Jumalainen Jerusalem, Pyhän haudan kirkosta Via Dolorosalle

22.12.2016

Israelin ja Jordanian kiertomatkamme alkoi Jerusalemista. Tarunhohtoinen kaupunki oli sykähdyttävä. Vanhassa kaupungissa Raamatun kertomukset heräsivät eloon – paitsi kun turistirihkamaa myyvät kauppiaat yrittivät kiskoa sisään liikkeisiinsä. Jerusalemin vanha kaupunki oli kuitenkin upea. Yhdessä modernimman puoliskon kanssa Jerusalemin kaupunki osoittautui yhdeksi lempikohteistani Israelissa.

Pyhän haudan kirkko

Kierreltyämme juutalaisten ja muslimien pyhiä paikkoja oli aika palata tutumman uskonnon pariin. Suuntasimme askeleemme kohti kristityille tärkeää Pyhän Haudan kirkkoa. Kirkon löytäminen ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä vanhan kaupungin kujat ovat sokkeloisia. Jollain kadulla kulkiessamme alkoi kauempaa kuulua erikoista ääntä. Hämärästä ilmestyi jonkinlainen kristitty kulkue. Lähdettiin seuraamaan tätä kulkuetta, sillä se oli melko varmasti kulkemassa etsimäämme kirkkoon. Aavistuksemme osoittautui oikeaksi, ja väenpaljouden sulloutuessa yhä kapeneville kujille päädyimme lopulta hyvin piilossa olevan kirkon edustalle. Pyhän Haudan kirkko on monen eri kristillisen uskontokunnan käytössä. Jotta näiden välisiltä kahnauksilta vältyttäisiin, on kirkon avaimet kuulemma luovutettu ulkopuolisille. Nimittäin muslimeille.

Jeesuksen haudan ja ristiinnaulitsemispaikan sijainneista väitellään kiivaasti. Yksi teoria on, että ne sijaitsevat juuri tämän kirkon sisällä. Kirkko on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. En ollut uskonut, että myös kristityt voivat aikaansaada sellaisen hurmoksen, joka kirkossa vallitsi. Heti kirkon sisäänkäynnin jälkeen sijaitsee kivi, jonka kerrotaan olevan voitelukivi, jolle Jeesuksen ruumis laskettiin ennen hautaamista. Kiven ympärillä on ihmisiä polvillaan, ja he vuoroin suutelevat kiveä ja vuoroin pyyhkivät sitä erinäisillä kankaan paloilla.

Pyhän Haudan kirkko sijaitsee kapeiden kujien takana, ja löydettiinkin perille seuraamalla kulkuetta.

Jerusalem, Pyhän Haudan kirkko, voitelukivi

Voitelukivi Pyhän Haudan kirkossa

Jos voitelukiven tapahtumat ihmetyttivät, oli vielä ihmeellisempää odotettavissa seuraavassa salissa, jossa sijaitsee Jeesuksen hauta. Hauta on oikeastaan kirkko kirkon sisällä. Jono haudalle oli pitkä, ja sitä varten oli metalliaidoista rakennettu oma kulkuväylänsä. Järjestystä ylläpiti pappi (?), joka päästi ihmisiä haudalle. Jono ei suinkaan ollut mikään pohjoismainen rauhallinen jono, jossa pidetään sopivat etäisyydet edellä olevaan, vaan ihmismassa velloi aitojen sisällä. Tilanne näytti siltä, että on suoranainen ihme, jos ihmisiä ei tuossa touhussa liiskaannu ja loukkaannu. Papillakin oli kova työ päästää haudalle vain muutama ihminen kerrallaan, sillä aina portin auetessa rakosesta oli valmiina työntymään kokonainen massa ihmisiä. Totesimme henkikultiemme olevan sen verran arvokkaita, että jätettiin haudan näkeminen väliin.

Jerusalem, Pyhän Haudan kirkko, hautajono

Jeesuksen haudalle on pitkät jonot, jotka lähes kiertävät hautarakennuksen.

Kirkosta löytyy jos jonkinmoisia alttareita ja saleja, joten jos haluaa saada paikasta kaiken irti, kannattaa mukaan ottaa vaikka jonkinlainen esittelykirjanen. Me oltiin periaatteessa matkaoppaamme luettu, mutta silti oltiin monesti aika ulalla siitä, miksi ihmiset mihinkin jonottivat. Toki kirkko on näkemisen arvoinen myös sellaisenaan. Ruuhkaisten salien lisäksi kirkosta löytyy myös pienempiä saleja, joissa saa olla aikalailla omassa rauhassaan. Kirkko on myös kiva yhdistelmä eri uskontokuntien tyylisuuntia.

Jerusalem, Pyhän Haudan kirkko, hauta, armenialaiset

Kirkossa oli edustettuna useita eri uskontokuntia, joilla jokaisella oli kirkossa oma osionsa.

Via Dolorosa

Kun kirkko oli nähty, oli tavoitteena kulkea Via Dolorosa päästä päähän. Tämä ei ollut ihan helppo nakki, sillä kartasta oli vaikea päätellä oikeita suuntia ja kujia. Vanhassa kaupungissa on melko hyvin viitoitettu eri kohteita, mutta Via Dolorosa oli vaikea löytää.

Via Dolorosan varrelle on merkitty useita plakaatteja, jotka kertovat, mitä Raamatun tapahtumia missäkin kohdassa on tapahtunut. Koitettiin bongailla näitä reitin varrelta, mutta onnistuttiin löytämään vain muutama. Reitti kulkee kristittyjen ja muslimikorttelin läpi, ja se on jo sinällään ihan hyvä tapa nähdä erilaista ympäristöä.

Via Dolorosan varrelle on sijoittunut myös suurin osa matkamuistomyymälöistä. Kristittyjen korttelin ja muslimikorttelin välillä on myyntikojuissa huomattavissa suuri ero. Siinä missä kristittyjen puolella saa kaupoissa katsella aika rauhassa, on muslimipuolella tavanomainen soukeista tuttu myyntitapa, jossa yritetään jopa jujuttaa tyhmää turistia.

Via Dolorosaa

Öljymäki ja Getsemanen puisto

Via Dolorosa päättyy Leijonaportille. Kun portilta kulkee vanhan kaupungin ulkopuolella hetken mäkeä alaspäin, pääsee näkemään Öljymäelle. Kartasta katsottuna Öljymäki näyttää sijaitsevan aika lähellä vanhaa kaupunkia, ja olinkin suunnitellut että voitaisiin kipaista siellä. Matkaa ennen olin lukenut, että puutarhaan kannattaa mennä taksilla, mutten ottanut sitä todesta, sillä kartalla etäisyydet näyttivät lyhyiltä. Siinä maisemaa katsellessamme totesimme, ettei Öljymäelle ole mitään järkeä lähteä kävelemään vielä päivän päätteeksi. Edessä olisi hillittömät korkeuserot ja kuitenkin muutaman kilometrin matka. Niinpä jätettiin Öljymäki ja Getsemanen puiston Jeesuksen aikaiset oliivipuut näkemättä.

Jerusalemin palestiinalaisalue

Palattiin vanhaan kaupunkiin Leijonaportin kautta ja suunnattiin muslimikorttelin läpi Damaskoksen portille. Muslimikortteli eroaa vanhan kaupungin muista osista selvästi. Siinä missä kristittyjen, juutalaisten ja armenialaisten korttelit ovat melko hiljaisia tai turistoituneita, on muslimikorttelissa vilkasta ja selvästi tavallista elämää. Damaskoksen portilla jätettiin vanhakaupunki taaksemme.

Jos muslimikortteli erosi muusta vanhasta kaupungista, oli myös Damaskoksen portilla erilainen fiilis kuin muilla porteilla. Portin ulkopuolella oli useita poliisien vartiointipisteitä ja niin portin yläpuolella kuin lähitalojen katoilla näkyi tarkka-ampujia. Paikassa on havaittavissa jännitettä, ja vuorokausi meidän käynnin jälkeen portilla tapahtuikin puukotus.

Damaskoksen portilta on helppo kävellä Jerusalemin keskustaan vanhankaupungin muuria ja raitiotiekiskoja seuraillen. Toki portin lähettyviltä voi myös hypätä siihen raitiovaunuun.

Ilta vietettiin vielä keskustassa kierrellen, mutta seuraavana aamuna oli jo aika kääntää kurssi kohti Jordaniaa.