Menu
Suomi

Koli ja Patvinsuo: kesäretkeilyä Pohjois-Karjalan kansallispuistoissa

Korkeat havumetsien peittämät vaarat reunustavat sinisenä hohtavaa järvenselkää. Autioiden hiekkarantojen takana levittäytyy aakea suo. Kelon latvassa lepäävä kahlaajalintu toivottaa retkeilijät tervetulleeksi ja seurailee pitkospuilla kulkijoita laulellen. Helteisiä heinäkuun päiviä oli upeaa viettää tällaisissa maisemissa. Lomareissuni suuntautui tällä kertaa Pohjois-Karjalaan kahteen kansallispuistoon: Kolille ja Patvinsuolle.

Neljän päivän aikana ehdin mainiosti kiipeillä Kolin jyrkillä rinteillä ja vaellella autiolla suolla. Reissukaveriksi lähti tällä kertaa koira, joka osoittautui varsin päteväksi retkeilijäksi.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot, kartta
Kesälomaretken reitti Kolin ja Patvinsuon välillä

Koli

Ensimmäisenä matkasin Kolille, jossa halusin tietenkin kiivetä kuuluisalle Ukko-Kolille ihailemaan Pielisen kansallismaisemaa. Olen muutamankin kerran yöpynyt Kolilla Break Sokos Hotel Kolissa, mutta olen aina tyytynyt katselemaan maisemia vain hotellin edustalta. Tai jättänyt ihailematta, sillä ei ole lainkaan harvinaista, että Kolin huippu on peittynyt pilviverhon syleilyyn, jolloin vaaralta näkee parhaimmillaankin vain läheisten kuusten latvat.

Ukko-Kolin lisäksi halusin nähdä Kolin ympäristössä myös jotain muuta. 30 tai 60 kilometrin pituinen Herajärven kierros ei sellaisenaan sovi päiväretkeilyyn, mutta Kolilta löytyy myös muutamia lyhyempiä rengaslenkkejä. Minä päädyin kiipeämään Ryläykselle.

Ryläys

Saavuin Kolille vasta iltapäivästä. Aikaa ei olisi turhan paljoa hukattavaksi, mutta iltapäivän aikana ehtisi kuitenkin patikoimaan edes jonkinlaisen kierroksen. Ryläys vaikutti tähän tarkoitukseen sopivalta. Hiljainen polku kiemurteli metsässä vuoroin pieneen ylämäkeen ja vuoroin taas alaspäin. Matkalle osui myös muutama pidempi kipuamispätkä ja välillä kallion päällä taiteileminen lähenteli jo temppuilua.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Välillä reitillä sai ottaa kädetkin avuksi ja asetella jalkansa tarkasti, jotta pääsi kiipeämään kallioiden yli.
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Lounastauon näkymä pienelle suolle

Ryläyksellä oli mukava kota ja nuotiopaikka suon laidalla. Leppoisan lounastauon tarjonneelta pysähdyspaikalta polku jatkui jälleen ylöspäin kohti Ryläyksen kiviputousta. Kiviputous itsessään ei näytä kovin ihmeelliseltä ylhäältä käsin, mutta sen päältä aukeaa upeat maisemat Herajärvelle, Jerolle sekä kauempana siintävällä Pieliselle. Tämä oli ehdottomasti Ryläyksen reitin hienoin kohta!

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Kiviputoukselta Ryläyksen kierros jatkui kapeana polkuna halki kumpuilevan metsän, kunnes saapui Ryläyksen toiselle nähtävyydelle, näköalatornille. Maisemat eivät ole tornin kohdalta lainkaan niin hienot kuin kiviputoukselta, mutta tornin huipulta maisema levittäytyi ympärille koko 360′ kierroksen verran. Tämäkin näköala on ihan riittävä syy kiivetä jyrkähköt portaat tornin huipulle.

Tornilta polku lähti polveilemaan alaspäin ensin aiemmin mainitsemani kodan vieressä sijaitsevalle suolle ja siitä alkumatkan kanssa samaa reittiä pitkin takaisin pysäköintipaikalle. Hiljainen Ryläys, sen hulppeat maisemat, suloiset pienet suot ja korkeat kuusimetsät olivat mainio aloituslaukaus kesälomalle.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Näköalatornista aukeava maisema
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Kiviniemen luontotila

Yöksi ajelin hieman etelämmäs Kiviniemen luontotilalle Herajärven rantaan. Olin harkinnut telttailua myös Kolin pohjoisosissa Turulan tilalla, mutta ajatus suihkusta lämpimän päivän päätteeksi sai minut päätymään Kiviniemeen. Kiviniemessä leiriytymisestä täytyy pulittaa 10 euron maksu, mutta toisaalta sillä saa käyttöönsä suihkun, keittotilan ja vesivessan. Kiviniemessä voi yöpyä sekä omassa teltassa että tilan pihapiirissä olevissa majoitustiloissa.

Kolin suosittu vaellusreitti Herajärven kierros kulkee Kiviniemen tilan halki. Monet vaeltajat yöpyivät Kiviniemessä, mutta nurmikentällä oli hyvin tilaa teltoille. Aamun edettyä pidemmälle tila vilkastui huomattavasti, kun piha täyttyi taukoa pitävistä retkeilijöistä.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Ukko-Koli ja Mäkrävaara

Toisena päivänä suuntasin Kolin huipulle. Puoliltapäivin Kolin pysäköintipaikka oli jo hyvin täynnä. Aurinkoisina päivinä kannattaa varautua ruuhkaan ja siihen, ettei autolle löydä paikkaa kovin helposti.

Myös Kolin luontokeskukselle ja Sokos-hotellille kuljettavan hissin odotusalue oli jo jonoutunut. Yläpihalla lähimmät näköalapaikat olivat täynnä toisiaan valokuvaavia turistiryhmiä ja perheitä. Ehdin jo pelätä, olisiko koko Koli niin täynnä ihmisiä, että sekaan olisi vaikea mahtua, ja vieläpä koiran kanssa.

Onneksi melko harva Kolin kävijöistä viitsii lähteä patikoimaan parhaita ja lähimpiä näköalapaikkoja pidemmälle. Minulla oli suunnitelmissa kiertää Kolin lähimpien vaarojen kautta kulkeva Uuron kierros ja jatkaa siitä vielä etelämpään Mäkrävaaralle. Tällaiselle kahdeksikon muotoiselle reitille kertyi pituutta noin 8 kilometriä.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Uuron kierros ja Mäkrävaaran reitti kulkivat monien niittyjen halki.
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Ikolanahon vuokrakämppä reitin kaukaisimmalla taukopaikalla

Uuron kierroksella pääsi etenemään pohjalta huipulle, sillä reitti kulki Kolinuuron soiselta pohjalta monia portaita pitkin Pieni-Kolille ja siitä myöhemmin Paha-Kolin ja Akka-Kolin kautta Ukko-Kolin huipulle. Puolessavälissä reittiä poikkesin Mäkrän lenkille. Polku kulki nättien niittyjen halki, kunnes edessä oli jyrkkä mäki. Puhkuin rinnettä ylös tasatahtia saksalaisen retkeilijän kanssa ja tsemppasin itseäni sillä, että huipulta olisi pakko avautua upeat maisemat.

Onneksi Mäkrävaara ei pettänyt, vaan sekä Pieliselle että toiselle puolelle Herajärvelle avautuvat maisemat olivat upeat. Eivät ihan niin avonaiset kuin Ukko-Kolilla, mutta Mäkrävaaran rauhallisuus korvasi kuusten paikoitellen peittämät maisemat. Täällä oli hyvä hengähtää rankan kiipeämisrupeaman jälkeen, pistää puiselle penkille pitkäkseen ja vain ihailla edessä kimmeltävää järveä.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Maisema Mäkrävaaralta
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pielisen maisema Ukko-Kolilta

Patvinsuon kansallispuisto

Kolin kipuamisten jälkeen jatkoin matkaani idemmäs, Lieksan ja Ilomantsin rajalle Patvinsuon kansallispuistoon. Kansallispuiston rajojen sisällä Suomun alueella on telttailualue kauniilla mäntykankaalla lähellä kaunista hiekkarantaa. Täällä me leirityisimme seuraavat yöt. Suomussa on infopisteen lisäksi kirkasvetinen kaivo, nuotiopaikka, keittokatos ja huussit. Myös sauna on varattavissa maksua vastaan. Suomussa on helppo viihtyä.

Suomun alueeseen ja muuhun Patvinsuohon voit tutustua tarkemmin tämän Suomun ympäristöä käsittelevän postaukseni sekä Patvinsuon esitteen avulla.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Päiväretki Patvinsuolla

Patvinsuon reiteillä on kaksi pääteemaa: suo sekä Suomunjärven hiekkarannat ja upeat kelopuut. Minä lähdin ensimmäisenä katsastamaan suota. Valitsin reitikseni noin 7 kilometrin pituisen reitin, joka kiersi suon kautta Surkanpuron ja Kurkilahden pysäköintialueiden välillä. Patikointi oli ihanan helppoa Kolin jälkeen. Jatkuvien mäkien ja laskujen sijaan nyt sai laittaa jalkaa toisen eteen pitkospuilla sekä kävellä tasaisella metsäpohjalla.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Patvinsuo levittäytyi ympärille milloin avonaisena, milloin harvassa mänty- ja kelometsässä kasvavien puiden väleistä. Aurinko paistoi ja yksittäisiä marjanpoimijoita lukuunottamatta sain kävellä koiran kanssa lähes itsekseni. Ainoana kiusana olivat paarmat, jotka olivat bonganneet herkullisen saaliin ja pörräsivät nyt ympärillä kuin näykkivä susilauma.

Myöhemmin polku sukelsi tiheämpään metsään ja saimme jätettyä paarmaparven suolle. Loppumatkasta polku kulki pienemmillä soilla sekä Surkanpuron rantoja myöten. Surkanpuro oli ihanan vehreä, ja innostuin erityisesti (ilmeisesti) majavien tekemästä padosta.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Mäntypolku

Tasaisella maalla seitsemän kilometrin lenkki ei tuntunut missään, joten pyörähdin vielä illalla ihailemassa järvimaisemia. Suomunjärven rannalla kulkee Mäntypolku, joka on yksi Patvinsuon kolmesta luontopolusta. Osin Mäntypolkua seuraillen kävin ihastelemassa Suomunjärven upeita hiekkarantoja ja kelopuita. Täällä ei tarvitse tapella pyyhepaikasta muiden matkailijoiden kanssa.

Mäntypolusta, järven kiertävästä Suomunkierrosta ja varvikkoon tallautuneista poluista sain yhdisteltyä mukavan iltalenkin, jolla näki myös tätä Patvinsuon kansallispuiston toisenlaista ympäristöä.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Teretinniemi

Olin alunperin suunnitellut patikoivani paitsi suolla, myös 15 kilometrin pituisen järveä kiertävän Suomunkierron. 28 ’C helle ja Kolin vaarojen rinteillä väsyneet jalat eivät kuitenkaan houkutelleet pidemmälle vaellukselle. Edellinen suoretki tuntui jääneen sen verran lyhyeksi, että päätin palata sinne, paarmojenkin uhalla.

Läksin Kurkiniemestä samoja pitkospuita kuin edellisenäkin päivänä, mutta kiertolenkin sijaan jatkoin suoraan etelään kohti Teretinniemen lintutornia. Tälläkään reitillä en päässyt ihan niin keskelle avosuota kuin olin toivonut. Polku kulki pitkälti harvassa, joskin soisessa mäntymetsässä.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Teretinniemessä katselin korkeaa lintutornia osin kauhunsekaisin tuntein. Se ei ollut mitenkään erityisen houkutteleva paikka korkeanpaikankammoiselle. Portaatkin olivat niin jyrkät, ettei koiralla olisi torniin mitään asiaa. Toinen retkeilijä oli kuitenkin kehunut maisemia sen verran komeiksi, että päätin rohkaistua ja kiivetä monet portaat ylös tornin huipulle.

Eikä se ollutkaan yhtään niin kamalaa, kuin olin kuvitellut! Suo levittäytyi ympärillä vihreänä mattona, jota kirkkaan siniset suolammet täplittivät. Näitä lampia pitkospuilta ei voinut edes haaveilla näkevänsä.

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo
Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo


Näiden kahden helteisen päivän jälkeen jäi hinku palata vielä joskus takaisin Patvinsuolle. Seuraavalla kerralla käyn ehdottomasti kiertämässä Suomunjärven! Lisämaustetta voisi saada myös kolmen kilometrin pituiselta Lakkapolulta, joka näyttäisi kulkevan vähän Patvinsuota pienemmällä Surkansuolla. Josko Patvinsuolla kävisi seuraavan kerran silloin, kun ruska värjää suon moniin väreihin.

Lue lisää Patvinsuosta:

Pohjois-Karjalan kansallispuistot: Koli ja Patvinsuo

Oletko sinä retkeillyt Kolilla tai Patvinsuolla? Mitkä ovat mielestäsi niiden parhaat reitit? Entä suosittelisitko joitain muita Pohjois-Karjalassa sijaitsevia retkeilyalueita?


Löydät Suunnattoman myös sosiaalisesta mediasta:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

32 Comments

  • Mari
    12.8.2018 at 10:50

    Kolille pitää kyllä joskus päästä! Kauniita maisemia, ja todella hienoja kuvia sinulla.

    Reply
  • Tanja
    12.8.2018 at 12:21

    Tuntui melkein kuin olisin kulkenut mukanasi kuljitko pelkkien reittien opasteiden avulla vai oliko sulla karttaa ja kompassia?

    Reply
    • Suunnaton
      12.8.2018 at 14:44

      Kiva kuulla! Pääosin kuljin reittimerkkien ja reiteillä olevien karttojen avulla. Muutaman kerran vilkaisin mukana olevaa yleispiirteistä karttaa. Kompassia ei tarvinnut käyttää lainkaan.

      Reply
  • Maarit Johanna
    12.8.2018 at 15:22

    Tuntuu kuin ei olisi Suomen matkailua harrastanutkaan kun niin olennainen kohde kuin Koli on jäänyt kokematta! Pakko päästä, mutta minun olis varmaan pakko päästä hotelliin yöksi. Onneksi maisemat on muuten helposti saavutettavissa.

    Reply
    • Suunnaton
      12.8.2018 at 20:38

      Suomessa on niin älytön määrä hienoja kohteita, että pakostikin monet ikonisimmistakin paikoista on näkemättä. Mulla on ihan sama vika!
      Kolilla onneksi on tosi kiva Sokos Hotel (kylpylä ja superhyvää ruokaa!), ja muitakin majoitusvaihtoehtoja on paljon. Varmasti löytyy sopivat valkoiset lakanat jokaiselle 🙂

      Reply
  • Laura
    12.8.2018 at 19:29

    Meillä on myös haaveena päästä joskus kolille! Meillä kulkee mukana kolme lasta ja on mietitty, että missä vaiheessa noiden kanssa uskaltaa sinne mennä ilman, että koko ajan pelkää niiden juoksevan alas joltain jyrkänteeltä 😀

    Reply
    • Suunnaton
      12.8.2018 at 20:36

      Toi on varmasti ihan totta! Ukko-Kolilla oli lapsiperheitäkin, mutta kyllä siellä etenkin pienimmät lapset pidettiin aika tiukassa komennossa 😀

      Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    13.8.2018 at 23:18

    No niin! Olipa kiva bongata se sana. Korkeanpaikankammoinen 😀 Me too.

    Olin 2017 lammaspaimennushommissa Kolin kansallispuistossa, ja silloin tuli päiväretkeiltyä Kolin maisemissa. Sieltä käsin teimme myös päiväretken Patvinsuolle, ja Surkansuo ja Mäntypolku (plus joku muu jonka nimeä en nyt muista) tuli patikoitua. Hienoja kaikki! <3

    Reply
    • Suunnaton
      17.8.2018 at 22:43

      Haha, vertaistukea!
      Kuulostaapa sympaattiselta hommalta tuo lammaspaimenena toimiminen. Kiva, että nuo Patvinsuonkin kohteet on tuttuja! Mäntypolulle olisi kiva vielä joskus päästä.

      Reply
  • Eve, Jetlaggies
    14.8.2018 at 11:36

    Ihania kuvia! Tuonnehan on ihan pakko päästä tämän upean kuvareportaasin jälkeen:) Tiedätkö, mitä muita majoitusvaihtoehtoja Kolilla on kuin tuo hotelli? Joku vuokrattava majanen ois nimittäin omaan makuun se paras.

    Reply
  • Elsa/Hakunamalife
    14.8.2018 at 17:16

    Välillä sitä ihan unohtaa kuinka hienoja paikkoja ihan kotisuomestakin löytyy❤️ Itsellä on nyt ihan uudella tavalla syttynyt into nähdä Suomea. Varsinkin juuri vaeltaminen tämmöisissä paikoissa kiinnostaisi kovasti☺️

    Reply
    • Suunnaton
      17.8.2018 at 22:47

      Niinpä! Suomestakin löytyy valtavasti mahtavia paikkoja. Aina ei vaan malttaisi pysyä Suomessa niistä nauttimassa 🙂

      Reply
  • Tämä kirjoitus sattui todella hyvään hetkeen, sillä juuri ollaan suunniteltu Kolille lähtöä syyskuun alussa tästä sai hyvän inspiraation ja hyvät vinkit mitkä reitit voisivat olla meille 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      17.8.2018 at 22:48

      Hei, mahtavaa! Tuosta Ryläyksen reitistä kerkesinkin jo kirjoittaa tarkemmin. Myös Mäkrävaarasta + Kolin huipuista on luvassa blogiteksti lähiaikoina 🙂

      Reply
  • Ne Tammelat
    15.8.2018 at 08:41

    Koli on kyllä upea paikka! Tuolla Ryläyksellä en ole tainnut aiemmin käydä. Huikeat maisemat sieltäkin, Me majoitumme viimeksi Maatilamatkailu Jänisvaaran mökeissä. Heillä oli useampia majoitusvaihtoehtoja ja aivan hurmaava emäntä, joka leipoi aamupalalle tuoreat karjalanpiirakat. Siellä me sitten nautimme niistä emännän kodin tuvassa kuunnellen hänen tarinoitaan 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      17.8.2018 at 22:50

      Mikään ei voita tuoreita itseleivottuja karjalanpiirakoita Pohjois-Karjalassa 🙂 Kuulostaa tosi sympaattiselta majapaikalta!

      Reply
  • Terhi
    16.8.2018 at 09:32

    Koira onkin matkakavereiden parhaimmistoa. Koli on tavoitteeni ja haaveeni joka ei tosin toteutunut tänäkään kesänä. Tuo Ryläys vaikuttaa vähän haastavalta, polveni suosii tasaisempaa maastoa.

    Reply
    • Suunnaton
      17.8.2018 at 22:53

      Kolin mäet on tosiaan vähän haasteellisia, jos ei polvet anna myöten kiipeämistä. Osalla reiteistä on pitkiä portaita ja joissain tosi jyrkkiä rinteitä. Kuitenkin reiteillä on myös loivempia mäkiä, joten varmasti Koliltakin löytyy jokaiselle sopiva reitti.

      Reply
1 2

Leave a Reply