Petra – roomalaisilta raunioilta vuorten huipulle

Keväällä 2016 kiertelimme parin viikon ajan Israelia ja Jordaniaa. Yksi Jordanian kohteistamme oli Petra, yksi uusista maailman seitsemästä ihmeestä.

Ensimmäisenä päivänä Petran kalliokaupungissa olimme jo ehtineet kiivetä kallioiden päälle ihailemaan maisemia sekä ihailla lyhdyin valaistua öistä Petraa. Varsinainen Petraan tutustuminen oltiin kuitenkin jätetty toiselle päivälle. Petrassa ei ole erityisemmin ravintolapalveluita, joten etsittiin historiallisen Petran vieressä sijaitsevasta Wadi Musan kaupungista pieni kauppa. Haluttiin varautua päivään täyttämällä reppu eväillä ja vesipulloilla.

Street of Facades

Käveltiin tutuksi tulleet kilometrit Petran portilta itse kalliokaupunkiin. Vaikka oltiin solassa jo viidettä kertaa, jäätiin vähän väliä ihailemaan näkymiä. Treasurylle saapuessamme jatkoimme tällä kertaa matkaa ”pääreitille” eli the Street of Facadesille. Tuo pätkä lienee Treasuryn lisäksi suosituin turistikohde Petrassa.

Street of Facadesin kummallakin puolella kohoaa kallioseinämät, joihin on kaiverrettu hautakammioita. Osa kammioista on katutasossa, osa hyvinkin korkealla jyrkillä rinteillä. Näitä julkisivuja pääsee ihailemaan myös lähempää, sillä muutamat Petran monista reiteistä kiipeävät kalliolle ja johtavat niiden editse.

Roomalainen kaupunki

Petra tunnetaan ehkä parhaiten näistä hautakammioista. Kun matkaa jatkaa syvemmälle kalliokaupunkiin, käy ilmi, että Petra tarjoaa myös paljon muuta. Nabatealaisten jälkeen Petran nimittäin asuttivat roomalaiset. Roomalaiset rakensivat Petraan melkoisen suuren kaupungin, josta nykyisin on jäljellä vain muutamien rakennusten rauniot.

Vaikka suomalaiselle tämä historian osa on aika tuntematon, olivat jordanialaiset ottaneet siitä kaiken irti. Roomalaisiksi sotilaiksi pukeutuneet paikalliset vartioivat paitsi roomalaiskaupungin portilla, näkyi heitä myös Petran sisäänkäynnillä.

Turisteja nämä rauniot eivät erityisemmin näyttäneet kiinnostavan. Me olisimme hyvinkin voineet liittyä tuohon joukkoon, ellei ennen matkaa oltaisi katsottu dokkaria Petrasta. Siinä myös roomalaisaikaa esiteltiin aika kattavasti, ja oli ihan mielenkiintoista yrittää paikantaa itseään dokkarissa rekonstruoituun kaupunkiin suurien vesialtaiden vierelle. Raunioilla pääsee kävelemään hyvin vapaasti, ja mentiinkin pitämään evästauko rakennuksen huipulle pylväiden varjoon.

Siinä istuskellessamme katsottiin, kuinka autosaattue ajoi hieman kauempaa Petran läpi. Aiemmin Wadi Musassa liikenteen poikkeusjärjestelyjä katsoessamme, autokuljettajamme oli kertonut siitä, kuinka presidentin vierailujen aikana liikenne laitetaan usein poikki. Liekö noissa autoissa istunut hallinnon virkamiehiä ja poliitikkoja.

’

Monastery

Päivän pääteemanamme oli kiivetä ylös luostarille. Oltiin kuultu kauhukertomuksia siitä, kuinka pitkät ja raskaat portaat vuoren huipulla sijaitsevalle luostarille olisi kiivettävä. Ihan tällaista kokemusta ei kuitenkaan oltu osata odottaa. Matka oli todellakin pitkä, ja pidettiin sen aikana muutamakin lepotauko. Normaalikuntoinen ihminen selviää urakasta ihan hyvin, kunhan ei helteessä lähde liikoja revittelemään.

Edellisenä päivänä oltiin saatu kiivetä vuorelle ihan omassa rauhassamme. Tällä kertaa seurana oli lukuisia muita kävelijöitä sekä aasin selässä matkustavia turisteja paikallissaattajineen. Aaseja (tai muuleja) kävi kyllä sääliksi, kun katseli niiden liukastelua sileillä kalliopinnoilla. Jos tuo matka on rankka ihmiselle, mitä kokeekaan aasi, joka kipuaa portaita useita kertoja päivässä 80 kilon lasti selässään.

Aiemmin kerroin, kuinka Petran porteilla oli ohjeistettu turisteja olemaan ostamatta lapsilta tuotteita tai kyytipalveluita. Samaten vierailijoita muistutettiin siitä, etteivät suurikokoiset ihmiset saa nousta aasin kyytiin, eikä kyydissä tule olla useampia lapsia. Myös eläinten huonosta kohtelusta tulisi ilmoittaa henkilökunnalle.

Nämä ohjeistukset kertovat hyvin sen, millaista tasapainottelua Petrassa käydään paikallisten elinkeinon ja eettisen käyttäytymisen välillä. Mitään ihan yliampuvaa ei onneksi jouduttu todistamaan, mutta etenkin työtä tekevät lapset kertoivat siitä, että paikalliset perheet pyrkivät takaamaan toimeentulonsa ”keinolla millä hyvänsä”.

Luostarille johtavan tien varrella oli useita myyntikojuja, joista saattoi ostaa joko paikallisten valmistamia koruja tai juomia. Portaita ei siis tarvitse kivuta veren maku suussa, vaan välillä voi istahtaa lepäilemään tai katselemaan paikallisia tuotteita. Matkaa piristää myös vastaantulijoiden tsemppaukset ”enää kymmenen minuuttia jäljellä”, ”olette ihan kohta perillä”.

’

Ja kyllä se kipuaminen kannatti. Tie päättyy aukiolle, ja kulman takaa alkaa näkyä Treasuryn kaltainen hieno julkisivu. Tämä on nyt se matkailijoiden tavoittelema luostari, monastery. Minulle jäi epäselväksi, onko rakennelmalla lopulta mitään tekemistä itse luostarin kanssa, vai onko se vaan kohteelle annettu nimi.

Tämän julkisivun taakse pääsi juuri ja juuri kurkistamaan, kun oikein varvisti ja kurotti päätään esteiden yli. Sisätiloissa näkyi hyvin yksinkertainen huone, jonka takaosassa oli ikäänkuin oven paikka. Ei siis mitään sellaista, mitä Indiana Jones -elokuvien perusteella voisi olettaa.

Petran upeat maisemat

Petran ihmeet eivät pääty edes luostarille. Siitä voi jatkaa edelleen rinnettä ylöspäin. Polkujen reunoilla alkaa näkyä näköaloja mainostavia paikkoja. Nyt ollaan selvästi korkealla. Lähes jokaiselle huipulle onkin rakentunut puusta ja pressuista rakennettu ”kahvila”, jossa paikalliset myyvät kylmiä juomia.

Kilpailu on selvästi kovaa, kuten mainostauluistakin voi päätellä. Yhden kahvilan edustalla kuunneltiin kiukkuista avautumista siitä, kuinka Ahmed-mokoma (nimi muutettu) oli mennyt rakentamaan kilpailevan kahvilan nyppylälle lähemmäs luostaria ja kuinka kaikki turistit menevät nyt hänen asiakkaakseen. Avautuminen sisälsi paljon sadattelua ja solvauksia. Häivyttiin tältä näköalapaikalta vähin äänin…

Mutta ne mainostetut näköalat. Ne olivat oikeasti hienoja! Jos Petran roomalainen historia tulee yllätyksenä, ei kalliokaupungilta osaisi odottaa vuoristomaisemiakaan. Näitä näköaloja katsellessa pystyi hyvin kuvittelemaan itsensä Macchu Picchun vuoristoisiin maisemiin. Vaikken koskaan ole siellä käynytkään. Vietettiin luostarin lähistön nyppylöillä pitkät hetket valokuvaten, maisemia ihaillen ja eväitä syöden.

Monet turistit tuntuivat jääneen alas Street of Facadesin ympäristöön tai viimeistään luostarin edustalle. Täällä vähän pidemmällä kohdattiin ehkä parikymmentä turistia. Turisteja enemmän kohdattiinkin vuohia. Niitä laidunsi täällä korkeammalla monikymmenpäinen lauma. Eläimet olivat selvästi kesyjä, mutta antoivat ihmisten olla kuitenkin omissa oloissaan – ja onneksi ihmisetkin antoivat vuohille oman tilansa.

Petra yllätti. Se toden teolla yllätti. Petra oli epätodellinen kalliokaupunki, jollainen se on ajatuksissani ollutkin. Mutta sen lisäksi se tarjosi upeita maisemia, kerroksellisia kulttuureja ja kohtaamisia paikallisten kanssa. Millainen luontokohde siitä olisikaan paljastunut, jos alueella olisi ollut aikaa patikoida vielä kolmaskin päivä!

Millaiset mielikuvat sinulla on tästä kalliokaupungista? Oletko ehkä ollut paikalla, ja mitä siinä tapauksessa pidit Petrasta?

Reissun edellinen teksti: Petra By Night – kalliokaupunki kynttilänvalossa
Reissun seuraava teksti: Matkaohjeet Wadi Rumin autiomaahan

Lue myös muut Petraa koskevat postaukset:

• Wadi Musa, kaupunki Petran kainalossa
• Petran kalliokaupunki on yksi maailman seitsemästä ihmeestä, ja ihan syystä
• Petra vai Wadi Rum – kumpi on sinun matkakohteesi Jordaniassa?

Katso myös:

• 11 upeaa matkakohdetta Jordaniassa,
• muut Jordaniaa koskevat blogikirjoitukseni,
• yleiset matkavinkkini Jordaniaan sekä
• vinkit liikkumiseen Jordanian sisällä ja Israelin rajojen yli.

Suunnaton-blogi löytyy myös sosiaalisesta mediasta:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’