Yellowstone on ihmeiden maailma. Samalla hetkellä voit ihailla horisontissa siintäviä taivaita tavoittelevia vuorenhuippuja ja katsoa, kuinka tulikuuma vesi pulppuaa syvältä maan alta. Mutkan takaa eteen saattaa astella mustakarhu ja seuraavalla hetkellä eteen avautua mitä upein maisema.
Kiersimme Kanadan ja USA:n kansallispuistoja kesällä 2017. Yellowstonen kansallispuisto Wyomingissa oli yksi reissumme pääkohteista.
Olimme jo ensimmäisen päivän aikana ehtineet nähdä Yellowstonessa vaikka mitä. Toisesta päivästä ei tulisi lainkaan sen huonompi.
Eläinbongauksia Hayden Valleyssa
Aamulla heräsimme varhain ennen auringonnousua. Halusimme päästä bongaamaan eläimiä, erityisesti susia ja karhuja. Petoeläinten bongaamiseen parhaat mahdollisuudet olisivat aamu- tai iltahämärissä, joten tällä matkalla aamu-uninenkin ihminen joutui kiskomaan itsensä hereille jo aamuyöstä.
Olimme edellisenä iltana onnistuneeet jo bongaamaan suloisen susilauman. Lisäksi olimme nähneet valtavan määrän biisoneita, jotka olivat ruuhkauttaneet Hayden Valleyn läpi kulkevan tien. Nyt ajoimme takaisin tähän samaan Hayden Valleyn laaksoon, joka on yksi Yellowstonen parhaita paikkoja eläinten bongaukseen.
Hayden Valleyn pysähdyspaikalla oli jo muutamia muitakin aamuvirkkuja bongareita. Helteisistä päivistä huolimatta nyt aamulla oli varsin viileä – sijaitseehan Yellowstone 2400 metriä merenpinnan yläpuolella. Vedin takkia tiukemmin ympärilleni ja kiitin onneani siitä, että olimme pakanneet lämmintä vaatetta mukaan reissuun.
Aurinko alkoi vähitellen valaisemaan pimeää laaksoa. Alapuolella virtaavan joen ympäristössä laidunsi kanadanhirviä ja joessa kellui ryhmä pelikaaneja.
Kiipesimme viereiselle kukkulalle tiirailemaan Hayden Valleyn avonaista maisemaa. Tällä puolella ympärillä levittäytyvää ruohikkoa täplittivät lukuisat biisonit.
Aamu oli varsin kaunis. Eläimet laidunsivat kaikessa rauhassa ja nousevaa aurinkoa lukuunottamatta koko luonto tuntui pysähtyneen. Vierellä joku kertoili juttuja siitä, kuinka aiemmin tällä samalla paikalla muutamat bongarit olivat vähällä harmaakarhun suuhun. Rupesin jo kyllästymään, kun pitkän ajan kuluessa ei tapahtunut mitään.
Hetken päästä joku hihkaisi takanamme. Muutamien metrien päässä kettu etsi aamupalaa ruohotupsujen keskeltä. Jes! Yksi hieman harvinaisempi eläinbongaus tälle aamulle! Repolaisen saalistusretki oli onnistunut, ja se pureskeli aamiaistaan varsin tyytyväisen näköisenä.
Paikalla oli meidänlaistemme kiikaroivien ihmisten lisäksi muutamia, jotka olivat varustautuneet kunnon kaukoputkilla. Eräs heistä bongasi jotakin kaukana kaukana metsän rajassa. Aikansa zoomailtuaan tuon jonkin todettiin olevan harmaakarhu. Kiikareilla kontion saattoi hyvällä mielikuvituksella nähdä. Kilometrien päässä avonaisen laakson ylitti jokin piste, mutta meidän repertuaarillamme eläintä ei voinut millään tunnistaa.
Mud Volcanolla köllivät biisonit
Paluumatkalla pysähdyimme Mud Volcanon geysiralueelle, jossa kuumavesilähteet ovat lähinnä mutaisia altaita. Kuulostaa ankealta, mutta paikka oli aika hauska. Mutalammikot täplittivät maisemaa eri sävyisinä. Ne kuplivat hauskasti plopsahtaen. Paksussa mudassa ilmakupla kohoaa vähitellen ylöspäin, kunnes purkkapallon tapaan muta antaa lopulta periksi ja räiskähtää isoina pisaroina ympäriinsä.
Lempparini tällä alueella oli kuitenkin kuumavesilähde, joka ei näyttänyt lainkaan tavanomaiselta kuumavesilähteeltä, eikä sen puoleen mutalammikoltakaan. Dragon’s Mouth puski höyryä syvältä luolan uumenista kumeasti jyrähdellen. Oli päivänselvää, mistä tämä lähde oli saanut nimensä.
Kävelimme alueella noin kilometrin lenkin. Rinteen päältä löytyi laajoja mutajärviä, joiden rannoilla köllötteli biisoneita. Eläimet tuntuvat löytävän täällä ihan joka paikkaan. Olimme jo edellisenä päivänä Old Faithfulin alueella huomanneet matalilla kuumavesialueilla eläinten jälkiä, ja nyt saimme nähdä jättimäiset biisonit lähteiden äärellä.
Aamuretken jälkeen palasimme Canyon Villagen leirintäalueelle pakkaamaan teltan, jonka olimme aamulla Hayden Valleyyn kiiruhtaessamme jättäneet vielä odottamaan paluutamme. Canyon Villagessa on myös ravintoloita ja muun muassa hyvä pyykkitupa, jossa saimme näppärästi pestyä viikon aikana reissussa rähjääntyneet vaatteet.
Grand Canyon of Yellowstone
Iltapäivällä vuorossa oli Yellowstonen oma Grand Canyon. Kanjoni, jonka läpi Yellowstone-joki virtaa muodostaen upeita vesiputouksia. Grand Canyonilla on useita eri näköalapaikkoja ja patikointireittejä. Me suuntasimme ensimmäisenä Artist Pointille, josta näkyy korkea Lower Fallsin vesiputous. Putous on melko kaukana, mutta kanjonin punakeltaiset kalliot tekevät maisemasta aivan kuin maalauksen.
Kävimme katsomassa myös kanjonin toisen putouksen, Upper Fallsin. Tämä putous ei ole yhtään niin korkea ja näyttävä, mutta putousta pääsee ihailemaan ihan sen yläpuolelta. Vaikka Upper Falls ei ole samalla tavalla maalauksellinen kuin korkeampi putous, on se varsin mahtipontinen, kun voimalla syöksyvän veden jylinää pääsee ihailemaan aivan vierestä.
Iltapäivän eläinbongaukset
Kanjonilta jatkoimme matkaamme pohjoiseen kohti Mammoth Hot Springsiä. Tällä etapilla näimme viimein ensimmäisen mustakarhumme Yellowstonessa.
Eikä tämä ollut mikä tahansa mustakarhu, vaan emo pienen poikasensa kanssa. Tien varteen oli jälleen pysähtynyt suuri määrä autoja, ja paikalla oli myös puiston ranger pitämässä jöötä ja valvomassa tiukasti, ettei autoja pysäköitäisi tielle ohikulkevan liikenteen eteen.
Saimme seurata karhuja korkealta tienpenkalta pitkän aikaa. Suloinen pentu juoksenteli kasvillisuuden seassa ja tasapainoili välillä kaatuneiden puunrunkojen päällä. Näkymä oli mitä suloisin.
Bongasimme matkalla myös pari kojoottia. Ensimmäisen, kauempana kulkevan, luulimme pitkään olevan susi, mutta viimeistään valokuvista olen päätellyt, että kyseessä taisi kuitenkin olla vain kojootti. Yellowstonessa kannattaa suhtautua varauksella siihen, millaisia eläimiä missäkin sanotaan näkyvän. Etenkin susi ja kojootti tuntuvat menevän helposti sekaisin, ellei niitä näe aivan läheltä.
Nähtävyydet Canyon Villagen ja Mammoth Hot Springsin välillä
Hieman pohjoisempana pysähdyimme pikaisesti katsomaan Tower Fallin vesiputousta. 40-metrinen putous on varsin korkea ja kapea, muttei kovin ihmeellinen verrattuna Grand Canyon of Yellowstonen tai Kanadan Kalliovuorten putouksiin. Tyydyimme katselemaan putousta näköalatasanteelta käsin. Tänne oli eksynyt myös muutama muu ihminen, ja saimme odotella hyvän tovin, että pääsimme kaiteen viereen valokuvausasemiin.
Jatkoimme ajamista korkean kiviseinämän viertä. Täällä nopeasti jäähtynyt laava on muodostanut vuoren seinämään korkeita basalttipylväitä, hieman samanlaisia kuin Islannissa Reynisfjaran rannalla.
Basalttipylväät olivat komeimmillaan aivan tien vierellä, mutta niitä oli havaittavissa myös jokilaakson toisella puolella kohoavan kallion rinteessä. Yellowstone-jokea seurailevaa tietä oli hauska ajaa, sillä sen ylle avautui vähän väliä kauniita maisemia. Silloin tällöin joen rannalta pystyi havaitsemaan ohuita höyrypatsaita, kun maasta pulppuava kuuma vesi sekoittui virtaavaan jokeen.
Pyörähdimme katsastamassa myös Petrified Treen. Tämä puunrunko ei ole itsessään kovin ihmeellisen näköinen. Erikoisen siitä tekee se, että puu on 50 miljoonaa vuotta vanha. Tuolloin Yellowstonen tulivuorenpurkauksen aiheuttama muta ja tuhka nielivät puun syleilyynsä ja tukkivat sen juuret ja ilmataskut. Hämmentävästi puu on säilynyt tähän päivään asti.
Aiemmin puu sai seisoa rinteessään vapaasti, mutta sata vuotta sitten se eristettiin aitojen taakse. Kiitos ihmisten. Tuohon saakka näitä erikoisia puunrunkoja oli tällä paikalla kaksin kappalein, mutta matkamuistoja hamunneet vierailijat repivät toisen puun kappaleiksi.
Lopulta saavuimme ilta-auringossa kylpevään Mammoth Hot Springsin kylään. Tänne oli löytänyt myös suuri määrä kanadanhirviä. Näiden eläinten on kannattavaa hakeutua ihmisten lähelle, jolloin ne ovat paremmin turvassa petoeläimiltä. Oli aika hauskaa astella kylänraitilla, kun monet kävelyreiteistä oli suljettu sen vuoksi, etteivät ihmiset häiritsisi kanadanhirviä. Seuraavana päivänä tutustuisimme tähän Mammoth Hot Springsin alueeseen hieman tarkemmin.
Katso myös aiemmat Yellowstoneen liittyvät postaukset:
- Päällimmäiset tunnelmat Kalliovuorten road tripiltä
- Kuinka kesälomasuunnitelmamme toteutui: Road Trip Kanada-USA
- Suloinen susiperhe ja lukuisat Yellowstonen geysirit
- Telttailu Kalliovuorilla ja Yellowstonessa. Mitä pitää ottaa huomioon?
- Vinkit eläinten bongaamiseen Kalliovuorilla ja Yellowstonessa
- Mitä jos karhu hyökkää? Miten toimia villieläinten kanssa Kalliovuorilla ja Yellowstonessa
- Sopiva kamerakalusto Kalliovuorille ja Yellowstoneen
Löydät Suunnattoman myös sosiaalisesta mediasta:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’
12 Comments
Teija / Lähdetään Taas
5.8.2018 at 12:26No WAU! Mitä maisemia ja mitä eläinbongauksia! Minä olen aamuvirkku, ja aivan ehdottomasti olisin myös heti aamuyöstä valmiina, jos tiedossa olisi noin upeita elämyksiä!
Miten lähellä olitte tuota biisonia? Näyttää kuvasta, kuin olisitte seisoneet ihan vieressä :O
Suunnaton
6.8.2018 at 08:57Olisipa ihanaa olla aamuvirkku, niin pääsisi nauttimaan upeista auringonnousuista ja näistä eläinbongauksistakin paljon inhimillisemmin 🙂
Tuo biisoni oli ehkä parinkymmenen metrin päässä meistä.
Mimmu
6.8.2018 at 10:37Mahtavan kuulonen reissu!! Tuolla haluaisin itsekkin käydä käppäämässä!!
Huikeita kuvia!!
Yellowstone joki oli todella vaikuttava!!! Ja vesiputous!! Mä tykkään bongailla niitäkin..
Mud Volcanon geysiralueella olisi myös kiva käydä, jotenkin tulee miellettyä geysirit vain Islantiin..
Eläinbongaus ois myös mun juttu, mä oon ihan myyty tosta teijän karhunpentu kuvasta!!
Aivan liian suloinen, en ois malttanu varmaan jatkaa eteenpäin..
Mä en oo yhtään aamuvirkku mutta voisin todellakin koittaa herätä noiden maisemien/eläinten takia..
Suunnaton
10.8.2018 at 10:27Se karhunpentu oli tosi symppis 🙂 En mäkään malttanut lähteä ennen kuin karhut olivat jo jatkaneet matka metsän puolelle.
Frida Ingrid - Ikimatkalla
8.8.2018 at 00:33Voih, mitä maisemia taas! 🙂 Meillä on nyt suunnitteilla Jenkkien kiertoreissu ensi keväälle, ja on tullut jonkin verran tutkittua länsipuolen kansallispuistoja. Yellowstone ei meillä mahdu välttämättä reitille, ellei ihan pistetä uusiksi – ja se on todellakin mahdollista meidän tapauksessa. ;D On aivan mielettömät tunnelmat näissä kuvissa ja niin uskomatonta, miten erilaisia luontonäkymiä Jenkeistä on mahdollista löytää.
Suunnaton
10.8.2018 at 10:28Sanos muuta! USA on ihan (helppoja kohteita etsivän) luontomatkailijan unelmakohde!
Sanna Wallenius
10.8.2018 at 00:36Yellowstone on kyllä niin mun reissulistalla! Yosemiten jälkeen jäi sellainen kuume jenkkien kansallispuistoihin, että melkein itkettää, kun katson näitäkin kuvia. Täytyy ruveta raapimaan kasaan matkakassaa taas. 🙂
Suunnaton
10.8.2018 at 10:26Yosemite olis myös ihan unelma! ❤
Marttiina / Onioni.fi
10.8.2018 at 07:45Huh huh! Ihan mielettömiä maisemia ja mitä eläinbongauksia.. Yellowstone on ollut kyllä omalla listalla jo pitkään, toivottavasti sinne pääsee vielä jonain päivänä, ja ajan kanssa.
Suunnaton
10.8.2018 at 10:29Toivottavasti pääset sinne! Aikaa kannattaa tosiaankin varata useampi päivä, että siellä ehtii nähdä mahdollisimman paljon.
Outi / Maa Quzuu
12.8.2018 at 19:01Mikä tuuri, että pääsitte näkemään karhuemon ja -pennun! Tuollaista varmaan aika harvat pääsee todistamaan, vaikka tuolla päin noita karhuja taitaa aika tavalla ollakin. Ja todella vaikuttava kattaus muitakin otuksia on sattunut teidän reitille. WAU! Kaiken kaikkiaan vaikuttaa kyllä niin upeelta paikalta tuo Yellowstone. Ehkä munkin täytyy tuonne päin maailmaan vielä joskus hallitusti eksyä..
Suunnaton
12.8.2018 at 19:36Karhuihin tosiaan törmäsi harva se päivä, mutta tuo oli ainoa pentu, joka nähtiin. Oli kyllä tuuria että osuttiin paikalle juuri oikeaan aikaan ❤
Ehdottomasti kannattaa eksyä Yellowstoneen! 🙂