Ihana, ihana Lappi. Harva paikka saa aikaan sellaista pakahduttavaa onnen tunnetta. Vaikka Lappiin voisi palata harva se vuosi, vievät lähiretkeilypaikat ja ulkomaanmatkat usein voiton. Lappi tuntuu olevan eteläisemmässä Suomessa asuvalle niin kaukana, että sinne lähtemiseen on korkea kynnys.
Onneksi aina ei tarvitse ajaa ihan pohjoisimpaan Lappiin saakka, sillä jo Lapin eteläosissa pääsee fiilistelemään suloisia vaivaiskoivuja ja horisontissa siintäviä tunturijonoja. Yksi helpoimmista kohteista on Posiolla sijaitseva Riisitunturi, joka yhdistyy näppärästi samalle reissulle esimerkiksi Oulangan kansallispuiston upeiden luontokohteiden kanssa.
Riisitunturin huippua havitteleva voi valita kahdesta eri reitistä. Pysäköintipaikalta Riisitunturin huipulle ja infinity pooliksi kuvaillulle Ikkunalammelle vie 4,3 kilometrin pituinen Riisin rääpäsyn rengasreitti. Tunturiluonnosta pääsee nauttimaan pidempään, kun valitsee tossun alle Riisin riettaan 10,7 kilometrin mittaisen rengasreitin.
Riisin rietas pähkinänkuoressa
Sijainti: Posio, Lappi
Reitin pituus: 10,7 kilometriä
Vaativuus: Kohtalainen: Reitillä on muutama melko jyrkkä ja pitkä nousu ja lasku.
Parasta reitissä: Riisisuo latoineen, vaihteleva maasto ja maisemat tunturin huipulta.
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Sallittu muutamalla laavulla ja tuvalla. (Huom! Tarkista metsäpalovaroitus: varoituksen ollessa voimassa, on tulenteko kielletty.)
Yöpyminen: Sallittu laavujen ja tupien luona. Tarkista paikat luontoon.fi -sivuilta.
Riisin rietas
Sekä Riisin rietas että Riisin rääpäsy lähtevät Riisitunturin pysäköintialueelta. Alkuun ne kulkevat yhtä matkaa metsässä ja kipuavat vähitellen tunturin rinnettä ylöspäin. Puut alkavat vähentyä ja muuttuvat pienemmiksi. Maisema alkaa muistuttaa Lappia.
Riisitunturin huipulla reitit erkanevat toisistaan. Lapsiperheiden, päiväkävijöiden ja koiranulkoiluttajien suosima Riisin rääpäsy jatkaa tunturilla, kun taas Riisin rietas lähtee laskeutumaan Riisitunturin lounaisrinteelle. Pian reitti sukeltaa taas metsään. Polun vierellä näkyy pieniä läikkiä avokalliota. Muuten tällä pätkällä ei ole mitään, mikä jäisi erityisesti mieleen. Keskittyminen menee rinteen laskeutumiseen, vaikka polku on melko helppokulkuinen. Huolestuttaa, tuleeko koko reitti olemaan tällaista vähän tylsempää metsäympäristöä.
Rinteen juurella laaksossa polku ylittää pienen ja suloisen puron, ja lähtee sen jälkeen taas nousemaan hieman ylöspäin. Pian vierelle tulee pieni lampi ja Uusilammen laavu. Olin suunnitellut pitäväni täällä lounastauon, mutta pienen pysähdyksen jälkeen päätin jatkaa matkaa. Eräs pariskunta istuskeli jo laavulla ja tavaroista päätellen oli viettänyt siellä varsin kostean yön. Vanhan viinan haju ei ollut ihan sitä mitä tunturiympäristöstä lähdin hakemaan, joten poistuin nopeasti paikalta.
Nuolivaara
Lammen jälkeen polku kulkee pitkospuilla pienen suon läpi, kunnes alkaa nousta Nuolivaaran rinteille. Täällä metsä muuttuu taas harvemmaksi. Heinäkuussa mustikkamättäät ovat tulvillaan kypsiä marjoja. Kulku käy hitaasti, sillä pysähdyn vähän väliä nappaamaan kourallisen mustikoita retkievääksi.
Nuolivaaralla kuljetaan välillä kalliolla, jossa kasvillisuus on kuivaa ja puita kasvaa harvakseltaan. Välillä ylärinteessä näkyy laajoja vihreitä suoalueilta. Nämä ovat niitä rinnesoita, joista Riisitunturi on talven tykkylumimaisemien lisäksi tunnettu. Äkkiseltään suossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun asiaa pysähtyy miettimään, tajuaa, että harvemmin suota on nähnyt muualla kuin tasamaalla.
Nuolivaaran rinteellä kulkeva osuus on ihana. Täällä reitti ei nouse tunturin laelle eivätkä maisemat ulotu kovinkaan kauas, enintään viereisen Riisitunturin huipulle. Luonto on kuitenkin selvästi lappimaista ja ympäristö vaihtelee karusta kalliosta kosteisiin soihin. Polkua saa astella ihan omassa rauhassaan. Kohtaan ainoastaan yhden retkiseurueen, jonka kanssa ohittelemme toisiamme aina kun jompi kumpi pysähtyy valokuvaamaan tai poimimaan mustikoita.
Polku alkaa laskeutua melko jyrkästi vaaran rinteeltä alas laaksoon. Astelen jälleen pitkospuille. Riisitunturin ja Nuolivaaran välisessä notkossa avautuu laaja suo, jota on hyödynnetty niittytaloudessa vielä 1900-luvullakin. Pitkospuiden vierellä on kaksi vanhaa hirsilatoa, joihin toiseen pääsee sisälle istuksimaan. Kaukaisuudessa suon keskellä näkyy pari muutakin, vähitellen luhistuvaa hirsirakennusta.
Soivun laavu
Suon jälkeen polku nousee jälleen Riisitunturille. Reittikuvauksessa tämä nousu näyttää todella jyrkältä, mutta kulku käy helposti, eikä nousu hengästytä erityisemmin. Nousun puolessa välissä on Soivun laavu huusseineen ja nuotiopaikkoineen. Täältä voi puiden välistä ihailla Nuolivaaran maisemia. Pysähdyn Soivun laavulle lounastauolle. Laavulla oleillessani paikalle tulee kaksi muutakin retkiseuruetta. Kun kulkijoita on harvakseltaan ja on yksin liikenteessä, on kiva vaihtaa kuulumisia muiden retkeilijöiden kanssa.
Soivun laavulta polku nousee yhä ylöspäin kohti Riiisitunturin huippua. Vähitellen tavoitan puurajan ja maisema avautuu ympärille. Oikealla näkyy upeita maisemia Nuolivaaran rinteille ja rinnesoille. Pidän katseeni myös vieressäni olevissa yksityiskohdissa, sillä Riisitunturin maaperä on täällä upean punaista.
Riisitunturin lakiharjanteella maisemat ovat koko reitin upeimmat. Oikealla näkyy edelleen Nuolivaara rinnesoineen sekä Riisitunturin juurella oleva suo suloisine hirsilatoineen. Vasemmalla horisontissa näkyy Rukan alue vaaroineen sekä itärajan tunturijonot. Auringonpaisteessa on ihana istahtaa penkille ja vain katsella tätä upeaa suomalaista maisemaa. Maisemaonnellisuus puskee pintaan ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että vielä kesäloman lopuksi päätin lähteä ex-tempore -reissulle Kuusamon ja eteläisen Lapin maisemiin.
Riisitunturin Ikkunalampi
Riisitunturin laella Riisin rietas kohtaa jälleen lyhyemmän Riisin rääpäsyn reitin. Riisin rietas ei kulje Riisitunturin suositun Ikkunalammen kautta, joten päätän tehdä pienen piston Riisin rääpäsylle ja käydä katsomassa tämän instagrammablen paikan. Ikkunalampi on kieltämättä ihan kivan näköinen: pieni lampi, joka näyttää päättyvän tunturin reunalle. Olen kuullut lammen näyttävän siltä, että se jatkuisi kaukana alhaalla näkyvään Kitkajärveen. En ihan tavoita tätä ajatusta, vaikka Kitkajärvi toki näkyy lammen takana kaukana alhaalla.
Täytyy myöntää, että Ikkunalampi on pieni pettymys. Ehkä odotukset ovat olleet niin korkealla, että todellisuus lässähti. Jos olisin löytänyt paikan siitä tietämättä, olisin varmasti ihastunut enemmän.
Palaan Riisin riettaalle. Loppumatkan se kulkee jälleen yhtä matkaa Riisin rääpäsyn kanssa. Polku lähtee laskeutumaan alaspäin ja jonkin matkaa Riisitunturin autiotuvan jälkeen se sujahtaa jälleen metsään. Loppumatka on reitin vilkkain. Riisin riettaalla sai kulkea hyvin pitkälti omassa rauhassaan, mutta Riisin rääpäsy on selvästi suosittu reitti. Aamulla saapuessani pysäköintipaikalla oli vain muutama auto, mutta iltapäivällä retkeltä palatessani se oli jo lähes täynnä.
Vaikka Riisitunturi on erityisen tunnettu talvisista tykkylumimaisemistaan, on se ehdottomasti käymisen arvoinen myös kesällä.
Vinkit Riisin riettaalle
- Riisin rietaan ja Riisin rääpäsyn rengasreitit voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, mutta suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään. Valinta reitin suunnasta tehdään metsäosuudella parin sadan metrin päässä pysäköintialueelta lähtemisen jälkeen.
- Riisin riettaan kävelee muutamassa tunnissa. Minulla matkaan meni 4,5 tuntia. Pysähtelin paljon valokuvaamaan, ihailemaan maisemia ja fiilistelemään Lappia. Soivun laavulla pidin yhden pidemmän tauon.
- Riisitunturin pysäköintipaikalle vievä soratie on melko kivinen. Isompia murikoita saa väistellä ja jokunen osui auton pohjaankin. Tosi matalapohjaisella autolla en välttämättä Riisitunturille lähtisi, mutta tavanomainen henkilöauto selviää tiestä ihan hyvin.
- Luontoon.fi -sivuita löydät Riisitunturin kartan ja reittikuvaukset.
Blogista löydät postauksia myös muista suomalaisista retkikohteista, muun muassa:
- Kuusamon ja Posion luonnonihmeiden äärellä
- Koli ja Patvinsuo: kesäretkeilyä Pohjois-Karjalan kansallispuistoissa
- Ryläyksen kierros – Kolin upeita vaaramaisemia kaukana ruuhkista
- Monipuolinen Koli: vaaroja, niittyjä ja huikeita järvimaisemia
- Päiväretket ihanan helteisellä Patvinsuolla
- Patvinsuon kansallispuiston ihanat hiekkarannat
- Patvinsuon kansallispuiston mystinen Lakkapolku
- Petkeljärven kansallispuistossa Suomen syksy on parhaimmillaan
- Outdoor Siskojen ruskaretki Tiilikkajärven kansallispuistoon
- Etelä-Konneveden kansallispuisto on näppärä päiväretkikohde Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajalla
Voit seurata Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’
7 Comments
Anni | Rajatapaukset
11.6.2019 at 17:33Ihana nähdä riisitunturin kesäkuosissakin. Olen käynyt vain talvella, jolloin maisema oli todella upea, mutta lähtisin kyllä mieluusti myös näihin kesämaisemiin! 🙂
Suunnaton
11.6.2019 at 20:29Tätä kirjoittaessani mietinkin, että muistaakseni kävit Riisitunturilla nyt talvella. Kävin kurkkimassa blogistakin, mut siellä ei ehkä ollut siitä juttua..? Olisin nimittäin linkittänyt sen tähän
Pia / Lyhyenä hetkenä
18.6.2019 at 13:58Oliko tunturissa ötököitä? Ollaan elo-syyskuussa suuntaamassa noille kulmille ja tämmöinen paarmafoobikko stressaa jo etukäteen sitä huitomista. 😀
Suunnaton
18.6.2019 at 16:40Viime kesänä ei ollut muistaakseni laisinkaan! Ei hyttysiä eikä muitakaan pörriäisiä, ainakaan kiusaksi asti. Iltaa kohden leirintäalueella (kaukana tunturista) hyttyset kömpivät kyllä esiin, mutta päiväsaikaan sai kulkea ihan rauhassa.
Sonja | FIFTYFIFTY
21.6.2019 at 10:50Oi Lappi! <3 Vaikka me ei viime elokuussa oltukaan ihan Lapin puolella, maisemat Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen kansallispuistossa olivat paikoitella hyvin samanlaisia kuin nämä tässä. On soita, naavaisia puita ja pieniä hirsimökkejä. Mekin kyllä viihdyimme erinomaisesti, vaikkei ollutkaan talvi. Tuo ikkunalampi alkoi kiinnostaa, hyvä että koukkasit sitä kautta! 😀 Tosiaan voihan se olla, että oli pieni pettymys, mutta aika kivalta se näytti kuitenkin, Infinity pool on ehkä vähän liioittelua joo.
Sandra /Terveiset päiväntasaajalta
23.6.2019 at 00:34Olisipa kyllä kiva tehdä tällainen retki. 🙂 Suomea on tullut niin yllättävän vähän tutkittua, kun lomilla kaukomaat ovat aina houkutelleet enemmän. 😀
Marttiina | Onioni.fi
23.6.2019 at 06:33Vau! Vaikka Lappiin asti ei ehditäkään niin kyllä nämä kuvat vaan nostivat Suomi-matkakuumetta entisestään. Päästään käymään pian kotona ekaa kertaa vähän yli vuoteen ja arvostus näitä meidän maan luontokohteita kohtaan täältä Aasiasta käsin on kyllä noussut taas moninkertaisesti. Ainutlaatuista.