Menu
Nepal

Ikimuistoinen vierailu tiibetiläisten pakolaisleireissä

Nepalin matkallani loppuvuodesta 2019 yksi kaikkein ikimuistoisimmista kokemuksista oli retki tiibetiläisiin pakolaiskyliin. Päivä oli aivan uskomaton. Se avasi silmäni ihan uudella tavalla ja opetti ymmärtämään tiibetiläisten elämää ja Tiibetin ahdinkoa paljon aiempaa paremmin.

Tiibetiläisten pakolaisleireihin tutustuminen oli täynnä yllätyksiä. Tässä postauksessa kerron, miten huikealla tavalla tiibetiläiset ovat onnistuneet pärjäämään hankalassa tilanteessaan ja millaiseksi tiibetiläispakolaisten elämä on kehittynyt. Lopuksi kerron, mitä mieltä pakolaiset ovat Tiibetiin matkustamisesta.


Disclaimer: Tämän postauksen tiedot perustuvat hyvin pitkälti oppaanamme toimineen tiibetiläispakolaisen Thuptenin kertomuksiin. Vaikka uskonkin hänen kertomuksiinsa, hänen näkemyksensä voi olla varsin subjektiivinen.


Tein päiväretken tiibetiläisiin pakolaisleireihin Nepalissa pakolaisperheeseen syntyneen Thuptenin Tibetan Encounter -yrityksen kautta. Thupten tarjoaa erilaisia puolen päivän ja koko päivän retkiä, joiden sisältö vaihtelee hieman. Minä osallistuin varsin kattavalle koko päivän kestävälle Morning Tourille. Kaikkien retkien päätarkoituksena on tutustuttaa matkailija tiibetiläispakolaisten elämään, tiibetin kulttuuriiin ja Tiibetin nykytilanteeseen. Nepalin hintatasoon suhteutettuna reilun 50 euron hintainen retki kirpaisi hieman, mutta päivä osoittautui todellakin sen rahan arvoiseksi.

Tiibetiläispakolaiset
Pema Ts’al Sakyan luostari

Tiibetiläisten buddhalaisluostarit

Lähdimme liikenteeseen aikaisin aamulla viiden maissa. Pokharan kaupungissa oli vielä pimeää, kun Thupten haki minut ja retkelle osallistuvan yhdysvaltalaispariskunnan hotellilta. Ensimmäiset koululaiset olivat jo matkalla kouluun. Nepalissa koulupäivä on kuulemma jaettu useampaan vuoroon, ja aamuvuorolaisten koulupäivä alkaa jo ennen kuin aurinko on edes noussut.

Ajaessamme kuoppaisia teitä pitkin aurinko alkoi vähitellen sarastaa. Lisääntyvä valo paljasti edessämme aivan mahtavan näyn. Himalajan valkohuippuiset vuoret kohosivat edessämme. Ne olivat massiivisia! Ja niin kauniita!

Luostarikoulut

Saavuimme hiljaiseen luostariin. Luostarissa asuvat lapset olivat vielä nukkumassa, mutta keittiössä oli jo aamupalaleipien valmistaminen täydessä vauhdissa. Kaksi nepalilaista nuorehkoa miestä pyöritteli lukuisia leipiä. Luostari hoitaa itse ruokatarvikkeiden hankinnan, mutta keittiöön on palkattu paikallisia nepalilaisia valmistamaan ruoat.

Pääsimme kurkistamaan tyhjään luokkahuoneeseen. Pulpeteille oli levitelty koulukirjoja ja luokkahuoneen seinät olivat täynnä oppilaiden tekemiä englanninkielisiä julisteita. Kyllä, englanninkielisiä. Tiibetiläisluostareiden kouluissa lähes kaikki opiskellaan englanniksi. Ainoastaan nepalin ja tiibetin kielet opiskellaan näillä kielillä. Oppiaineita ovat muun muassa matematiikka, tieteet ja englanti – melkolailla samat kuin Suomessakin. Vaikka kyseessä on luostarikoulu, buddhalaisuutta ja sen oppeja aletaan opettaa vasta, kun oppilaat ovat selvästi vanhempia. Rukoushetkiin oppilaat kuitenkin osallistuvat jo pieninä.

Tiibetiläinen luostarikoulu
Tiibetiläisten pakolaisleirit
Nepalin ja tiibetin kielten oppikirjat.
Tiibetiläisluostari

Kuuden aikoihin luostarin sisäpiha täyttyi kellon soitosta. Aika herätä!

Missään ei näy liikahdustakaan. Lapset ovat varsin aamu-unisia, eivätkä meinaa millään nousta. Myöhemmin päivällä eräs munkki kertoo, että lapsia saa käydä aamuisin herättelemässä useampaan kertaan. Etenkin kesäaikaan lapsia on vaikea saada ylös sängyistä – kesällä luostarin päivä alkaa puolta tuntia aiemmin kuin talvella.

Buddhalaisluostari
Luostarin majoitus- ja koulurakennuksen sisäpiha
Tiibetiläispakolaiset

Aamuhartaus

Kierrämme luostarin piha-alueella, kuuntelemme Thuptenin kertomuksia ja ihailemme Himalajan huippuja, jotka alkavat näkyä yhä kirkkaammin. Kyllä näissä maisemissa kelpaisi asua!

Pikkuhiljaa koululaiset hipsivät asuinrakennuksestaan kohti temppeliä. Portaiden edusta täytyy kengistä, kun lapset jatkavat paljain jaloin tai sukkasiltaan sisään temppeliin. Pian me seuraamme perässä. Thupten ohjaa meidät istumaan kaikkein reunimmaisille tuoleille. Yleensä pienimmät lapset istuvat niillä, mutta nyt lapset ovat päässeet keskemmälle. Suurin osa luostarin aikuisista on käymässä Kathmandussa ja paikalla on vain muutama vanhempi munkki valvomassa lapsia. Kathmanduun on kerääntynyt enemmänkin munkkeja. Luostari, johon Thupten yleensä vie matkailijat vierailulle, on sen vuoksi nyt suljettu.

Olin ennakkoon kuullut valtavasti kehuja siitä, miten uskomaton kokemus munkkien aamuhartaus on. Sen rytmiin kuulemma vaipuu hyvin helposti. Meidän kokemuksemme ei ollut ihan sitä.

Koska sali on täynnä lapsia, on aamuhartauskin sen mukainen. Katselen, kun osa lapsista venkoilee penkissään ja juttelee keskenään. Yksi lapsista kailottaa rukousta varsin kovaan ääneen. Hän hiljenee hetkeksi haukkaamaan happea ja jatkaa pian kovaäänistä mantraansa. Vaikka rukoushetki ei ollut ihan niin rentouttava kuin olin toivonut, oli ilo nähdä pienissä luostarioppilaissa niin paljon inhimillisyyttä. He ovat lapsia ihan siinä missä muutkin.

Myöhemmin päivällä palasimme samaan luostariin ja pääsimme seuraamaan hartautta uudelleen. Tällä kertaa paikalla oli hieman vanhempia oppilaita ja pääsimme seuraamaan, miten mumiseva rukous aina välillä katkeaa erilaisten soittimien soittoon. Torvien ja gongien eksoottisen soinnin jälkeen mantra jatkuu jälleen.

Tiibetiläispakolaiset
Pieniä luostarikoululaisia matkalla aamuhartauteen.

Tiibetiläisluostareiden toiminta

Päivällä tähän samaiseen luostariin palatessamme pääsimme keskustelemaan erään munkin kanssa. Oli mielenkiintoista päästä kyselemään luostarin elämästä – etenkin kun tämä munkki oli hieman yli kolmekympppinen, siis samanikäinen kuin minä ja retkiseuranani ollut yhdysvaltalainen pariskunta.

Munkki kertoi varsin avoimesti, kuinka kouluaika luostarissa oli ollut melko rankkaa. Päivärytmi on hyvin tiukka eikä koululaisilla varsinaisesti ole lomaa. Oppilaiden vanhemmat voivat kuitenkin tulla tapaamaan lapsiaan. Luostarin ulkopuolella sijaitsee majatalo, johon vanhemmat voivat majoittua. Majatalo on avoinna myös matkailijoille.

Kun kouluvuodet on saatu päätökseen, munkin elämä on melko vapaata ja leppoisaa. Munkit saavat muun muassa käyttää Facebookia ja Instagramia. Kuulemma älypuhelimissa ja tällaisissa sovelluksissa ei itsessään ole mitään väärää – merkittävää on se, kuinka niitä käyttää. Tämä kyseinen munkki kertoi jakavansa someen tietoa luostarielämästä ja katsovansa YouTubesta muun muassa buddhalaisia opetuksia.

Luostarissa asuvilla munkeilla on omat vastuualueensa: yksi pitää kuria lapsille, toinen järjestää luostarin rahoituksen ja etsii sponsoreita, kolmas huolehtii ruokatarvikkeiden ostamisesta. Munkit lomailevat kuukauden vuodessa. Tämä on ainoa hetki, jolloin he voivat palata kotiseudulleen tapaamaan perhettään.

Munkit pääsevät myös matkustamaan: he voivat lähteä ulkomaille opettamaan ja hankkimaan sponsoreita aina muutamaksi viikoksi kerrallaan. Sponsoreiden hankkiminen on merkittävää: luostareiden toiminta rahoitetaan pitkälti ulkomaisin varoin. Sponsorit voivat olla esimerkiksi yksityishenkilöitä, jotka lahjoittavat luostarille vuosittain tietyn summan, esimerkiksi 400 euroa.

Tiibetiläisluostari

Vierailu tiibetiläisessä pakolaisleirissä

Aamuhartauden jälkeen suuntasimme läheiseen tiibetiläisten pakolaisleiriin, Tashi Palkhieliin. Pakolaisleirit on perustettu jo 1960-luvulla ja niistä on vähitellen kehittynyt oikeita kyliä. Nykyään tiibetiläisiä pakolaisleirejä on Nepalissa hieman yli kymmenen. Niistä neljä sijaitsee täällä Pokharan ympäristössä.

Matalista rakennuksista muotoutunut kylä on täynnä rukouslippuja. Nämä Himalajan vuoristokuvista tutut moniväriset liput ovat buddhalaista perua. Rukouslipuissa toistuu aina samat viisi väriä, joista kukin edustaa tiettyä asiaa. Rukousliput ripustetaan mahdollisimman korkealle, jotta tuuli tarttuisi niihin ja veisi rukoukset mukanaan.

Leiriin saapuessamme katse vaeltaa heti pramean näköiseen temppeliin ja taustalla kohoaville vuorille. Vau!

Tiibetiläisten pakolaisleirit
Tiibetiläisten pakolaisleirit

Sujahdamme pääraitilta betonisten matalien rakennusten väliin. Nepal ei ole suostunut tarjoamaan tiibetiläispakolaisille Nepalin kansalaisuutta, mutta on auttanut pakolaisia tarjoamalla heille asunnot pakolaisleireistä. Tässä Tashi Palkhielin pakolaisleirissä asuu nykyisin noin 650 pakolaista.

Tiibetiläisten pakolaiskylä
Tiibetiläisten pakolaisleirit

Tiibetiläisissä pakolaiskylissä jokaisella perheellä on oma asunto. Aiemmin asunnoissa oli vain yksi huone, nyt monissa on sekä keittiö että olohuoneen ja makuuhuoneen virkaa toimittava oleskeluhuone. Talossa, jossa vierailimme, on lisäksi toinenkin huone. Pihalla on vesipiste ja huussi, olohuoneessa televisio. Koti on yksinkertainen, mutta vaikuttaa varsin mukavalta.

Taloissa on aiemmin ollut keittiöpuutarhat, mutta nykyään monet pakolaisista ostavat vihannekset mieluummin muualta ja keskittyvät toisenlaisen bisneksen tekemiseen. Niinpä monien keittiöpuutarhojen tilalle on rakennettu lisähuoneita.

Tiibetiläisten pakolaiskylä
Koti, jossa vierailimme

Aamiainen tiibetiläiseen tapaan

Astumme huoneeseen, jonka seinät on maalattu vaaleanpunaisiksi. Keskellä huonetta on matala pöytä. Seinien viertä kiertää todennäköisesti sekä sohvan että sängyn virkaa toimittava patjoilla ja matoilla päällystetty laveri.

Pöydällä odottaa aamiaisemme. Juttelemme tiibetiläisten elämästä ja etenkin ruokakulttuurista samalla, kun oppaamme Thupten kaataa kuppeihin voiteetä. Se maistuu varsin erikoiselta. Yksi retkiseurueestamme ihastuu voiteehen ja hörppii sitä onnessaan koko aamiaisen ajan. Minä suhtaudun voiteehen vähän skeptisemmin. Se on aluksi varsin mielenkiintoisen makuista mutta hetken päästä tuo suolainen ja rasvainen tee alkaa tökkiä pahemman kerran. Kohteliaasti yritän siemailla kuppia tyhjäksi, mutta se täytetään joka kerran, kun olen saanut teen pintaa hieman alemmaksi.

Enegiapitoinen voitee on ollut tiibetiläisille varsin ravinteikas eväs. Voiteetä on käytetty myös ihonhoitoon. Kylmässä ilmassa rasva jähmettyy teen pinnalle varsin nopeasti. Tiibetiläiset aloittavatkin teen nauttimisen siten, että he kahmaisevat kourallaan jähmettyneen rasvan teen pinnalta ja sivelevät sen kosteusvoiteen tavoin kasvoihinsa ja käsiinsä.

Voiteen valmistuksessa käytetään kuumaa vettä, voita ja suolaa. Itse teeaines veistetään kovasta ja suuresta harkosta, jossa on tiiviiksi puristettuja teenlehtiä.

Tiibetiläisten pakolaiskylä
Tiibetiläispakolaiset
Tiibetiläinen tee vuollaan tästä harkosta, johon on puristettu teenlehtiä.

Aamiaiseksi pääsemme nauttimaan myös tiibetiläistä puuroa. Puuron salaisuus ovat siihen lisättävät jauhot, joiden ansiosta puuroa ei tarvitse lainkaan kypsentää, vaan se on heti valmista syötäväksi. Puuroon käytetyt siemenet on paahdettu ennen jauhamista, minkä takia jauho on heti käyttövalmista.

Puurojauhoon sekoitetaan voiteetä ja nokare voita. Yleensä tiibetiläiset pyörittelevät taikinasta käsin palloja. Meille tarjottiin ateriasta helpompi lasten versio, jossa jauhoihin lisätään voiteetä sen verran enemmän, että koostumus jää puuromaiseksi ja se on helppo syödä lusikalla. Myöhemmin lisäsimme puuroon myös hunajaa, joka antoi siihen makeutta.

Puuron lisäksi meille tarjoiltiin tiibetiläistä littanaa leipää, ikäänkuin paksua rieskaa. Tiibetiläiset nauttivat sitä voin kanssa, mutta meille tarjolla oli myös hilloa ja pähkinävoita. Jenkeille nämä jälkimmäiset versiot näyttivät maistuvan oikein hyvin.

Voitee
Tiibetiläinen puuro (nam!) ja suolainen voitee (ei niin nam)

Tiibetiläisten elämä pakolaiskylissä

Vierailimme päivän aikana kahdessa pakolaisleirissä, joista ensimmäinen Tashi Palkhiel oli selvästi pienempi ja tiiviimpi. Tämän kylän vierestä kulkee valtatie, jota Nepal on nyt leventämässä. Tien rakennukseen tarvittiin enemmän tilaa, jota tietenkin louhaistiin tiibetiläisten pakolaiskylästä. Osa perheistä menetti asuntonsa tien rakentamisen vuoksi. Tie on selvästi alempana kuin pakolaiskylä, ja nyt osa pakolaiskylän taloista seisoo aivan jyrkänteen reunalla. Lienee vain ajan kysymys, milloin penkka alkaa murtua vieden talot mukanaan.

Tiibetiläispakolaiset saavat muuttaa pois kylästä, mutta eivät eri pakolaiskylien välillä. Heidän ei tarvitse maksaa vuokraa pakolaiskylissä olevista taloista, minkä vuoksi pakolaisten kannattaa jäädä asumaan niihin. Kuitenkin esimerkiksi Thupten on vuokrannut asunnon Pokharan Lakesiden alueelta. Hän vuokraa kahta asunnon huonetta matkailijoille.

Tiibetiläiset saavat myös muuttaa ulkomaille (en ole ihan varma, miten tämä onnistuu ilman Nepalin kansalaisuutta ja Tiibetin nykyisessä tilanteessa). Hei eivät kuitenkaan pääse palaamaan Tiibetiin, mikäli nimestä pystyy päättelemään matkustajan olevan tiibetiläinen. Niinpä pakolaisilla ei ole omakohtaista tietoa siitä, mitä Tiibetissä nykyään tapahtuu.

Tiibetiläisten pakolaisleirit
Osa Tashi Palkhielin pakolaiskylän kodeista seisoo ihan tietyömaan jyrkänteen reunalla.
Tiibetiläisten pakolaisleirit
Tiibetiläisten pakolaisleirit
Tashi Palkhielin pakolaiskylän lähellä asuvat nepalilaiset saapuvat myymään vihanneksia kylän sisäänkäynnille.

Tiibetiläisten pakolaisleirien hämmentävän hyvät järjestelyt

Tiibetiläispakolaisten elämä tuntuu olevan varsin hyvällä tolalla, vaikka pakolaisstatus asettaa monia haasteita. Puhumattakaan siitä tunteesta, kun on joutunut pakenemaan omasta kotimaastaan.

Thupten kertoo varsin ylpeänä, kuinka tiibetiläiset ovat maailman menestyneimpiä pakolaisia. Hän mainitsee sen johtuvan kahdesta asiasta:

  1. Tiibetin pakolaisilla on yhteinen hallinto Intiassa. Hallinto koordinoi tiibetiläisten pakolaiskylien toimintaa ja määrää muun muassa siitä, mitä palveluita pakolaiskylissä pitää olla. Hallitus myös koordinoi terveydenhuoltoa. Tiibetiläiset pakolaiset maksavat veroja tälle hallinnolle.
  2. Tiibetiläisillä on luotettava johtaja, Dalai Lama. Thupten tuntuikin arvostavan Dalai Lamaa äärimmäisen paljon ja kertoi monessa yhteydessä siitä, miten paljon hyvää Dalai Lama on saanut aikaan. Dalai Lama tuntuu olleen varsin viisas ja kaukokatseinen jo heti nuorena.

Tiibetiläiset pakolaisleirit ovatkin hämmästyttävän hyvin koordinoituja. Jokaisesta kylästä pitää löytyä muun muassa koulu, luostari ja sekä länsimainen että tiibetiläinen terveysasema.

Tiibetiläisillä oppilailla on oppivelvollisuus. Tämän ansiosta pakolaisten lukutaito on aivan huippuluokkaa. Muutaman vuoden kuluttua sen arvioidaan olevan jo 100 %! Pakolaisleirien koulut ovat varsin edullisia, ne maksavat vain noin 300 rupiaa (2,3 euroa) kuukaudessa. Ja aivan kuten maksuttomissa luostarikouluissa, pakolaiskylienkin kouluissa kaikki oppiaineet opiskellaan englanniksi.

Tiibetiläispakolaiset
Tiibetiläisten pakolaisleirin koulu Tashi Palkhielin kylässä

Terveydenhuolto

Kuten edellä kerroin, jokaisessa tiibetiläisten pakolaisleirissä tulee olla sekä länsimaista terveyhdenhoitoa tarjoava terveyskeskus että tiibetiläiseen lääketieteeseen perustuva terveyskeskus. Me pääsimme tutustumaan tiibetiläiseen lääketieteeseen Tashi-Lingin kylässä lääkärin vastaanotolla.

Noin äkkiseltään tiibetiläinen lääketiede nimenä saattaa kuulostaa aivan huuhaalta. Lääkärit kuitenkin opiskelevat viiden vuoden ajan, minkä jälkeen he tekevät vielä vuoden työharjoittelun. Aika lähellä länsimaisten lääkäreiden opintoja, sanoisin!

Tiibetiläinen lääketiede eroaa länsimaisesta pitkälti siinä, että tiibetiläisessä lääketieteessä keskitytään ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sen sijaan, että parannettaisiin vain tiettyjä tauteja ja vaivoja. Tapaamamme lääkärin mukaan paras tulos saavutetaan, kun terveydenhoidossa yhdistellään sekä länsimaista että tiibetiläistä terveydenhuoltoa.

Tapaamisen lopuksi pääsimme vuorotellen lääkärin konsultaatioon. Lääkäri katsoi tarkkaan silmät ja halusi nähdä sekä kielen että kädet. Tämän jälkeen hän otti potilasta ranteista kiinni ja keskittyi tunnustelemaan pulssia. Silmät kiinni lääkäri keskittyi pulssiin, vaihtoi välillä otetta, mietti ja pohti. Lopuksi hän alkoi kyselemään, voisiko potilasta vaivata tämä tai tuo. Oli aivan käsittämätöntä, kuinka hän löysi porukastamme juuri ne henkilöt, joilla oli ollut vatsavaivoja, unettomuutta tai niskakipuja. Alkuun tämä tuntui todella hämmentävältä. Mutta totta tosiaan, ihmisestä voi lukea yhtä sun toista, kun vaan tietää mihin pitää kiinnittää huomiota.

Olin lääkärivierailun jälkeen niin vaikuttunut, että julistin haluavani löytää Suomesta tiibetiläislääkärin, jonka vastaanotolla voisi käydä tarkastuttamassa oman hyvinvointinsa kerran vuodessa. Jos tunnet jonkun tiibetiläislääkärin, let me know! Heh.

Tiibetiläispakolaiset
Luostarikoululaisia leikkimässä pienen luostarin pihalla pakolaiskylässä

Miten tiibetiläispakolaiset tienaavat leipänsä

Tiibetiläiset matot ja keinot ansaita pakolaisleireissä

Alunperin Nepaliin paettuaan tiibetiläiset elättivät itsensä kutomalla paksuja mattoja. Mattobisnes lähtikin hyvin käytiin ja monessa pakolaiskylässä oli omat mattotehtaansa. Tiibetiläiset ottivat nepalilaisia töihin tehtaaseen ja opettivat heidät kutomaan mattoja. Mattobisnes alkoi paisua niin paljon, että nepalilaiset vanhemmat lähettivät lapsensa tehtaisiin töihin sen sijaan, että lapset olisivat päässeet kouluun. Kun tieto lapsityövoimasta saavutti länsimaat, mattobisnes romahti kerralla.

Nykyisin perinteiseen mattojen valmistukseen pääsee tutustumaan muun muassa Tashi-Lingin pakolaiskylässä, joka sijaitsee Pokharan eteläosissa. Tashi-Ling on perustettu 1960-luvulla, jolloin kylässä asui noin 1000 pakolaista. Väkiluku on vähitellen pienentynyt, kun pakolaiset ovat muuttaneet Intiaan, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nykyisin Tashi-Lingissä asuu noin 550 Tiibetin pakolaista ja heidän jälkikasvuaan.

Mattobisneksen lisäksi Tashi-Ling saa muutenkin paljon tuloja matkailusta. Kahdesta vierailemastamme kylästä Tashi-Ling oli selvästi keskittynyt matkailuun. Kujien varsilla oli muutamia matkamuistomyymälöitä ja kylään oli kerääntynyt myös joitakin turistibusseja. Onneksi emme juurikaan törmänneet muihin matkailijoihin. Vaikka pakolaiskylään pääsee tutustumaan myös muilla retkillä, Thuptenin mukaan niillä ei juurikaan tutustuta tiibetiläispakolaisten elämään, vaan ennemminkin tullaan vain katselemaan ”nähtävyyksiä”.

Tashi-Lingin kylässä kävimme tiibetiläislääkärin vastaanotolla sekä tutustumassa mattojen valmistukseen ja mattomyymälään. Tashi-Lingissä on myös kattava näyttely tiibetiläispakolaisten historiasta ja Tiibetin tilanteesta. Jos käyt Tashi-Lingissä, kannattaa tähän näyttelyyn varata aikaa!

Tiibetiläispakolaiset
Tiibetiläispakolaisten asuntoja Tashi-Lingin pakolaiskylässä
Tiibetiläispakolaiset
Tiibetiläisten pakolaiskylä
Valokuvanäyttelystä sai paljon irti osaavan oppaan kanssa. Tiibetistä on kerrottu paljon myös kirjallisesti, joten jonkin verran jyvälle pääsee myös tutustumalla näyttelyyn itsenäisesti.

Tashi-Lingissä on myös ravintola, jonka kattoterassilla kävimme syömässä. Tarjolla oli mielettömän herkullista kasviskeittoa ja tiibetiläisejä dumplingeja momoja. Oppaamme Thupten tosin oli sitä mieltä, etteivät momot ole varsinaisesti tiibetiläistä ruokaa, sillä ne ovat aikoinaan rantautuneet Tiibetiin Kiinan kautta. Who knows, hyviä ne ovat siitä huolimatta.

Tiibetiläinen ruoka
Aivan mielettömän herkullinen kasviskeitto ja reissun suosikkijuomakseni noussut maitotee tiibetiläisessä ravintolassa.

Tiibetiläispakolaisten muut tulonlähteet

Monet tiibetiläispakolaiset lähtevät sesonkina vaellusreittien varteen myymään koruja ja palaavat kootiin vasta, kun vaellussesonkin on ohi. Tapasin muutamia tiibetiläisiä korumyyjiä myös Pokharan Lakesiden rantabulevardilla. Hyvätuloisilla on omia myymälöitään Lakesiden alueella.

Tiibetiläispakolaisten työnteko on jossain määrin rajoitettua, sillä he eivät saa omistaa itse yritystään. Pakolaiset eivät saa myöskään omistaa autoa, mutta 2-pyöräisten, esimerkiksi moottoripyörien, omistaminen on sallittu. Näitä sääntöjä kuitenkin onnistutaan kiertämään taitavasti. Esimerkiksi oppaallamme Thuptenilla on sekä oma matkailuyritys että melko uusi auto. Tämä on mahdollista sen vuoksi, että sekä yritys että auto ovat Thuptenin nepalilaisen kaverin nimissä. Kuulostaa aika hurjalta ja epävakaalta, että koko elämäntyö on toisen ihmisen nimissä. En halua edes ajatella, mitä voisi tapahtua, jos kaverusten välit muuttuvat huonoiksi.

Thuptenin autoon liittyy vielä oma hauska tarinansa. Thupten oli hankkinut auton vasta vuotta aikaisemmin. Yritystä hän on pyörittänyt jo vuosia, mutta aiemmin hän oli ulkopuolisten kuljettajien varassa, jotka olivat usein myöhässä milloin minkäkin verukkeen varjolla. Nyt Thuptenilla on oma hieno auto, mikä tekee retkien järjestestämisestä paljon helpompaa.

Mutta se hauska tarina? Aiemmin Thupten oli ajanut ainoastaan moottoripyörällä, mutta nyt autoa varten hänen piti hankkia ajokortti. Miten hän sen teki? Katsomalla YouTube-videoita!

Kuulostaa hurjalta, mutta ainakin Thuptenin kyydissä oli varsin turvallista olla. YouTube-videoiden katselun jälkeen pitää läpäistä ajotutkinto, ja toki Thuptenilla oli aiempi ajokortti jo moottoripyörää varten. En tiedä onko tästä kiittäminen länsimaisia ajo-opetusvideoita, mutta Thuptenin kyyti oli ehdottomasti turvallisinta, jossa olin koko Nepalin reissuni aikana.

Tiibetiläispakolaiset
Perinteisten tiibetiläismattojen valmistukseen pääsee tutustumaan Tashi-Lingin pakolaiskylässä.
Tiibetiläispakolaiset
Ihanan pehmeän näköisiä tiibetiläismattoja voi ostaa ainakin Tashi-Lingin pakolaiskylän mattomyymälästä.

Tilanne Tiibetissä

Kiinan valloitettua Tiibetin elämä siellä on muuttunut varsin erilaiseksi. Se on muuttanut myös muualla asuvien buddhalaisten elämää. Buddhalaiset eivät juurikaan pääse näkemään johtajaansa Dalai Lamaa. Dalai Lama ei voi matkustaa juuri yhteenkään buddhalaisista maista. Monet buddhalaiset maat ovat melko köyhiä ja sen riippuvaisia hyvistä suhteista Kiinan kanssa. Kiina puolestaan ei katso hyvällä muiden maiden suopeaa suhtautumista Dalai Lamaa kohtaan.

Tiibetin kouluissa lähes kaikki aineet opiskellaan kiinaksi. Tiibetiä ei opeteta lainkaan. Kiinan valta on jo johtanut siihen, että monet tiibetiläiset lapset puhuvat keskenään Kiinaa.

Tiibetissä perinteistä kulttuuria ja kieltä kitketään tehokkaasti. Valloituksen aikana lähes kaikki tiibetiläiset luostarit tuhottiin. Tiibetiläinen kulttuuri pysyy yllä kaikkein parhaiten muunmuassa Nepalissa sijaitsevissa pakolaiskylissä.

Tiibetiläispakolaiset

Tiibetiin matkustaminen on jo pidempään kiinnostanut minua, mutta nyt päivän aikana oppimani sai epäröimään sen kanssa. Päivän lopuksi kysyin Thuptenilta, mitä mieltä hän on siitä, että länsimaalaiset matkustavat Tiibetiin. Hän oli vähän kahden vaiheilla. Matkustamalla Tiibetiin, turisti tukee kiinalaisia valloittajia taloudellisesti. Matkalla pystyy kuulemma kuitenkin tukemaan myös tiibetiläisiä yrittäjiä, mutta joka tapauksessa osa rahoista kilahtaa Kiinan taskuun. Toisaalta Thupten oli sitä mieltä, että jos haluat Tiibetiin matkustaa mielenkiinnosta, se on ihan okei. Hän kuitenkin toivoi, että Tiibetissä käyneet jakaisivat tietoa siitä, mitä Tiibetissä nykyään tapahtuu.

Thupten myös toivoi, että kertoisimme tästä päiväretkestämme tiibetiläisiin pakolaisleirihin ja tekisimme oman osamme, jotta maailma avaisi silmänsä Tiibetin tilanteelle.

Päivä pakolaisleireissä oli aivan uskomaton kokemus. Jos olet liikkeellä Pokharan suunnalla, suosittelen lämpimästi vierailua pakolaiskylissä!

Tiibetiläispakolaiset

Muut Nepalista kirjoittamani postaukset löydät näiden linkkien takaa:


Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

2 Comments

  • Todella kattava ja informatiivinen tietoisku tiibetiläisestä pakolaiskylästä!

    Tuo on muuten käsiitääkseni melko yleistä muuallakin, että ellet ole maan kansalainen, et käytännössä voi omistaa maata tai yritystä jne. Ja noin sitä varmaan usein kierretään. Olen miettinyt samaa, ei-kansalainen on varmasti erittäin huonossa ja vaikeassa tilanteessa, jos yhteistyö syystä tai toisesta joskus loppuisi.

    Minulla on haave matkustaa Tiibetiin. Oli kiinnostava kuulla, mitä mieltä Thupten asiasta oli. Itse ajattelisin niin, että matkustaminen on pääasiassa positiivinen asia. Vaikka siitä jäisi väistämättä euroja myös Kiinalle, pystyy omilla valinnoilla auttamaan lisäksi paikallisia. Lisäksi sen perusteella, mitä itse olen lukenut ja ymmärtänyt, on vaikea uskoa, että kenelläkään olisi vierailun jälkeenolo, että Kiinan toiminta on ok. Tämä johtaa puolestaan siihen, että henkilö jakaa tietoa myös eteenpäin.

    Reply
    • Suunnaton
      7.3.2020 at 13:43

      Kiva kuulla, Mikko!
      Ihan totta muuten, että kansalaisuus varmasti vaikuttaa omistusoikeuksiin muuallakin.

      Tuo tiettyihin maihin/kohteisiin matkustaminen on välillä aika hankala juttu. Samalla kun haluaisi välttää tukemasta hirmuhallintoa matkustamiseen käyttämillään rahoilla, olisi paikallisille ihmisille tosi tärkeää saada tuloja matkailijoilta. Onneksi etenkin omatoimimatkailijana pystyy melko hyvin vaikuttamaan siihen, kenen kukkaroon rahat päätyvät.

      Reply

Leave a Reply