Ympärillä levittäytyvä suo näyttää lähes mystiseltä. Tihkusateen harmaudessa tuntuu siltä, kuin maisemasta olisi kadonnut kaikki muut värit paitsi punainen ja musta. Poissa on kesän vihreys. Nyt toukokuussa, lumien vasta sulettua, maisema näyttää siltä, kuin aika olisi pysäytetty loppusyksyyn.
Lakkapolku pähkinänkuoressa
Sijainti: Lieksa, Pohjois-Karjala
Reitin pituus: 3,3 km
Vaativuus: Helppo
Parasta reitissä: Upeat suon värit ja äänet
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Kielletty
Yöpyminen: Kielletty
Huomioitavaa: Keväällä lumien sulaessa pitkospuut voivat jäädä veden alle.
Viime kesän helteisinä päivinä saavuin ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalassa sijaitsevaan Patvinsuon kansallispuistoon. Parin päivän aikana ihastuin upeisiin suomaisemiin ja hiekkarantaisiin järviin aivan täysin. Harmittelin, etten ehtinyt parin päivän aikana kiertää kaikkia kansallispuiston reittejä.
Nyt toukokuussa päätin lähteä viikonloppuretkelle Lieksan suuntaan. Pääkohteekseni valikoitui Ruunaan retkeilyalue, jossa en ollut vielä koskaan aiemmin käynyt. Patvinsuo sijaitsee itäsuomalaisella mittapuulla näppärästi Ruunaan lähellä, joten päätin palata tuohon ihanaan kansallispuistoon katsomaan, miltä se näyttää keväällä.
Lakkapolku
Samaan aikaan, kun Etelä-Suomessa Torronsuo on jo kuivunut helppokulkuiseksi, Pohjois-Karjalassa lumet jatkavat vielä sulamistaan. Polut ovat pääpiirteissään jo kulkukelpoisia, mutta varjoisimmista paikoista löytyy vielä lumilaikkuja. Sulaneen lumen vesi ei ole vielä ehtinyt kulkeutua kovin kauas, joten suot muistuttavat paikoitellen leveitä jokiuomia.
Edellisen kesän reissulla minua oli jäänyt harmittamaan erityisesti se, etten käynyt katsastamassa Patvinsuon kansallispuiston kolmen kilometrin pituista Lakkapolkua. Toisin kuin muut puiston suoreitit, Lakkapolku ei kulje laajalla Patvinsuolla vaan hieman pienemmällä Surkansuolla. Niinpä päätin suunnata askeleeni nyt sinne.
Lakkapolku lähtee Patvinsuon ”päätien” vieressä olevalta pieneltä pysäköintialueelta. Polku kulkee lyhyen matkaa metsässä, mutta sukeltaa pian upeaan suomaisemaan. En ole uskoa silmiäni. Tällaista punaista maisemaa en ole ehkä koskaan nähnyt. Talven jäljiltä varpukasveissa on vielä upea ruosteenruskea ruskaväri. Jatkan kulkua maisemassa, jota hallitsevat harmaankeltaisen eri sävyt ja tuo mystinen punainen väri. Kevään vehreys ei ole vielä äitienpäivänä saavuttanut näitä leveysasteita.
Alkumatkasta suo on hieman metsäisempää. Siellä täällä kasvaa pieniä mäntyjä. Muutaman metsäisemmän osuuden jälkeen pitkokset kuljettavat avosuolle. Kevättulva alkaa näkyä Lakkapolulla. Ensimmäisen pätkän olin saanut kulkea kuivin jaloin, mutta nyt pitkokset sukeltavat veden alle. Asetan jalkani varovasti ja yritän päästä märän kohdan yli mahdollisimman vähin askelin. Järkeilen, että vieressä kasvavalta, pitkoksia korkeammalta sammalmättäältä voisin löytää kuivemman askelmerkin. Virhe. Jalka humahtaa turpeaan sammaleeseen. Melko vähin vahingoin pääsen kuitenkin tulvakohdan yli.
Tällaisia hieman tulvivia kohtia pitkospuilla on useampiakin. Onneksi vettä on niissä vain pari senttiä, joten kengät eivät kastu kovin pahasti. Kumisaappaat olisivat olleet tälle keväiselle suoretkelle oiva valinta.
Ukkosyön jälkeiset tuulet alkavat puhaltaa suolla. Onneksi Lakkapolku nousee nyt pienelle mäelle ja pääsen puiden suojaan. Tämä pieni nyppylä on varsin veikeä. Keskellä tasaista suota kohoaa melko pieni kalliosaareke.
Reitti jatkuu taas pitkoksia pitkin. Nyt ne ovat selvästi aiempaa leveämpiä. Vesi virtaa alla melkoisella vauhdilla. Lähes harmaiksi hautuneet heinät taipuvat virran mukana. Kun katson alaspäin, näen pelkkiä harmaanruskean eri sävyjä.
Luonto tarjoilee aikamoisen värishown. Vetisellä kohdalla seistessäni ympäristö näyttää tummanharmaalta. Edessä näkyy kuivempi, selvästi ruosteenpunainen suoalue. Taustalla kohoaa vihreä metsäalue. Kuka olisi uskonut, että talven tappama luonto voi olla näin kaunis!
Lakkapolun lintulava
Lakkapolku alkaa nousta rinnettä ylös. Tämän mäen päällä olisi lintulava, josta voi tähystellä puiden runkojen lomitse suon asukkeja. Pysähdyn lavalle hetkeksi, mutta se ei tee suurta vaikutusta. Kiikareilla tai kaukoputkella voisi olla ihan hauska tähyillä lintuja.
Polku laskeutuu melko jyrkästi solaan lähteäkseen kipuamaan taas seuraavaa harjannetta ylöspäin. Ympärillä näkyy valtavat määrät kaatuneita ja katkenneita puunrunkoja. Vähän väliä saan miettiä, miten ohitan polulle romahtaneen puun. Tuho on selvästikin tapahtunut aika vastikään, sillä puiden ohitse ei ole vielä muodostunut polkuja.
Tämä osuus Lakkapolusta on ehkä hieman tylsä. Ympärillä ei ole upeita suomaisemia ja talven jäljiltä metsä näyttää ankealta ja risukkoiselta. Kesän vehreydessä tämä mäkinen osuus voisi olla paljon kauniimpi. Onneksi polku laskeutuu pian takaisin suon tasolle ja saan taas asetella jalkani pitkoksille.
Suolla kulkevan reitin voisi kuvitella olevan melko yksitoikkoinen. Mutta mitä vielä! Kun hetken on ehtinyt katsella yhtä maisemaa, pian vastaan tulee jo ihan toisenlainen ympäristö. Tällä viimeisellä suo-osuudella vastaan tulee aikamoinen joki. Tuntuu hurjalta, miten suolla voikin kulkea näin vuolaana virtaava vesistö.
Lakkapolku alkaa lähestyä suoalueen reunaa. Näen kauempana kaksi autoa, jotka ajavat pois Patvinsuon kansallispuistosta. Ne ovat ainoat, jotka näen koko päivänä. Saan kävellä suolla ihan rauhassa, kahdestaan koiran kanssa. Vastaan ei tule ainuttakaan ihmistä. Välillä korviin kantautuu suolla asuvien lintujen ääniä. En näe niistä yhtäkään, mutta selvästikin ne ovat jo täällä.
Lakkapolku on loppumaisillaan, kun se paljastaa todellisen yllätyksen. Pitkokset sukeltavat jälleen veden alle. Täällä vettä on niin paljon, että se virtaa pitkospuiden yli. Tästä ei kuivin jaloin enää selvittäisi. Pysähdyn hetkeksi harkitsemaan reittiäni. Koira kahlaa jo tyytyväisenä edellä ja päätän reippaasti seurata perässä. Samapa tuo, vaikka jalat kastuisivatkin. Tämän jälkeen hyppäisin autoon ja lähtisin ajamaan kotia kohti.
Nyt on aivan turha edes miettiä, mihin jalkansa asettaisi, kunhan ne vain pysyvät pitkospuiden päällä. Lähimaillakaan ei ole mitään kuivaa, jolle asettaa askeleensa. Tasapainottelen pitkospuiden päällä ja nilkkojani myöten vedessä kahlatessani tunnen kuinka vesi solahtaa kengän sisään.
Onneksi matkaa ei ole enää kovin paljoa jäljellä. Suon reunaa lähestyessäni upeat punaiset varpukasvit ympäröivät taas pitkospuut. Ajattelen, että kevättulvasta huolimatta oli loistoratkaisu tulla suoretkelle jo keväällä. Näitä tumman värikkäitä maisemia kelpaa ihastella.
Vinkit Lakkapolulle ja keväiseen Patvinsuon kansallispuistoon
- Lakkapolku lähtee läheltä pysäköintialuetta ja luontopolun infotauluja. Lähtöpisteessä on myös picnicpöytä, ja näyttipä kauempana olevan myös huussirakennus.
- Lakkapolku päättyy hieman kauemmas lähtöpisteestä. Suolta tien varteen saavuttaessa käännytään oikealle ja kävellään tien reunaa parisataa metriä takaisin pysäköintialueelle.
- Kolmen kilometrin pituista Lakkapolkua markkinoidaan erityisesti lapsiperheille, mutta upeasta suoympäristöstä kannattaa muidenkin lähteä nauttimaan.
- Äitienpäivänä 2019 maa oli jo pitkälti sula, mutta lumilaikkuja näkyi edelleen notkelmissa ja varjoisissa paikoissa. Ajoteillä lunta oli vielä jonkin verran Suomun luontokeskuksen edustalla ja Lakkapolun lähtöpaikan lähettyvillä.
- Suomun telttailualueella lähes kaikki palvelut toimivat jo äitienpäivänä yhtä hyvin kuin kesällä. Keittokatos, nuotiopaikka ja huussi olivat käytettävissä ja kaivosta sai pumpattua juomavettä. Ainoastaan laituri odotteli veteenlaskua vielä rannassa. Suomun luontotupakin oli avannut ovensa jo vappuna.
- Patvinsuon kansallispuiston kartan, reittikuvaukset ja ajo-ohjeet löydät Luontoon.fi -sivuilta.
- Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalan koillisosassa Lieksan ja Ilomantsin kuntien alueella. Lieksasta matkaa kertyy n. 50 kilometriä, Ilomantsista 70 kilometriä ja Joensuusta 80 kilometriä.
- Lähialueen muita retkeilykohteita ovat muun muassa Ruunaan retkeilyalue Lieksassa, Kolin kansallispuisto Lieksassa lähellä Juukaa sekä Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa.
Patvinsuon kansallispuistoon voit tutustua lisää näiden blogipostausten kautta:
- Koli ja Patvinsuo: kesäretkeilyä Pohjois-Karjalan kansallispuistoissa
- Päiväretket ihanan helteisellä Patvinsuolla
- Patvinsuon kansallispuiston upeat hiekkarannat
Tsekkaa myös muut lähialueen retkeilykohteet:
- Ryläyksen kierros – Kolin upeita vaaramaisemia kaukana ruuhkista
- Monipuolinen Koli: vaaroja, niittyjä ja huikeita järvimaisemia
- Petkeljärven kansallispuistossa Suomen syksy on parhaimmillaan
- Outdoor Siskojen ruskaretki Tiilikkajärven kansallispuistoon
Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’
No Comments