Amman, matkailijoiden parjaama Jordanian pääkaupunki

Ennen vuoden 2016 Israelin ja Jordanian reissua tein perinteistä pohjatyötä siitä, minne kannattaisi mennä ja minne ei. Monet kohteet saivat erinäisissä blogeissa ja keskusteluissa valtavasti kehuja ja suitsutusta. Jordanian pääkaupunki Amman ei ollut yksi niistä.

Kaupunki kuitenkin sopi hyvin reitillemme, sillä Israelin rajalta olisi helppo matkustaa Ammaniin. Toisaalta Ammanin sijainti oli myös sellainen, josta olisi helppo tehdä päivämatkoja muualle Jordaniaan. Huonoista mielikuvista huolimatta päädyimme suuntaamaan tuohon miljoonakaupunkiin.

Ensifiilikset Ammanista

Vietimme Ammanissa kaksi iltaa ja aamua, joten ehdittiin lähinnä pyöriä vain siinä osassa kaupunkia, jossa hotellimme sijaitsee. Israelin rajalta saapuessamme taksimatka kaupungin läpi antoi vähän osviittaa siitä, millainen tämä miljoonakaupunki voi pahimmillaan ja ruuhkaisimmillaan olla. ”Meidän hoodit” oli kuitenkin vähän pienipiirteisempiä ja hiljaisempia, bisneskaupungin hälinä puuttui sieltä.

Heti hotellille saavuttuamme päätimme kävellä Hashemite Plazalle katselemaan lähistöllä sijaitsevia roomalaisia raunioita. Hashemite Plaza oli alkusysäys tähän mainitsemaani leppoisaan fiilikseen Ammanista. Aukiolla käveli hiljakseen ihmisiä ja roomalaisen teatterin portaita kipusi muutama turisti. Me jätettiin teatteri tarkemmin tutustumatta, kun niitä on jo muutamat tullut eri maissa nähtyä, ja tyydyttiin vaeltelemaan aukiolla.

Paikalliset ihmiset

Pienen nähtävyyskierroksen jälkeen suunnattiin kohti kaupunkia (tai sitä suuntaa jossa oletettiin keskustan olevan) etsimään ruokapaikkaa. Ravintoloita ei ihan hirveästi löytynyt, joskin yhden kohdalla oli sisäänheittäjä. Ohitettiin se ajatellen, että tuollaiset paikat ovat niitä pahimpia turistirysiä ja vieläpä ylihinnoiteltuja.

Jatkettiin vielä jonkin aikaa kävelyä, käytiin välissä pankkiautomaatillakin, ja päätettiin palata tuon sisäänheittäjän luo. Valinta oli ihan onnistunut. Päädyttiin ruokailemaan tuon Afra -ravintolan yläterassille.

Terassi oli aika mainio paikka viettää ensimmäistä iltaa Jordaniassa. Ravintolassa soi arabialainen musiikki ja terassilta pystyi ihmettelemään alhaalla kulkevan kadun elämää. Ruokakin oli ihan hyvää ja järkevän hintaista. Kuitenkin ehkä parasta paikassa oli viereisessä pöydässä istuvat kaksi nuorta naista.

Jordania on ollut yksi niistä maista, joista en oikein ole tiennyt, mitä niiltä odottaa. Jordania on ensimmäinen varsinainen muslimimaa, johon ollaan matkustettu. Ennen matkaa vietin useita hetkiä selvitellen, mitä siellä voi pukea päälleen ja millainen naisten asema siellä ylipäätään on. Vaikka olinkin lukenut, että Jordania on ehkä kaikkein länsimaisin muslimimaa, oli mulla mielessä aika jyrkkiäkin ennakkoluuloja.

Tämän takia nuo kaksi pääkaupunkilaista ja huivipäistä nuorta naista olivat niin mieleenpainuvia. Naiset istuivat kahdestaan viettämässä iltaa syöden, juoden ja sishaa poltellen. Tytöt juttelivat keskenään ja välillä lisäilivät huulipunaa. Sishaa lukuunottamatta kuulostaa eurooppalaisen korvaan ihan normaalilta parikymppisten käytökseltä, ja se normaalius tuosta tilanteesta tekikin kaikkien ennakkoluulojen jälkeen niin yllättävän.

Rafi Hotel

Yövyttiin Ammanissa Rafi Hotelissa. Huone oli ihan siedettävä, mutten välttämättä yöpyisi siellä uudestaan. Sekä huone että kylppäri olivat hotellin nettisivuilla olevien kuvien tyyppiset, mutta selvästi kulahtaneemmat tai viimeistelemättömämmät.

Huoneessa oli sänky, yöpöydät ja jonkinlainen kaappi, mutta varsinaisesti laskutilaa tavaroille ei ollut. Kylppäri oli ihan ok siisti, mutta tosiaan vähän viimeistelemätön ja aika pieni. Haluttiin huone talon takapuolelta, jottei vilkkaahkon kadun meteli kuului huoneeseen. No, talon toisella puolella kohosi jyrkkä kallioseinämä ja meillä oli ikkuna 1m x 1m -kokoiseen kuiluun. Osittain tästä johtuen huoneessa oli vähän kosteaa. Kadun ääntä huoneeseen ei toki kuulunut.

Aamiaisella oli tarjolla ainakin jonkinlaista leipää, juustoa, tomaattia ja teetä. Kahvia sai pyydettäessä, muistaakseni pienestä lisämaksusta. Aamiainen ei ollut kovin kummoinen, mutta kyllä sillä toimeen tuli. Henkilökunta oli ihan mukavaa, ja hotellin välittämä taksimatkapaketti toimi ainakin meillä tosi hyvin.

Amman Citadel ja Temple of Hercules

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus Ammanista käsin tehdä reissu Kuolleellemerelle ja Mount Nebolle. Hotellimme tarjosi valmiita paketteja, jotka sisälsivät taksikuskin koko päiväksi ja noiden kohteiden lisäksi matkan myös mosaiikkikaupunki Madabaan. Tämän vaihtoehdon lisäksi tarjolla oli myös muunlaisia paketteja ympäri Jordaniaa. Tehtiin hotellilla diili yllämainitusta reissusta ja sovittiin, että taksikuski tulee meitä noutamaan seuraavana aamuna.

Seuraavana aamuna ihmetyksemme oli suuri, kun aamiaiselle astellessamme taksikuski istui jo odottelemassa respassa. Saatiin rauhassa tehdä aamutoimemme ja käveltiin kuskin kanssa pieni matka parin korttelin päässä odottavalle taksille. Pysäköintimahdollisuudet ainakin tuolla alueella ovat sen verran huonot, että taksi oli pitänyt jättää vähän sivummalle.

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Ammanin Citadel. Kaupungin ehkä suurin nähtävyys, Citadel ja Temple of Hercules, sijaitsi teoriassa lähellä hotelliamme, mutta korkean vuoren päällä. Ylös pääsee ilmeisesti kipuamaan portaita, mutta monet menevät sinne taksilla. Pyysimmekin taksikuskilta, että voisimme vierailla myös siellä päivän aikana. Kuski ajoikin meidät sinne heti aamusta.

Citadelin alue ei ole mitenkään hirmuisen suuri, ja oltiinkin ajateltu juoksevamme se läpi puolessa tunnissa, etenkin kun taksikuski odotteli meitä vierailun ajan autossaan.

Sisäänkäynnillä meille tarjottiin myös opastettua kierrosta, mutta päätettiin kierrellä alueella omine nokkinemme. Eri puolilla Citadelia oli pieniä plakaatteja, joissa kerrottiin faktoja kustakin alueesta. Jonkinlaisen käsityksen alueen historiasta sai myös niiden avulla.

Aikaa paloi reippaasti yli tunti, kun ihmeteltiin ja kuvattiin tuota kaupungin yläpuolella sijaitsevaa raunioaluetta. Parituhatvuotisten raunioiden lisäksi kukkulalta onkin hyvä katsella ympärillä levittäytyvää kaupunkia. Tuolla saa hyvän kuvan siitä, kuinka valtavasta kaupungista Ammanissa on kyse.

Citadelin kierroksen jälkeen hypättiin takaisin taksiin ja vietettiin mainio päivä kuunnellen taksikuskin mielimusiikkia, leffojen tunnareita panhuilulla soitettuna. Tästä kuitenkin enemmän myöhemmässä postauksessa.

Rainbow Street

Illansuussa palattiin takaisin Ammaniin. Tällä kertaa päätettiin lähteä etsimään ruokapaikkaa Rainbow Streetin ympäristöstä, jota matkaoppaissa oli kehuttu. Oikeastaan haeskeltiin tätä paikkaa jo jonkin verran edellisenä iltana, kun haahuiltiin hämärillä sivukujilla. Oltiin silloinkin menossa ihan oikeaan suuntaan, mutta usko oli loppunut kesken, kun alue näytti niin epämääräiseltä.

Tällä kertaa olin kuitenkin katsonut kadun sijainnin tarkemmin, joten luotto oli kova, kun kivuttiin kapeita katuja ja portaita ylöspäin. Todettiin löytäneemme perille, kun harmaat rakennukset vaihtuivat värikkäämpiin ja hienompiin taloihin, kadut alkoivat täyttyä nuorista aikuisista ja katujen varsilla alkoi olla kahviloita, ravintoloita ja muita kauppoja.

Käveltiin katua edestakaisin etsien sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädyttiin ravintolaan, johon mentiin pienen aukion laidalta portaita pitkin alas. Valitettavasti en nyt enää löydä ravintolan nimeä. Valitettavasti siksi, koska se oli tosi mukava paikka. Ruoka oli hyvää ja ravintolassa oli kiva seurata paikallisia seurueita.

Istuttiin jälleen terassilla ja saatiin kokea, kuinka Ammanin päivä vaihtui yöksi ja kuinka pimeän laskeutuessa minareettien vihreät valot erottuivat hetki hetkeltä paremmin maisemasta.

Ruokailun jälkeen jätettiin Rainbow Street taaksemme ja seikkailtiin hotellille toista kautta. Käveltiin aika hiljaisia katuja, kunnes tupsahdettiin keskelle eläinkauppoja. Tuolla pienellä kadun pätkällä oli valehtelematta toistakymmentä eläinkauppaa.

Pääasiassa näyteikkunoissa näkyi lukuisia akvaarioita ja lintuhäkkejä. Yllättävää oli, että osassa kauppoja mainostettiin kansainvälisiä koiranruokamerkkejä ja olipa joku kauppa ihan erikoistunutkin koiratarvikkeisiin. Olin ollut siinä käsityksessä, ettei muslimimaissa ainakaan seurakoiria katsottaisi kovin hyvällä. Silti noistakin kaupoista löytyi selvästi pikkukoirien tarvikkeita.

Amman matkakohteena

No kannattiko Ammaniin sitten matkustaa, vai olisiko pitänyt uskoa kommentteja, joita netti on pullollaan, joissa kehotetaan jättämään tylsä pääkaupunki väliin?

Amman oli mahtava paikka päästä kokemaan ensikosketus jordanialaiseen elämään. Siellä pääsi näkemään jordanialaisen liikenteen ja kokemaan kadun ylityksen vaikeuden. Päivän aikana toistuvat rukouskutsut tuovat aina hauskan, eksoottisen fiiliksen. Lisäksi oli kiinnostavaa seurata, kuinka ihmiset rukouskutsun kuultuaan suuntasivat kulkunsa moskeijaan tai levittivät mattonsa kadun reunaan – tai kuten suurin osa, eivät näyttäneet reagoivan kutsuun millään tavalla.

Ei Amman mihinkään TOP5 kaupungit -listalleni pääse, mutta oli se aika kiehtova kaupunki. Amman oli ensikosketukseni Jordaniaan, ja varmasti osin siksi se teki lähtemättömän vaikutuksen.

Ammanissa oli ihanan vähän turisteja, minkä takia tavallisen ihmisen elämään tuntui pääsevän kiinni. Tuo meidän alueemme oli jotenkin ”ihmisen kokoinen”, joten se oli jollain tavalla hyvin hallittavissa.

Ihan hirmuisestihan meiltä jäi näkemättä, ja tuossa kaupungissa olisi voinut viettää päivän tai pari enemmänkin.

 

Reissun edellinen teksti: Vinkkejä rajanylitykseen Israelista Jordaniaan
Reissun seuraava teksti: Jokaisen tulisi kokea Kuollutmeri kerran elämässään

Katso myös:

• 11 upeaa matkakohdetta Jordaniassa,

• muut Jordaniaa koskevat blogikirjoitukset,

• yleiset matkavinkkini Jordaniaan sekä

• vinkit liikkumiseen Jordanian sisällä ja Israelin rajojen yli.

 

---

Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’