Ryläyksen kierros – Kolin upeita vaaramaisemia kaukana ruuhkista

Jos etsit hieman hiljaisempaa retkikohdetta Kolilla, on Ryläys siihen oiva valinta. Pienillä soilla ja metsien keskellä kiertelevä Ryläyksen reitti tarjoaa myös henkeäsalpaavan upeita maisemia.

Ryläyksen kierros pähkinänkuoressa

Sijainti: Kontiolahti, Pohjois-Karjala
Reitin pituus: Reilu 5 km
Vaativuus: Kohtalainen: reitillä on nousuja ja laskuja
Parasta reitissä: Maisemat kiviputouksen kohdalta
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Ryläyksen kodalla
Yöpyminen: Ryläyksen kodalla

Kohti Ryläystä

Ryläykselle vievä polku polveilee pienipiirteisessä lehtometsässä. Vähitellen lehtipuut vaihtuvat korkeisiin kuusiin ja metsä muuttuu hämärämmäksi. Polku kulkee maaston mukaan ylös ja alas pienten kumpareiden yli. Täällä saa katsoa jalkoihinsa, sillä puiden juuret muodostavat polulle ristikoita.

Reitti kulkee hetken aikaa rinteen reunaa, ja puiden välistä saa ensimmäisen aavistuksen tulevista vaaramaisemista. Pienen puron ylityksen jälkeen eteen tulee risteys, jonka yksi haara näyttäisi vievän lähteelle. Opastolppaan on kuitenkin kiinnitetty kyltti, joka kertoo ettei lähteen vesi ole juomakelpoista. Onneksi vettä on riittävästi mukana, joten juomapaikan epäpuhtaus ei nyt haittaa.

Vaikka reitti kulkee jatkuvasti pieneen ylä- tai alamäkeen, tulee pian vastaan hieman korkeampi rinne. Kesäkuun puolella kalliota sai kuulemma vielä könytä ylöspäin lähes nelinkontin, mutta nyt reittiä komistaa uudenkarheat puiset portaat. Rakennustöiden jäljiltä vieressä on vielä pressulla peitetty kasa lautoja.

Ihan kaikkiin paikkoihin ei Ryläyksenkään reitillä ole portaita vielä rakennettu. Pian edessä on jälleen kallioinen kohta, jossa reitti näyttää päättyvän kuin seinään. Hetken ihmettelyn jälkeen maastosta erottuu reittiä osoittavia tolppia. Polku jatkuisi taas hieman korkeammalla sileiden kivien jälkeen.

Jalat saa asetella tarkkaan ja käsillä ottaa tukea kalliosta. Kiipeilytehtävä on kuitenkin melko helppo, etenkin kevyehkön päivärepun kanssa. Hauskaa, että reiteiltä löytyy myös tällaisia kohtia!

Polku vie syvemmälle kuusimetsään, kunnes alkaa nousta pitkän matkaa rinnettä ylöspäin. Synkässä kuusimetsässäkin auringon valo löytää jostain kohdista tiensä saniaisiin saakka. Nyt ei auta liikoja pysähtyä kuvaamaan, sillä hyttysparvi on pian kimpussa.

Pitkän nousun jälkeen maisema muuttuu suomaisemmaksi. Epätasaisen polun jälkeen on helpottavaa päästä kävelemään pitkospuille. Vaikka suolämpäreet eivät ole kovinkaan suuria, löytyy pitkokisen vierestä muutamia kypsiä lakkoja. Pitkospuita on rakennettu myös loivaan rinteeseen, jossa ne muodostavat ikään kuin portaat.

Pian edessä aukeaa hieman suurempi suo, jonka keskellä pitkospuut risteävät eri suuntiin. Nyt saavuttiin Ryläykselle, josta varsinainen Ryläyksen kierros vasta lähtee.

Ryläyksen kierros

Suon laidalla on kota ja nuotiopaikka. Pysähdyn tauolle, kaivan trangian esiin ja odottelen ruoan kypsymistä samalla kun ihailen suolle aukeavia maisemia. Tällä taukopaikalla tapaan muutamia ihmisiä, yhteensä neljä porukkaa. Osa on Ryläyksellä päivämatkalla, osa pysähtyy pitämään taukoa vaeltaessaan pidempää 30, 35 tai 60 kilometrin pituista Herajärven kierrosta. Ketään muuta retken aikana ei tulekaan vastaan.

Ryläyksen taukopaikalta reitti jatkuu jyrkkää mäkeä ylöspäin. Saavun korkealle huipulle, josta polku laskeutuu hieman alaspäin Ryläyksen kiviputoukselle. Kiviputous on valtava lohkareikko, joka laskeutuu vaaran laelta rinnettä alaspäin. Ikäänkuin vesiputous, jossa veden sijasta on suuria harmaita kivenlohkareita.

Ympäröivää vaaramaisemaa näkee jo hieman polultakin, mutta varoituksista huolimatta laskeudun rinnettä alaspäin. Jyrkänteen reunalle vie pieni polku, joka on merkitty puupaaluin.

Kun puiden takaa pääsee aivan kiviputouksen yläpuolelle, aukeaa ympärille upeat maisemat. Vasemmalla siintää Jero-järvi, oikealla näkyy pitkänomainen Herajärvi. Järvien taustalla kohoaa Kolin alueen vaarat. Ihan kaukana voi nähdä myös Pielisen kimaltelevan auringossa.

Jos aiemmin mietin, kannattaako Ryläykselle lähteä patikoimaan, on asia nyt päivänselvä. Tämän maiseman takia olisi voinut patikoida pidemmänkin matkan.

Upeat maisemat jäävät taa, kun polku kääntyy päinvastaiseen suuntaan. Nyt sukelletaan takaisin uppeluksiin keskelle metsää. Ryläyksen reitin lisäksi vaaran laella risteilee muitakin polkuja ja päädyn hetkeksi väärään suuntaan keskelle ryteikköä.

Pienen harhailemisen jälkeen oikea suunta löytyy ja saavun Ryläyksen toiselle näköalapaikalle tornin luo.

Vaaran reunalla kohoavan näköalatornin portaat ovat sen verran loivat, että koirakin pääsee kiipeämään mukaan tornin huipulle. Paikalla ei näy ketään muuta, joten ympäröiviä maisemia saa ihailla jälleen rauhassa.

Tornista avautuu maisemat koko 360′ alalle. Näkymät eivät kuitenkaan vedä vertoja kiviputouksen maisemille. Vaikka torni onkin kohtuullisen korkea, peittävät puiden latvat osan maisemista.

Näköalatornin jälkeen polku alkaa laskeutua vaaran laelta kohti Ryläyksen taukopaikan vieressä olevaa suota. Loppumatkan tallaan samaa polkua kuin tullessakin. Noin kuuden kilometrin pituisesta kierroksesta suurin osa kulkee samaa reittiä edestakaisin. Rengasreitti on tarjolla vasta Ryläyksen taukopaikan, kiviputouksen ja näköalatornin välillä.

Vaikka reitillä joutuu pitkän matkan kävelemään edestakaisin, on Ryläyksen reitti silti näkemisen arvoinen. Kiviputoukselta avautuvat maisemat ovat suorastaan upeat ja Ryläyksellä on niin hiljaista, että reitistä saa nauttia pitkälti omassa rauhassaan.

Vinkit Ryläykselle

• Ryläyksen reitti lähtee Jero-järven eteläpuolelta. Joissain kartoissa pysäköintipaikka on merkitty Ryläyksen nimellä, tien vierellä opastaulut ohjeistavat sinne Herajärven kierroksena.
• Ryläykselle voit tehdä kuuden kilometrin pituisen päiväretken, mutta se on myös osa Kolilla kiertävää Herajärven kierroksen vaellusreittiä.
• Ryläyksen taukopaikalla on kota, nuotiopaikka, puuvaja sekä puucee. Muistathan varmistaa metsäpalovaroitukset ennen kuin teet nuotiota.
• Ryläyksen reitillä ei ole vesipisteitä eikä lampia. Reitti kulkee muutamien purojen yli. Tarvittava juomavesi kannattaa siis kantaa mukana.
• Ryläyksen reitti oli ainakin heinäkuun 2018 alussa melko kuiva ja reitillä pärjäsi hyvin tavanomaisilla ulkoilukengillä. Kuitenkin etenkin pisimmässä nousussa oli muutamia kosteampia taitteita, joihin vesi kerääntynee helposti.
• Ryläyksen reitin ehdoton helmi on kiviputoukselta avautuvat maisemat. Polulta kannattaa laskeutua alas jyrkänteen reunalle ihailemaan maisemia.
• Vaikka Ryläyksellä käy porukkaa sekä osana Herajärven kierrosta että ihan päiväseltään, on reitti ihanan hiljainen verrattuna Kolin suositumpiin reitteihin.
• Ryläyksen kierros on merkitty puihin oranssein merkein, Herajärven kierros sinisellä. Ryläykselle vievällä reitillä alku- ja loppumatka seurataan näitä sinisiä merkkejä.

Kävin Ryläyksellä heinäkuussa 2018 kierrellessäni Pohjois-Karjalan kansallispuistoja.

Oletko sinä käynyt Ryläyksellä tai onko retki sinne suunnitelmissa? Entä oletko löytänyt muita kivoja reittejä Kolin alueelta?

Lue lisää: Kolin kansallispuisto

Monipuolinen Koli: vaaroja, niittyjä ja huikeita järvimaisemia

Koli ja Patvinsuo: kesäretkeilyä Pohjois-Karjalan kansallispuistoissa

Löydät Suunnattoman myös sosiaalisesta mediasta:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’