Petran kalliokaupunkiin matkaavan kannattaa pitää tukikohtanaan läheistä Wadi Musan pikkukaupunkia. Israelin ja Jordanian kiertomatkalla saavuimme Wadi Musaan iltapäivästä. Lähdimme melko pian kohti Petraa, sillä halusimme ehtiä käydä kalliokaupungissa vielä ennen pimeän tuloa.
Ostettiin Petran pääsyliput sisäänkäynnin yhteydessä sijatsevasta Visitor Centeristä. Petran pääsyliput on hinnoiteltu niin, että paikalla kannattaa viipyä mieluummin useampi päivä. Yhden päivän lippu maksaa 50 JOD, kaksi päivää 55 JOD ja kolme päivää 60 JOD. Jos taas vierailet Jordaniassa vain päiväseltään, maksaa Petran sisäänpääsy 90 JOD.
Jordanialaiset ovat aika ovelia hinnoittelussaan; turismista saatavia rahoja pyritään selvästi kasvattamaan suosimalla pidempään maassa viipyviä matkalaisia. Hyvä niin – onhan Jordaniassa ihan uskomattoman paljon nähtävää.
Lähdettiin kävelemään Visitor Centeriltä kohti Petraa. Alkumatka on leveähköä tietä, joka kulkee suloisten kumpareiden välissä. Ihastuin tuohon reittiin ihan täysillä. Sileäksi hioutuneet kumpareet ja yksittäiset hautamonumentit loivat sellaisen mielikuvan, että kävelisi keskellä Kivisten ja Sorasten maailmaa.
Kävellessä täytyy pitää huoli, ettei hairahdu väärälle puolelle tietä. Muuten saattaa päätyä hurjaa vauhtia ajavien hevoskärryjen alle. Petran pääsylippuihin kuuluu hevoskuljetus Visitor Centeriltä aina Treasurylle asti. Matkan pituus on kaksi kilometriä, joten aika monet valitsevat hevoskyydin ainakin toiseen suuntaan.
Vaikka kuljetus kuuluu sisäänpääsylippuun, täytyy vaunun ajajalle maksaa useamman dinaarin tippi. Me jätettiin heppakärryt kokeilematta. Vaikka kävelymatka on suhteellisen pitkä, on sitä kiva edetä omaan tahtiinsa ja antaa kameran laulaa.
Kilometrin kävelymatkan jälkeen saavuttiin Bab al-Siqille. Tuo on kohta, jossa leveä tie muuttuu epätasaisemmaksi ja sukeltaa korkeiden kallionseinämien väliin. Seuraavan kilometrin matka kävellään kapeassa solassa, jonka molemmin puolin kohoaa pystysuorat kallionseinämät.
Välillä polku on leveämpi, välillä vain muutamien metrien levyinen. Matkalla on paljon nähtävää: erilaisia kaiverruksia, vesikouruja sekä patoja ja solan ehkä kaikkein valokuvatuin yksittäinen kohde, norsunmuotoinen kivi.
Ennen matkaa olimme katsoneet Petran historiasta dokumentin, jossa käsiteltiin muun muassa nabatealaisten uskomattomia järjestelyjä veden hallitsemiseksi. Vaikka en dokumentista yksityiskohtia enää muistanutkaan, koin sen katsomisen hyödylliseksi siinä vaiheessa, kun Siq-solan padot ja vesikourut osuivat silmiin.
Lopulta aletaan olla lähellä Petran kuuluisinta näkyä. Sola muuttuu hyvin kapeaksi ja sen päästä tulvii auringonvaloa. Vähitellen näkökenttään alkaa hahmottua Treasuryn pylväät ja koristeelliset reunukset. Tämä on se kuuluisa rakennelma, joka on saanut julkisuutta Indiana Jones -leffojen avulla.
Treasuryn edessä on pieni aukio, jossa valokuvaavat ja valokuvattavat turistit viipottavat lepäilevien kameleiden keskellä. Aukio on sen verran pieni, että jos mielii saada Treasurysta hyviä kuvia, kannattaa varustautua melko laajakulmaisella objektiivilla. (Alla olevat kuvat on otettu 35mm objektiivilla ja kroppikennosella kameralla. Yksi kuvista on koottu kolmesta kuvasta, kuten pylväiden heitoista voi päätellä.)
Kuuluisa Treasury on vain alkusoittoa Petralle. Kulman takaa aukeaa laaja sola, jonka molemmin puolin on lukuisia hautoja. Jokin aika sitten näin Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -leffan uudelleen. Tai jos totta puhutaan, halusin nähdä vain sen kohtauksen, joka on kuvattu Petrassa. Petrassa vierailuni ansiosta leffa oli saanut ihan uuden ulottuvuuden.
Siinä vaiheessa, kun sankari seikkailee Treasuryn edustalla, kiljuu mun sisälläni pieni, mutta kovaääninen reissaaja. Sisäinen reissajani on tuskissaan siitä, että Jones ja kumppanit tyytyivät seikkailemaan vain Treasuryssa, kun ihan kulman takaa aukeaisi aivan mieletön kaupunki.
Petran kalliokaupunki on niin valtava paikka, ettei sitä ehdi nähdä yhdessä päivässä. Oltiin tultu paikalle melko iltasella, joten päätettiin tehdä vain lyhyehkö kierros ennen paikan sulkeutumista. Petrassa on useampia reittejä, joita pitkin voi kävellä. Niitä on merkitty karttoihin, ja niille on myös jonkinmoiset opasteet kalliokaupungissa.
Reittejä on paljon eri pituisia. Me lähdettiin heti kaupunkiin saavuttuamme kipuamaan ylös rinnettä. Ja kivuttavaa riitti. Välillä oli kallioon hakattuja portaita, välillä täytyi kiipeillä kivien päällä. Matkan aikana meitä vastaan tuli vain muutama turisti, joten saatiin pitkälti olla omassa rauhassamme.
Huipulla kohdattiin muutamia paikallisia, jotka pitivät myyntipistettä kallioon hakatulla tasanteella. Myynnissä näytti olevan ainakin erilaisia koruja. Kouluikäinen poika yritti moneen kertaan kaupata meille kyytiä muulilla takaisin portilla. Väitti, ettei ehdittäisi muuten takaisin ennen pimeän tuloa. Me päätettiin jättää muulikyyti käyttämättä, vaikka useampaan kertaan saatiinkin poikaa siitä vakuutella.
Petran sisäänkäynnillä on muistutettu muutamasta etikettisäännöstä. Yksi niistä koskee paikallisia lapsia. Ohjeissa muistutetaan, että lasten pitäisi olla koulussa eikä tienaamassa perheelleen elantoa. Petrassa näkeekin paljon kouluikäisiä lapsia, jotka joko myyvät turisteille postikortteja tai kaupittelevat muulikyytejä. Valitettavasti jotkut turistit ostivat lapsilta postikortteja.
Kun oltiin ohitettu tuo paikallinen perhe, saatiin ihailla maisemia keskenämme. Jo tuossa vaiheessa Petra yllätti valtavalla koollaan ja monipuolisella tarjonnallaan. Kaupunki ei ollutkaan vain kallioon hakattuja hautaholveja, vaan se selvästi tarjoaisi monipuolisia reittejä myös luontomatkailijalle.
Lopulta meidän täytyi lähteä takaisin porttia kohti, sillä ilta alkoi jo hämärtyä. Alaspäin kiirehdittiin aika vauhdilla, sillä kello juoksi eteenpäin, eikä nähty kallioilla enää yhtäkään toista ihmistä. Tässä vaiheessa ei enää paljoa ollut varaa jäädä ihmettelemään maisemia, vaan piti keskittyä pysymään pystyssä paikoitellen liukkaiksi hioutuneilla sileillä kivillä.
Pääaukiolle päästyämme voitiin huokaista helpotuksesta, sillä paikalla oli vielä muutama muukin ihminen. Lähdettiin kävelemään muutaman kilometrin matka solien halki kohti Petran sisäänkäyntiä. Kävellessä päästiin ihmettelemään, kuinka polun varteen aseteltiin satoja lyhtyjä illan spektaakkelia varten.
Meillä oli liput illan Petra by Nightiin, jonka alkuun olisi vielä muutama tunti. Harkittiin soittavamme hotellilta kyyti kaupunkiin, jotta voitaisiin käydä syömässä, mutta päädyttiin olemaan kohteliaita ja jätettiin häiritsemättä hotellia kyytitarpeillamme. Jäätiin alakaupungin turistikeskittymään etsimään ruokapaikkaa ja ihailemaan auringonlaskun aikaansaamia värejä.
Reissun edellinen teksti: Wadi Musa, kaupunki Petran kainalossa
Reissun seuraava teksti: Petra By Night – kalliokaupunki kynttilänvalossa
Lue myös muut Petraa koskevat postaukset:
- Petra – roomalaisilta raunioilta vuorten huipulle
- Petra vai Wadi Rum – kumpi on sinun matkakohteesi Jordaniassa?
Katso myös:
- 11 upeaa matkakohdetta Jordaniassa,
- muut Jordaniaa koskevat blogikirjoitukseni,
- yleiset matkavinkkini Jordaniaan sekä
- vinkit liikkumiseen Jordanian sisällä ja Israelin rajojen yli.
Suunnaton-blogi löytyy myös sosiaalisesta mediasta:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’
No Comments