiksi katettuun pöytään” ja nauttia Islannin huikeasta luonnosta. Retki oli todella hyvin järjestetty. En yleensä ole lainkaan valmismatkojen ystävä, mutta tämä valinta meni ihan nappiin. Retkemme alkoi ajallaan ja päättyi ajallaan. Jokaisessa pysähdyskohteessa tarjottiin n. 45 minuuttia aikaa tutustua kohteeseen, mikä riitti pääosin hyvin. Vain jokusen kerran olisin toivonut hieman pidempää aikaa kohteessa.

Iso kiitos täytyy antaa myös oppaallemme. Päivän aikana saimme kuulla mielenkiintoisia faktoja Islannin luonnosta ja pääsimme sukeltamaan Islannin saagojen satumaiseen maailmaan. Tästä olisimme jääneet paitsi, jos olisimme kolunneet kohteet läpi omalla autolla. Voin suositella Gray Linen retkiä lämpimästi, mikäli haluat tutustua Islantiin vaivattomalla tavalla.

Reykjavik

Retken jälkeen jäimme vielä hetkeksi tutustumaan Reykjavikiin. Jäimme retkibussista pois Kulttuuritalon kohdalla. Parin korttelin päästä löysimme kivan ruokapaikan, Kryddlegin Hjörtun. Ravintola oli hassu yhdistelmä islantilaista ja intialaista ruokaa. Ruokalistalta löytyi myös tex mexiä. Kuulostaa kovin kummalliselta, mutta ruoka oli hyvää, sitä oli paljon ja ravintola oli oikein hauska kokemus.

Tarkoituksenamme oli kierrellä Reykjavikia jalkaisin ja käydä katsomassa kaupungin parhaat paikat, mutta väsymys ja harmaa keli painoivat sen verran, että jaksoimme fiilistellä kaupunkia vain hyvin pintapuolisesti. Reykjavik vaikutti olevan yhdistelmä Ahvenanmaata ja Tallinnaa. Pohjoismaalainen rannikkokaupunki ja hansakaupunki yhdessä suloisessa paketissa.

Islanti yhdessä päivässä

Lyhyt stopover Islannissa yhdistettynä Pohjois-Amerikan pidempään matkaan oli toimiva ratkaisu. En voi mennä väittämään, että olisin nähnyt koko Islannin tässä ajassa, mutta saaresta sai hyvän pintaraapaisun. Nyt on helpompi lähteä suunnittelemaan pidempää matkaa Islantiin. Stopoverin ansiosta tiedän suurinpiirtein, mitä saarelta voi odottaa ja minkälaisia varusteita matkaan kannattaa pakata. Ja jos vaikka Islanti ei olisikaan ollut miellyttävä matkakohde, olisi sen voinut todeta päivässä eikä sinne olisi tarvinnut suunnitella pidempää matkaa. Mutta onko sellainen edes mahdollista tässä tarujen maassa?

Mikä sinun mielestäsi on paras keino kokea Islanti yhdessä päivässä? Suositko omatoimimatkailua vai valmiita retkiä? Mitkä kohteet Islannissa ovat ”must see”?

Kanadan, USA:n ja Islannin reissuumme voit tutustua tarkemmin mm. näissä postauksissa:

• Kuinka kesälomasuunnitelmamme toteutui: Road Trip Kanada-USA ja
• Päällimmäiset tunnelmat Kalliovuorten road tripiltä.

* Islantiin tutustuttu yhteistyössä Gray Linen kanssa.

Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’