Menu
Suomi

Päiväretket ihanan helteisellä Patvinsuolla

Ympärillä levittäytyy laakea Patvinsuo. Kuumassa kesäpäivässä kuuluu ainoastaan askelten ääni pitkospuilla, paarmojen surina ja silloin tällöin ujeltava lintu. Näkyvissä ei ole ketään muuta ja saat pysähdellä ihailemaan maisemaa kaikessa rauhassa.

Kesä 2018 oli täydellinen kotimaanmatkailulle. Minä aloitin lomani retkellä Itä-Suomen kansallispuistoihin: Kolille ja Patvinsuolle. Kolilla olin kavunnut yhdelle jos toisellekin vaaralle ihailemaan upeita Pielisen järvimaisemia. Täällä Patvinsuolla jalat saivat nauttia lepolomasta, kun edessä oli vain tasaista maastoa.

Patvinsuolla on muutama lyhyempi luontopolku, n. 3-4 kilometrin pituiset metsämaisemissa ja pienillä soilla kulkevat Mäntypolku, Kuusipolku ja Lakkapolku. Niiden lisäksi rengaslenkin tarjoaa Suomunjärven rannoilla kiertävä 15 kilometrin pituinen Suomunkierto sekä varsinaisella Patvinsuolla kulkeva 25 kilometriä pitkä Patvinkierto. Mikään näistä ei tällä kertaa tuntunut ihan omalta sellaisenaan, joten päädyin muokkaamaan Patvinsuon kansallispuiston reiteistä pari sopivampaa lenkkiä.

Patvinsuo, tupasvilla

Päiväretki Patvinsuolla

Vaikka laajalla Patvinsuolla kiertää vain yksi pitkä virallinen rengasreitti, saa pitkospuiden ja polkujen muodostamasta verkosta muotoiltua erilaisia reittejä, esimerkiksi kevyen 7 kilometrin pituisen lenkin. Tällä rengasreitillä ei tarvitsisi kävellä omia jälkiään takaisin päin, mikä on aina plussaa päiväreittejä suunnitellessa.

Lenkille voi lähteä helposti joko Surkanpuron tai Kurkilahden pysäköintialueelta – reitti kulkee molempien paikkojen kautta. Minä jätin auton Surkanpuron pysäköintipaikalle ja kävelin kilometrin matkan Kurkilahden pysäköintialueelle. Osan matkaa seurasin tienlaitaa, osan kuljin metsän puolella polkua pitkin. Kurkilahdesta käännyin metsään kohti Patvinsuota.

Patvinsuo, Kurkilahden lähtöpaikka

Polku etenee mutkitellen kauniissa ja kuivassa kangasmetsässä, kunnes se päättyy ja ympärille avautuu laaja Patvinsuo. Tästä lähtien kuljettaisiin pitkoksia pitkin. Hellekesän jäljiltä suo oli melko kuiva. Pitkospuiden vierillä kasvoi lakkaa, ja silloin tällöin turpeen keskeltä löytyi kypsiä oranssina hehkuvia marjoja.

Alun metsäosuudella vastaani oli kävellyt muutama rinkkaselkäinen retkeilijä, mutta täällä suolla ei ollut ketään muuta kuin minä, koira ja ympärillä pörisevä paarmaparvi. Listin noita kiusankappaleita minkä kerkesin, mutta uusia paarmoja löysi luoksemme sitä mukaa kun sain niitä nitistettyä.

Ympärillä levittäytyvä rauha ja ihanan lempeä auringonpaiste kuitenkin hellivät niin sisukkaasti, ettei paarmoistakaan jaksanut liiemmin kiukustua.

Patvinsuo
Patvinsuo, kasvi

Pitkospuut kulkivat välillä avosuolla, välillä kuivan ja niukan näköisten, harvakseltaan kasvavien puiden keskellä. Erään pienen metsikön keskellä polku haarautui kolmeen suuntaan. Suoraan jatkuvat pitkospuut veisivät kohti Teretinniemen lintutornia, oma reittini kääntyi oikealle.

Pian risteyksen jälkeen suolta löytyi kosteampi kohta, pieni lammikko, johon koira kahlasi tyytyväisenä vilvoittelemaan. Pitkospuut pujahtivat suloisesti suolla kasvavien varpukasvien joukkoon. Suolla kulkiessa osaa kiinnittää huomiota kaikkein pienimpiinkin yksityiskohtiin. Varpujen keskellä kulkevat pitkokset näyttivät sympaattisilta. Suon pinnalta katse kiinnittyi heti erilaisiin lehtiin ja värien vaihteluun. Ehkä juuri tämä avaruus ja tietynlainen yksitoikkoisuus tekee suolla kulkemisesta niin hypnoottista. Elämä on helppoa, kun ei tarvitse miettiä kulkusuuntaa, sen kun asettaa askeleensa pitkospuille. Ne vievät kyllä perille.

Patvinsuo, suolämpäre
Patvinsuon kansallispuisto
Patvinsuo, lakka

Hetken päästä polku puikahtaa metsään. Rentouttavan suon jälkeen varjoinen metsä tuntui hieman tylsältä. Istahdin evästauolle tyytyväisenä siitä, että tänne paarmat eivät sentään meitä seuranneet. Loppumatkan polku kulki melkolailla metsässä, lukuun ottamatta hetkeä pienellä suoaukiolla. Matkaan toi vaihtelua Surkanpuro, johon majavat olivat rakennelleet asumuksiaan. Jäin hetkeksi ihastelemaan joen mutkaa, mutta vesieläimet eivät tällä kertaa suvainneet näyttäytyä.

Patvinsuo, majavan pato
Patvinsuo, kartta

Teretinniemen lintutorni

En saanut helteisestä suosta vielä kyllikseni, vaan palasin Patvinsuon pitkoksille seuraavanakin päivänä. Tällä kertaa otin kohteekseni Teretinniemen lintutornin. Alkumatkan kuljin samaa reittiä kuin edellisenä päivänä, aina Kurkilahden pysäköintialueelta siihen pieneen metsälämpäreellä olevaan pitkospuiden risteykseen. Edellisenä päivänä olin kääntynyt tästä oikealle, kohti Surkanpuroa. Nyt jatkoin matkaani eteenpäin.

Patvinsuo, reitti Teretinniemeen

Tällä kertaa suolla kulki myös toinen retkeilijä, joka oli lähtenyt useamman päivän reissulle Patvinsuon ympäri. Kuljimme tasatahtia kohti Teretinniemeä, milloin kauempana toisistamme, milloin taas toisiamme saavuttaen. Erään harvan metsikön kohdella nainen oli jäänyt odottamaan minua. Tuolla on kyy. 

Suolla kulkiessani mielessäni oli  käynyt, mahtavatko kyyt viihtyä pitkosten alla varjossa tai niiden päällä köllötellen. Koiran kanssa kulkiessa olin skannannut sen askelia ja pyrkinyt olemaan ajatuksen tasolla hieman edellä, jos kohtaisimme suolla kyyn. Kiitin onneani ja toista retkeilijää siitä, että hän oli jäänyt varoittamaan käärmeestä, joka nyt piileskeli hieman sivummalla pitkospuista.

Teretinniemen lintutornille saapuessa pitkokset loppuvat ja kengät kohtaavat taas pitävämpää maata. Teretinniemi taitaa olla nimensä mukaisesti niemi – kiinteää maata, jonka kummallakin puolella levittäytyy suo. Teretinniemen kärkeen on rakennettu massiivinen lintutorni, josta pääsee ihailemaan ympärille levittäytyvää suomaisemaa ja suon keskellä kimmeltäviä sinisiä lampia.

Teretinniemi, lintutorni
Patvinsuo, suo lintutornista

Teretinniemessä on myös nuotiopaikka ja laavu. Niille päästäkseen tulee lintutornilta jatkaa matkaa vielä hivenen pidemmälle. Helle oli jo värjännyt mustikanvarvut punaisiksi. Kulkiessamme polulta pörhähti karkuun poikue kanalinnun poikasia.

Istahdin laavulle ja kaivoin trangian esiin. Mäntyjen varjossa oli mukava istahtaa lounastauolle. Onneksi olin ottanut runsaasti juomavettä mukaan. Nuotiopaikan vieressä olevan kaivon päällä oli lappu, jossa ilmoitettiin kaivoveden olevan saastunutta.

Teretinniemen laavu
Teretinniemi, laavu

Toinen retkeilijä oli jo jatkanut matkaansa etelään, kun me käännyimme paluumatkalle kohti Kurkilahtea. Matkaamme piristi suurikokoinen lintu, joka seurasi kulkuamme ja laulaa luikautti aina oksalla levätessään. Kenties saman linnun olin nähnyt jo edellisenä päivänä suolla kulkiessani.

Paluumatka upealla helteisellä suolla hujahti vilauksessa. Pian olimme jo takaisin autolla. Kuuman päivän jälkeen oli ihana päästä kastamaan jalkansa Suomunjärven viileään veteen Kurkilahden hiekkarannalla. Edestakainen matka Kurkilahdesta Teretinniemeen oli juuri passeli kuuman hellepäivän retkeksi, reilut 6 kilometriä.

Patvinsuo, lintu
Patvinsuo, Kurkilahti
Patvinsuon reitit
Kartassa näkyy molempien päivien Patvinsuon reitit. Kurkilahden pysäköintialue on merkitty karttaan ”Olet tässä” -merkinnällä. Teretinniemen lintutorni ja kapea niemi ovat kartan etelälaidassa.
Edellisen päivän lenkki näkyy Kurkilahden ja kuvassa olevan suuren kurjen välissä olevana lenkkinä.
Patvinsuo, pitkospuut

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän Patvinsuolla telttailemisesta sekä lyhyemmästä Mäntypolun luontopolusta.

Tämän reissun edellisiin postauksiin pääset näiden linkkien kautta:

Katso myös Patvinsuon kansallispuiston mystinen Lakkapolku.


Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’

15 Comments

  • Maisemaonnellinen Johanna
    16.5.2019 at 22:15

    Voi miten hienoja kuvia! Patvinsuolla kävin minäkin, kesällä 2017, kun olin paimentamassa lampaita Kolin Seppälässä. Kävelin siellä nuo mainitsemasi kolme pientä rengasreittiä, ja parhaiten jäi mieleen upeat hiekkarannat – ja se suolampilämpäre, jonne melkein päädyin kun nuori noutaja päätti ottaa omintakeisen suunnittelemattoman virkistystauon. Minkälaisen koiran kanssa sinä reissaat?

    Ja muuten, lämpimästi tervetuloa Facen ryhmiin Päiväpatikoimassa Maailmalla ja Päiväpatikoimassa Suomessa. <3

    Reply
    • Suunnaton
      21.5.2019 at 21:34

      Kiitos Johanna! Tuollainen lammaspaimennus voisi olla aika upea kokemus. Ilmeisesti ne on kasvattaneet suosiotaan tosi paljon viime vuosina.
      Mulla kulkee mukana belgianpaimen. Mielikuva noutajasta, joka bongaa reitiltä vettä, toi hymyn huulille 😀

      Reply
  • Pia / Lyhyenä hetkenä
    20.5.2019 at 12:19

    Täytyypä laittaa Patvinsuo harkintaan, kun miehen suku on Kolin kulmilta kotoisin. Ajankohta täytyy valita niin, että paarmanperkeleet ovat elämänsä siltä kesältä eläneet, sillä en tule kyseisten pörriäisten kanssa toimeen millään ilveellä. Kiitos kuvista ja fiilistelyistä!

    Reply
  • Katja / Lähtöselvitetty
    21.5.2019 at 15:16

    Ihania kuvia! Nyt tuli kyllä hinku lähteä johonkin pitkospuille, kun vielä ulkonakin paistaa aurinko. Patvinsuo oli myös mulle ihan uusi tuttavuus, jonka nimeen törmäsin tässä ensimmäistä kertaa. Täytyypä laittaa muistiin 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      21.5.2019 at 21:32

      Kiitos Katja! Pitkospuissa on sitä jotakin! Kiva kuulla, että onnistuin tuomaan uuden tuttavuuden 🙂

      Reply
  • Anni | Rajatapaukset
    21.5.2019 at 18:43

    Onpa ihanan näköistä! En nyt varmaan ole ihan heti Pohjois-Karjalaan lähdössä mutta pitäisi kyllä reipastua ja tutustua oikeasti vähän paremmin oman lähialueen luonnonpuistoihin. Olet inspiraatio sillä saralla!

    Reply
    • Suunnaton
      21.5.2019 at 21:31

      Oi, ihanasti sanottu <3 Kiitos Anni!

      Reply
  • Elina / elinanmatkalaukussa
    22.5.2019 at 22:36

    Kivalta paikalta vaikuttaa, rengasreitit on aina plussaa! 🙂 Kiva kun kirjoitellaan näistä retkikokemuksistakin. Pitääpä kartasta tutkailla vielä tarkemmin, missä kohtaa sijaitsee 🙂

    Reply
    • Suunnaton
      27.5.2019 at 13:36

      Patvinsuo on tosi kiva, ja ennen kaikkea ihanan rauhallinen kansallispuisto. Mahtavaa, jos tästä sai uusia ideoita 🙂

      Reply
  • Anna K.
    25.5.2019 at 20:26

    Taas niin kauniita Suomikuvia! Suomen kesä on ihana ja varsinkin viime kesä oli aivan uskomattoman hieno, mutta paarmojen surina on kyllä ihan vihonviimeistä retkiseuraa! 😀 Kun nämä pitkospuut niin houkuttaa, niin pitäis ehkä tänä vuonna käydä vihdoinkin Lammassaaren pitkospuut testaamassa.

    Reply
    • Suunnaton
      27.5.2019 at 13:35

      Oi, kiitos Anna! Viime kesä oli ihan täydellinen. Voi että, kun tästäkin kesästä tulisi samanlainen.
      Lammassaari olisi tosi kiinnostava retkikohde. Mullakin se on vielä näkemättä, mutta kovasti sitä hehkutetaan.

      Reply
  • Jee kotimaan luontopostauksia siulta, nää on ihan lemppareita! ❤️ Tää Patvinsuo pitää kyllä lähteä testaamaan joku kerta Joensuun matkalla.

    Reply
    • Suunnaton
      27.5.2019 at 13:34

      Kiitos ihanista sanoista Veera! Joensuu on sulla kyllä ihan loistava tukikohta. Pohjois-Karjalassa on niin paljon upeita luontokohteita!

      Reply
  • Virpi/Hätälasku matkablogi
    29.5.2019 at 18:04

    Ihania kuvia! Niitä katsellessani tuli mieleen, että täytyisi käydä katsomassa joko täällä päin paikallisella suolla suopursut kukkii. Kyyhyn ei olisi mukava törmätä, ei itse eikä nelijalkaisen ystävänkään. Tälläisten luontoretkien nurja puoli.

    Reply
    • Suunnaton
      1.6.2019 at 13:48

      Kiitos Virpi! Kävin juuri Hämeessä Torronsuon kansallispuistossa, ja siellä ainakin suopursut olivat jo täydessä terässä <3

      Reply

Leave a Reply