Päiväretket ihanan helteisellä Patvinsuolla

Ympärillä levittäytyy laakea Patvinsuo. Kuumassa kesäpäivässä kuuluu ainoastaan askelten ääni pitkospuilla, paarmojen surina ja silloin tällöin ujeltava lintu. Näkyvissä ei ole ketään muuta ja saat pysähdellä ihailemaan maisemaa kaikessa rauhassa.

Kesä 2018 oli täydellinen kotimaanmatkailulle. Minä aloitin lomani retkellä Itä-Suomen kansallispuistoihin: Kolille ja Patvinsuolle. Kolilla olin kavunnut yhdelle jos toisellekin vaaralle ihailemaan upeita Pielisen järvimaisemia. Täällä Patvinsuolla jalat saivat nauttia lepolomasta, kun edessä oli vain tasaista maastoa.

Patvinsuolla on muutama lyhyempi luontopolku, n. 3-4 kilometrin pituiset metsämaisemissa ja pienillä soilla kulkevat Mäntypolku, Kuusipolku ja Lakkapolku. Niiden lisäksi rengaslenkin tarjoaa Suomunjärven rannoilla kiertävä 15 kilometrin pituinen Suomunkierto sekä varsinaisella Patvinsuolla kulkeva 25 kilometriä pitkä Patvinkierto. Mikään näistä ei tällä kertaa tuntunut ihan omalta sellaisenaan, joten päädyin muokkaamaan Patvinsuon kansallispuiston reiteistä pari sopivampaa lenkkiä.

Päiväretki Patvinsuolla

Vaikka laajalla Patvinsuolla kiertää vain yksi pitkä virallinen rengasreitti, saa pitkospuiden ja polkujen muodostamasta verkosta muotoiltua erilaisia reittejä, esimerkiksi kevyen 7 kilometrin pituisen lenkin. Tällä rengasreitillä ei tarvitsisi kävellä omia jälkiään takaisin päin, mikä on aina plussaa päiväreittejä suunnitellessa.

Lenkille voi lähteä helposti joko Surkanpuron tai Kurkilahden pysäköintialueelta – reitti kulkee molempien paikkojen kautta. Minä jätin auton Surkanpuron pysäköintipaikalle ja kävelin kilometrin matkan Kurkilahden pysäköintialueelle. Osan matkaa seurasin tienlaitaa, osan kuljin metsän puolella polkua pitkin. Kurkilahdesta käännyin metsään kohti Patvinsuota.

Patvinsuon reitti pähkinänkuoressa

Sijainti: Lieksa, Pohjois-Karjala
Reitin pituus: 7 km
Vaativuus: Helppo
Parasta reitissä: Patvinsuon suomaisemat
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Sallittu Kurkilahden keittokatoksessa.
Yöpyminen: Kielletty reitin varrella.
Huomioitavaa: Kesän hellepäivinä suolla voi olla paljon paarmoja. Suolla voi olla myös kyitä.

Polku etenee mutkitellen kauniissa ja kuivassa kangasmetsässä, kunnes se päättyy ja ympärille avautuu laaja Patvinsuo. Tästä lähtien kuljettaisiin pitkoksia pitkin. Hellekesän jäljiltä suo oli melko kuiva. Pitkospuiden vierillä kasvoi lakkaa, ja silloin tällöin turpeen keskeltä löytyi kypsiä oranssina hehkuvia marjoja.

Alun metsäosuudella vastaani oli kävellyt muutama rinkkaselkäinen retkeilijä, mutta täällä suolla ei ollut ketään muuta kuin minä, koira ja ympärillä pörisevä paarmaparvi. Listin noita kiusankappaleita minkä kerkesin, mutta uusia paarmoja löysi luoksemme sitä mukaa kun sain niitä nitistettyä.

Ympärillä levittäytyvä rauha ja ihanan lempeä auringonpaiste kuitenkin hellivät niin sisukkaasti, ettei paarmoistakaan jaksanut liiemmin kiukustua.

Pitkospuut kulkivat välillä avosuolla, välillä kuivan ja niukan näköisten, harvakseltaan kasvavien puiden keskellä. Erään pienen metsikön keskellä polku haarautui kolmeen suuntaan. Suoraan jatkuvat pitkospuut veisivät kohti Teretinniemen lintutornia, oma reittini kääntyi oikealle.

Pian risteyksen jälkeen suolta löytyi kosteampi kohta, pieni lammikko, johon koira kahlasi tyytyväisenä vilvoittelemaan. Pitkospuut pujahtivat suloisesti suolla kasvavien varpukasvien joukkoon. Suolla kulkiessa osaa kiinnittää huomiota kaikkein pienimpiinkin yksityiskohtiin. Varpujen keskellä kulkevat pitkokset näyttivät sympaattisilta. Suon pinnalta katse kiinnittyi heti erilaisiin lehtiin ja värien vaihteluun. Ehkä juuri tämä avaruus ja tietynlainen yksitoikkoisuus tekee suolla kulkemisesta niin hypnoottista. Elämä on helppoa, kun ei tarvitse miettiä kulkusuuntaa, sen kun asettaa askeleensa pitkospuille. Ne vievät kyllä perille.

Hetken päästä polku puikahtaa metsään. Rentouttavan suon jälkeen varjoinen metsä tuntui hieman tylsältä. Istahdin evästauolle tyytyväisenä siitä, että tänne paarmat eivät sentään meitä seuranneet. Loppumatkan polku kulki melkolailla metsässä, lukuun ottamatta hetkeä pienellä suoaukiolla. Matkaan toi vaihtelua Surkanpuro, johon majavat olivat rakennelleet asumuksiaan. Jäin hetkeksi ihastelemaan joen mutkaa, mutta vesieläimet eivät tällä kertaa suvainneet näyttäytyä.

Teretinniemen lintutorni

En saanut helteisestä suosta vielä kyllikseni, vaan palasin Patvinsuon pitkoksille seuraavanakin päivänä. Tällä kertaa otin kohteekseni Teretinniemen lintutornin. Alkumatkan kuljin samaa reittiä kuin edellisenä päivänä, aina Kurkilahden pysäköintialueelta siihen pieneen metsälämpäreellä olevaan pitkospuiden risteykseen. Edellisenä päivänä olin kääntynyt tästä oikealle, kohti Surkanpuroa. Nyt jatkoin matkaani eteenpäin.

Reitti Teretinniemeen pähkinänkuoressa

Sijainti: Lieksa, Pohjois-Karjala
Reitin pituus: Reilu 6 km
Vaativuus: Helppo
Parasta reitissä: Patvinsuon suomaisemat
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Sallittu Kurkilahden keittokatoksessa.
Yöpyminen: Kielletty reitin varrella.
Huomioitavaa: Kesän hellepäivinä suolla voi olla paljon paarmoja. Suolla voi olla myös kyitä.

Tällä kertaa suolla kulki myös toinen retkeilijä, joka oli lähtenyt useamman päivän reissulle Patvinsuon ympäri. Kuljimme tasatahtia kohti Teretinniemeä, milloin kauempana toisistamme, milloin taas toisiamme saavuttaen. Erään harvan metsikön kohdella nainen oli jäänyt odottamaan minua. Tuolla on kyy. 

Suolla kulkiessani mielessäni oli  käynyt, mahtavatko kyyt viihtyä pitkosten alla varjossa tai niiden päällä köllötellen. Koiran kanssa kulkiessa olin skannannut sen askelia ja pyrkinyt olemaan ajatuksen tasolla hieman edellä, jos kohtaisimme suolla kyyn. Kiitin onneani ja toista retkeilijää siitä, että hän oli jäänyt varoittamaan käärmeestä, joka nyt piileskeli hieman sivummalla pitkospuista.

Teretinniemen lintutornille saapuessa pitkokset loppuvat ja kengät kohtaavat taas pitävämpää maata. Teretinniemi taitaa olla nimensä mukaisesti niemi – kiinteää maata, jonka kummallakin puolella levittäytyy suo. Teretinniemen kärkeen on rakennettu massiivinen lintutorni, josta pääsee ihailemaan ympärille levittäytyvää suomaisemaa ja suon keskellä kimmeltäviä sinisiä lampia.

Teretinniemessä on myös nuotiopaikka ja laavu. Niille päästäkseen tulee lintutornilta jatkaa matkaa vielä hivenen pidemmälle. Helle oli jo värjännyt mustikanvarvut punaisiksi. Kulkiessamme polulta pörhähti karkuun poikue kanalinnun poikasia.

Istahdin laavulle ja kaivoin trangian esiin. Mäntyjen varjossa oli mukava istahtaa lounastauolle. Onneksi olin ottanut runsaasti juomavettä mukaan. Nuotiopaikan vieressä olevan kaivon päällä oli lappu, jossa ilmoitettiin kaivoveden olevan saastunutta.

Toinen retkeilijä oli jo jatkanut matkaansa etelään, kun me käännyimme paluumatkalle kohti Kurkilahtea. Matkaamme piristi suurikokoinen lintu, joka seurasi kulkuamme ja laulaa luikautti aina oksalla levätessään. Kenties saman linnun olin nähnyt jo edellisenä päivänä suolla kulkiessani.

Paluumatka upealla helteisellä suolla hujahti vilauksessa. Pian olimme jo takaisin autolla. Kuuman päivän jälkeen oli ihana päästä kastamaan jalkansa Suomunjärven viileään veteen Kurkilahden hiekkarannalla. Edestakainen matka Kurkilahdesta Teretinniemeen oli juuri passeli kuuman hellepäivän retkeksi, reilut 6 kilometriä.

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän Patvinsuolla telttailemisesta sekä lyhyemmästä Mäntypolun luontopolusta.

Tämän reissun edellisiin postauksiin pääset näiden linkkien kautta:

• Koli ja Patvinsuo: kesäretkeilyä Pohjois-Karjalan kansallispuistoissa
• Ryläyksen kierros – Kolin upeita vaaramaisemia kaukana ruuhkista
• Monipuolinen Koli: vaaroja, niittyjä ja huikeita järvimaisemia
• Patvinsuon kansallispuiston upeat hiekkarannat

Katso myös Patvinsuon kansallispuiston mystinen Lakkapolku.

Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’