Suomen suurin hiidenkirnu ja pieni päiväseikkailu Kalliovaaran retkeilypolulla

Suomen suurin hiidenkirnu sijaitsee Lapissa, Sallan eteläosissa Aholanvaaran kylän lähettyvillä. Aholanvaaran hiidenkirnut tarjoavat kivan pienen päiväretken lappilaisissa maisemissa. Retkellä ne maisemat osoittautuivatkin paljon hiidenkirnuja olennaisemmaksi asiaksi.

Kirnuille kuljettavasta luontopolusta voi valita lyhyemmän tai pidemmän version. Me ajoimme helteisenä kesäpäivänä pikkutietä pidemmälle, lähemmäs hiidenkirnuja. Täältä matkaa jättimäiselle hiidenkirnulle on 1,6 kilometriä. Jos haluaa kiertää koko luontopolun, joka kohoaa hiidenkirnujen jälkeen korkealle kallion päälle, tulee matkaa muutama sata metriä enemmän.

Aholanvaaran hiidenkirnut ja Kalliovaaran retkeilypolku

Sijainti: Salla, Lappi
Reitin pituus: 4 km tai 10 km
Vaativuus: Kohtalainen: Reitillä on jonkin verran kiivettävää rinnettä
Parasta reitissä: Kallioilla kiipeileminen ja kallioseinämät
Huonoa reitissä: Hiidenkirnut itsessään olivat pieni pettymys
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Sallittu Hiidenkirnujen kodalla
Muuta: Kalliovaaran retkeilyreitille vievällä pikkutiellä on heppoinen silta, jota ei kannata ylittää henkilöautoa isommalla kulkupelillä. Reitille vievät tiet ovat jokseenkin huonokuntoiset, mutta ajettavissa.

Kalliovaaran retkeilypolku

Luontopolku sukeltaa pieneltä pysäköintilevikkeeltä suoraan metsään. Helteinen heinäkuun päivä on täydellinen tälle kevyelle päiväretkelle. Kuivaa kangasmetsää ehtii ihailla vain hetken, kun kauempaa lähtenyt retkeilypolun pää jo yhdistyy tähän lyhyempään reittiin.

Heti mutkan jälkeen vastaan tulee louhikkoinen kallioseinämä. Viime vuosituhannen lopulta peräisin oleva louhos. Tästä on 1940-luvulla louhittu kivenjärkäleitä Salpalinjan rakentamiseen. Suuret lohkareet on kuljetettu alas Aholanvaaraan, jossa ne on nostettu kilometrin pituiseksi panssariesteeksi. Sallassa sotahistoria on vahvasti läsnä, ja se tavoittaa retkeilijän täälläkin.

Pienen kävelymatkan jälkeen alarinteestä erottuu grillikota ja pari huussia, joista myöhemmin toinen osoittautuu lukituksi ja toinen ampiaisten kotipaikaksi. Kartan mukaan lähellä on myös lähde, mutta muutoin tulipaikka sijaitsee metsän keskellä.

Pian edessä aukeaa avarammat maisemat. Metsämaa jalkojen alla muuttuu sileäksi kallioksi. Edessä metsäiset vaarat kumpuilevat horisonttiin, alhaalla virtaa Oulankajoki. Joko kohta aletaan olla hiidenkirnuilla? Kalliosaarekkeiden keskellä poukkoileva polku saa kulkijan tähyilemään ympärilleen. Olisiko kallioon kovertunut kuoppa tuolla? Entä voisiko se olla tuolla?

Ei, ei vielä. Polku muuttuu pitkospuiksi, jotka johdattavat kalliojyrkänteiden väliin, keskelle vehreyttä. Saniaiset ja vihreinä hehkuvat mustikanvarvut ovat vallanneet kapean kanjonin pohjan ja huikaisevan pitkät puunrungot kohoavat korkeiden kallioseinämien viertä. Vautsi. Tämä reittihän on upeampi ja aivan erilainen, kuin olin osannut odottaa!

Mielikuvitusta kutkuttelevan kanjonin pohjalla leikittelevien pitkospuiden jälkeen kallioseinämät laskeutuvat lähemmäs maan tasoa ja mutkan takaa tulee vastaan suuri kyltti. Hiidenkirnut!

Aholanvaaran hiidenkirnut

Korkean verkkoaidan takana se möllöttää, Suomen suurin hiidenkirnu. Juomapata on 15,5 metriä leveä ja kymmenisen metriä syvä. Se on aivan eri luokkaa kuin Etelä-Suomessa sijaitsevat Askolan hiidenkirnut, joista suurin on vain reilut neljä metriä leveä. Vedellä täyttynyt kuoppa täällä kallion reunalla on kiistämättä valtava. Mutta jotenkin se ei sykähdytä. Liekö syynä korkea aita, jolla se on erotettu muusta ympäristöstä. Tai ehkä odotukset olivat vain liian suuret. Kolme muuta Aholanvaaran hiidenkirnua ovat jossain lähiympäristössä, täyttyneenä sammalista ja kivistä. Yksi niistä on ehkäpä vieressä oleva monttu, joka näyttää kostealta tunkiolta – siltä, että sinne on pudonnut pahaa-aavistamattomia poroja, joiden luut nyt lymyävät mättäiden alla.

Polku jatkaisi rinnettä alaspäin, mutta meidän katseemme hamuavat vieressä kohoavan kallion päälle. Sen kutsu käy liian vahvana ja pian tasapainottelemme kallion seinämällä ja kipuamme kohti korkeuksia. Huipulla kelpaa istuskella ja viettää evästaukoa. Täältä näkee yli Juomapadan, alhaalla näkyvän Oulankajoen ja Kalliojärven yli kohti pohjoisessa kohoavia vaaroja.

Päätämme jättää retkeilypolun alimman osan väliin ja oikaista metsän halki hieman edemmäs. Louhikoissa tasapainoileminen vaatii tarkkaavaisuutta, mutta metsän keskellä vastaan tulevat valtavat irtolohkareet palkitsevat seikkailun. Palaamme polulle Tanssikurussa. Täällä on aikoinaan juhlittu juhannusta, ja kurun tasaisella pohjalla on järjestetty tansseja.

Polku lähtee jälleen kapuamaan ylöspäin, kohti kallionlakea. Huipulta löytyy näköalapaikka, jossa voi puiden lomasta kurkistella kohti joen toisella puolella olevaa Aholanvaaran kylää ja sen taustalla kohoavia vaaroja. Pian polku palaa avonaisempaan maastoon tasaisten kallioiden keskelle. Paluumatka sujuu leppoisasti polun vierellä möllöttäviä lakkoja poimien ja ympärillä iniseviä hyttysiä läiskien.

Lue lisää:

• Hiidenkirnut Sallan nettisivuilla | Visit Salla
• Sallan jättiläismäinen juomapata tuo taruolennot mieleen | Retkipaikka.fi
• Blogipostaus retkeilyreitistä | Taipaleita.com

Tutustu myös muihin Pohjois-Suomen retkeilyreitteihin:

• Kaikki Pohjois-Suomen retkeilyreitit
• Riisitunturin kansallispuisto
• Oulanka muita Kuusamon seudun retkikohteita

Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Instagram: @suunnaton
Facebook: @suunnaton