Wadi Rum – unohtumaton matka punaisessa autiomaassa

Punaisen eri sävyt vilisevät silmissä ja horisontista nousee aina vain uusia valtavan kokoisia kalliomuodostelmia. Tuuli humisee korvissa ja mietit, miten tällainen paikka voikaan olla olemassa.

Tämä on Wadi Rum. Ahvenanmaan kokoinen suojeltu autiomaa-alue Jordaniassa, Saudi Arabian rajan tuntumassa. Wadi Rum on suosittu retkikohde. Yleisimmin Wadi Rumiin suunnataan Aqabasta, mutta sinne pääsee kulkemaan myös Petrasta. Wadi Rumiin tehdään useimmiten yhden tai kahden päivän vierailuja. Kahden päivän reissulla yöpyminen tapahtuu oman retkenjärjestäjän beduiiniteltoissa. Wadi Rum on niin valtavan kokoinen, että autiomaan saa parhaiten haltuun jeeppisafarilla. Autiomaassa voi liikkua myös kameleilla, tai jos hiekassa tarpominen kiinnostaa, järjestetään sinne myös vaellusretkiä.

Me halusimme kokea autiomaan yön, joten upean tähtitaivaan toivossa varasimme itsellemme kahden päivän retken Wadi Rumiin. Sopivaa retkenjärjestäjää etsittyäni päädyimme Bedouin Directionsiin. Retkenjärjestäjän valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa, sillä ainakin osa Aqabassa toimivista yrityksistä ei vie matkailijoita Wadi Rumin kansallispuistoon, vaan jonnekin sen laitamille.

Bedouin Directionsilla on valikoimissa useita eri retkivaihtoehtoja. Kävin sähköpostikeskustelua yrityksen omistajan Mehedin kanssa, ja saimme valittua meille sopivan retken. Yhteydenpito Mehedin kanssa toimi todella sujuvasti. Hyvällä englannin kielellä hän osasi neuvoa meille, kuinka Petrasta kannattaa saapua Wadi Rumiin ja miten Wadi Rumista pääsee edelleen jatkamaan matkaa Aqabaan. Mehedi osasi myös varoittaa mahdollisista huijausyrityksistä Wadi Rumiin saapuessa. Niistä kirjoitin enemmän edellisessä postauksessa.

Valitsemallamme retkellä kiertelimme koko päivän Wadi Rumissa pysähtyen useissa eri paikoissa. Monet näistä paikoista kuuluvat myös muiden retkenjärjestäjien ohjelmaan, joten päivän aikana varmasti kohtaa myös muita turisteja.

Lawrence Spring

Wadi Rumin kylässä hyppäsimme jeepin kyytiin ja suuntasimme kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa, Lawrence Springiä. Tämä on suojaisa paikka kallion kyljessä ja nimensä mukaisesti siellä virtaa vesi. Lawrence Spring on saanut nimensä brittiupseeri T. E. Lawrencen mukaan. Tämä herra liikkui ensimmäisen maailmansodan aikana Wadi Rumissa ja auttoi beduiineja taistelemaan ottomaaneja vastaan. Lawrencen nimi nousee esille hyvin usein Wadi Rumissa liikuttaessa, ja onpa hänestä tehty myös elokuva, Arabian Lawrence.

Lawrence Springillä voi ihmetellä kamelien juottopistettä ja ihailla Wadi Rumin maisemaa. Täällä voi tuntea orastavan innostuksen ja jännityksen. Mitä autiomaaretki tuokaan vielä tullessaan.

Vietimme Wadi Rumin alkupisteessä jonkin aikaa, sillä jaoimme retken kahden saksalaisen kanssa. He olivat valinneet ensimmäiselle etapille kameliratsastuksen, ja vaikka he Wadi Rumin kylästä lähtivät meitä ennen, jouduimme hyvän aikaa odottelemaan heitä ensimmäisellä pysähdyspaikalla.

Khazali Canyon

Retken toinen pysähdyspaikka oli Khazali Canyon, joka on aikoinaan toiminut beduiinien pysähdyspaikkana. Kanjonin seinille on taiteiltu vanhoja kaiverruksia. Kanjoni on kapea ja siellä voi olla paljon turisteja samaan aikaan. Kanjoniin kannattaa varustautua tukevilla kengillä, sillä kivillä tasapainoilu ja ihmisten väisteleminen voi olla haastavaa flip flopeilla.

Red Sand Dunes

Korkeiden kallioseinämien suojassa kohoaa valtavan korkea punainen hiekkadyyni. Hetken sitä ihmeteltyämme oppaamme kaivoi jeepin takaluukusta ”sand boardin”. Lumilaudan! Lauta kainalossa rämmimme vuorotellen upottavassa hiekassa kohti korkeuksia. Oli ihan hauska kokemus lasketella dyyniä alas laudan päällä. Kovin suurta vauhtia lauta ei tarjoa, sillä hiekka ei luonnollisestikaan luista yhtä hyvin kuin lumi. Jos haluaa pelata varman päälle, voi laudalle istua ja laskea dyyniä alas kuin pulkalla. Taitavammat laskettelevat dyyniä alas kuin lumilautaillen.

Beduiinioppaamme oli kauhuissaan, kun huomasi Miehen kiinnittävän lumilaudan siteitä kiinni. Se on tosi vaarallista – siinä voi taittaa jalkansa! Minä myhäilin vieressä, että eiköhän tuo suju ihan hyvin. Niin tuo vanha lumilautailija suihki menemään dyyniä alas. Opaskin oli varsin huojentunut ja yllättynyt, kun totesi, ettei asialla tainnutkaan olla ihan ensikertalainen.

Täällä kallioiden suojassa beduiinioppaamme demonstroi meille, kuinka beduiinit aikoinaan ovat kommunikoineet autiomaassa. Kalliot kuljettavat ääntä hyvinkin pitkälle, joten kaukana toisistaan olevat beduiinit ovat voineet kommunikoida keskenään ihan vaan huutamalla.

Anfishieh Inscriptions

Jos Khazali Canyonin kaiverrukset jäivät väliin hankalan liikkumisen takia, ei hätää. Kaiverruksia pääsee ihmettelemään myös muualla. Tässä pysähdyspaikassa kalliokaiverrukset ovat helppopääsyisen kallion seinällä. Kaiverrukset ovat kameleineen myös paljon helppotajuisempia kuin kanjonissa.

House of Lawrence

House of Lawrence on vanha nabatealaisten rakennelma, jota brittikenraali Lawrence mitä ilmeisimmin käytti ensimmäisen maailmansodan aikana aseiden säilytykseen. Tästä paikasta jäi kuitenkin parhaiten mieleen upeat maisemat. Jos liukasta kalliota pääsee kiipeämään ylös, avautuu kallion päältä upea näkymä, jossa pienten pensaiden täplittämää hiekkaa halkoo jeeppien jättämät vaaleat urat.

Mushroom Rock

Mushroom Rock ei alunperin kuulunut reitillemme, mutta teimme kuitenkin pienen pysähdyksen siellä. Mushroom Rock on nimensä mukaisesti sienen muotoinen kivi. Tuulten mukana kulkeutuneet hiekanjyvät ovat aikojen saatossa kaivertaneet kivestä suuren sienen muotoisen muodostelman. Tämä kohde on nopeasti nähty, ja kiveä enemmän meitä kiinnosti alueelta löytyneet valkoiset kukat. Äitienpäivän lähestyessä oli hauska kohdata autiomaassa näitä etäisesti valkovuokkoa muistuttavia kukkia.

Lounas autiomaassa

Iltapäivän kuumimpina tunteina vetäydyimme lounaalle kallion suojaan. Oppaamme nosti automme uumenista ruoanlaittovälineet ja levitti kallion seinustalle suuren picnic-viltin. Oppaamme kokkaillessa, lepäilimme viltillä ja ihailimme jälleen vähän erilaista maisemaa. Myös ruoanlaittoa oli kiinnostavaa seurata. Ruoka valmistui jonkinlaisella risukeittimellä. Opas keräili ympäristöstä risuja ja teki niistä pienen nuotion. Kattilassa valmistui vähitellen tomaattipohjainen kastike.

Lounas katettiin viltille. Tarjolla oli lämmintä tomaattikastiketta, pitaleivän kaltaista leipää ja munakoisotahnaa. Tiedäthän, miten ruoka maistuu aina parhaalta ulkona? Tämä lounas oli totisesti herkullista. Kokemus oli mitä unohtumattomin.

Lounaalta jääneet leivänpalat oppaamme kantoi viereiselle kivelle. Ruokalevolla saimmekin ihastella autiomaan eläimiä. Ensin ilmestyivät linnut. Pari-kolme punertavaa pienen rastaan kokoista lintua lennähtelivät kallion seinämän suojissa ja kävivät välillä ruokailemassa kivellä. Pian linnut saivat seuraa, kun kallionkoloista ilmestyi kaksi liskoa. Oli harmi, että mukanani oli vain 35 mm objektiivi. Muuten näistä olisi voinut saada upeita kuvia.

Vietimme lounaspaikalla pari tuntia. Muut torkkuivat varjossa kallionkielekkeen alla, mutta minä aloin käydä levottomaksi. Tämä paikka alkoi olla jo nähty. Voitaisiinko jo lähteä? Onneksi kamera on aina mukana, ja aikani kuluksi haahuilinkin alueella kuvia räpsien.

Burdah Arch

Burdah Arch on luonnon muovaama kivinen kaari kallion päällä. Retkemme ei sisältänyt kaarella käymistä (vaatisi ilmeisesti vaeltamista), mutta näimme sen kaukaa. To be honest, en olisi muistanut koko kaarta, ellen olisi kaivanut esiin retkiohjelmaamme. Niin hyvin tämä kohde jäi mieleen.

Abu Khashaba Canyon

Lounaan jälkeen pääsimme reippailemaan. Oppaamme pysähtyi erään kallion taakse ja kehotti meitä hyppäämään pois auton kyydistä. Ohje oli lähteä kävelemään yhteen suuntaan, opas tulisi noutamaan meidät reitin lopusta. Tämä(kään) ei kuulunut alkuperäiseen ohjelmaan, joten ihan täysin varma en tästä kanjonin nimestä ole.

Lähdimme tarpomaan upottavassa hiekassa. Jos matka olisi pitkä, tulisi siitä todella raskas. Autiomaassa liikkuville ihmisille täytyy antaa tunnustus. Upottavassa hiekassa liikkuminen on vähintään yhtä raskasta kuin umpihangessa rämpiminen. Vähitellen hiekkapohja kuitenkin muuttui ja saavuimme kapeampaan kanjoniin. Punainen hiekka sai seurakseen vihertäviä kasveja. Autiomaassa keitaiden merkityksen alkaa ymmärtää. Pienikin kasvillisuus tuntuu virkistävältä kuivan hiekan keskellä.

Kanjonissa kiipeillään kivien päällä ja kierrellään pensaiden välissä. Jälleen kerran hyvät kengät olivat loistovalinta. Kanjoni itsessään oli jo kokemisen arvoinen, mutta kaikkein upein kokemus odotti sen päättyessä. Kiviseinämien avautuessa laajemmalle, avautui kanjonista upea näkymä. Jo pelkästään tätä maisemaa varten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja kävellä kanjonin läpi.

Um Frouth Arch

Tämä kivikaari puolestaan jäi mieleen. Kaari lienee yksi Wadi Rumin suosituimmista nähtävyyksistä, sillä jeeppejä oli kerääntynyt kallion läheisyyteen kymmenkunta. Korkea kivisilta on ihan komeaa katsottavaa maanpinnalta, mutta parhaan kokemuksen saa, kun kiipeää sen laelle. Tämä oli totisesti koettelemus korkeanpaikankammoiselle. Onneksi suomalainen sisu virtaa tämänkin matkailijan veressä, joten ei kun tossua toisen eteen ja kohti matkan pelottavinta kokemusta.

Kivisillalle kiipeäminen ei ole kovin helppoa. Ensin pitää kiivetä 5-10 metriä sileää ja jyrkähköä kallionseinämää pitkin. Mitään koukkuja tai tukia ei kallioon ole kiinnitetty, joten kalliosta täytyy vain yrittää löytää pieniä ulkonemia, joiden avulla saa kammettua itseään ylöspäin. Jälleen kerran korostan hyvien kenkien valintaa. Myös vaatteet kannattaa valita sen mukaan, että niissä on helppo liikkua. Kannattaa myös tarkistaa, ettei taskuista pääse putoilemaan mitään.

Seinämän jälkeen yläilmoissa pitää liikkua kapeaa tasannetta pitkin. Tasanteella tulee vastaan toiseen suuntaan liikkuvia ihmisiä, ja heidän väistelemisessään on oma haasteensa. Älä vain erehdy katsomaan alaspäin. Jaiks.

Seuraavaksi pitää kiivetä jälleen ylöspäin pienestä halkeamasta. Tämä olisi helppo juttu maantasalla, mutta kun selän takana on jyrkkä alasviettävä kallionseinämä, ei ylöspäin ponnistellessa ole varaa menettää tasapainoaan. Lopulta ollaan ylhäällä tasaisella kalliolla. Enää täytyy kävellä muutama metri kivisillalle.

Myös pari metriä leveälle kivisillalle astuminen vaatii rohkeutta. Perille päästyään täytyy pakottaa itsensä katsomaan alaspäin. Täällä sitä nyt ollaan! Hetken ihailun jälkeen täytyy tehdä tilaa seuraaville kiipeilijöille. Myös paluumatka on haasteellinen, mutta pahimmat pelot on jo siihen mennessä voitettu.

Small Sand Dune

Toiselle hiekkadyynille saavuimme illansuussa. Matalalta paistava aurinko sai hiekan hohtamaan entistä punaisempana. Kaukana sijaitsevat vuoret näyttäytyivät kuin sinisessä usvassa. Tämä hiekkadyyni on selvästi edellistä matalampi, eikä tämä erityisemmin sovellu laudalla laskemiseen. Aikaa on kuitenkin kiva viettää maisemia ihaillen ja vaikka kärrynpyöriä tehden.

The ”Chicken” Rock

Päivän viimeinen vierailukohteemme oli kalliot, joille saavuimme ihailemaan auringonlaskua. Täällä oli lukuisia pieniä kallionnyppylöitä, joiden huipulle pystyi kiipeämään omaan rauhaansa. Omalla kielekkeellämme odottelimme auringon laskemista ja ihailimme jälleen kerran maisemia.

Olin asettanut auringonlaskulle aika suuret odotukset. Tätä paikkaa oli kehuttu paljon, joten odotin auringon värjäävän horisontin oranssin eri sävyillä. Pettymys oli pienoinen, kun auringonlasku ei ollutkaan niin upea. Toki se oli erikoinen auringon viimeisten säteiden viipyillen sinisten vuorten takaa, mutta ihan niin hieno se ei ollut, kuin olin odottanut.

Auringon laskiessa myös lämpötila laskee huomattavasti. Toukokuussa päivän pärjäsi hyvin t-paidalla, mutta auringon laskiessa alkoi tulla jo kylmä. Wadi Rumiin kannattaa siis varautua myös lämpimillä vaatteilla.

Yöpyminen beduiinileirissä

Illan hämärtyessä ajoimme majapaikkaamme. Kallioiden suojaan oli pystytettyä muutamia beduiinitelttoja, joissa majoittuisimme. Beduiiniteltat ovat melko suuria. Omamme oli jaettu seiniin kiinnitettävillä kankailla kolmeen osioon, joissa jokaisessa oli kaksi sänkyä. Sängyissä oli patjat, tyynyt sekä suuri määrä paksuja peittoja. Yöpymistä varten kannattaakin ottaa mukaan oma makuupussi tai retkilakana. Meillä oli mukana kevyt kesämakuupussi sekä silkkipussi. Niitä oli helppo kuljettaa mukana, ja ne toimivat yöpymisessä oikein hyvin.

Yöpymistelttojen lisäksi leirissä oli yhteisteltta, jossa ruokailtiin ja vietettiin jonkin verran aikaa. Lisäksi Bedouin Directionsin leiristä löytyi muutama vesivessa, suihku sekä lavuaarit. Peseytyminen ja muut rutiinit oli mahdollista suorittaa leirissä.

Matkatavaramme olimme jättäneet aamulla Wadi Rumin kylään lähtöpaikkaamme, josta ne kuljetettiin eri autolla leiriin. Kaikki tavarat olivat turvallisesti tulleet perille, joskaan arvotavaroita en varmuuden vuoksi jättänyt tähän kyytiin. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että päivän aikana mukanakin kulkevat tavarat jäävät usein autoon, sillä käyntikohteisiin ei viitsi kovin suuria tavaramääriä kantaa.

Illalla kokoonnuimme yhteistelttaan nauttimaan illallista. Hiekan alta kaivettiin hautumassa ollut astia täynnä erilaisia lihoja ja vihanneksia. Tämän perinteisen ruoan valmistustapa muistuttaa jonkin verran suomalaista rosvopaistia. Kypsennettyjen ruokalajien lisäksi illallisella tarjottiin salaattia ja leipää. Lisäksi illan ohjelmaan kuului beduiiniteetä sekä tanssia.

Pitkän päivän jälkeen kaikki kömpivät omiin makuusoppeihinsa.  Jouduin hautaamaan unelmani upean autiomaan tähtitaivaan näkemisestä. Taivas oli sen verran pilvessä, että tällä kertaa en pettymyksekseni päässyt näkemään upeana loistavaa linnunrataa, jollaisesta olen haaveillut koettuani sen kerran aiemmin Saharan autiomaassa.

Paluumatka Wadi Rumin autiomaasta

Yhteisteltassa nautitun aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja kiipesimme jälleen jeepin kyytiin. Ilmassa oli haikeutta, sillä kohta joutuisimme jättämään Wadi Rumin upeat maisemat taaksemme. Noin tunnin kestävästä paluumatkasta halusi ottaa kaiken irti ja ahmia maisemaa kaikilla aisteillaan.

Vaikka olenkin tässä keskittynyt retkemme pysähdyskohteisiin, kaikkein parasta Wadi Rumin retkessä oli siirtymät kohteiden välillä. Istuimme jeepin katolla ja ihastelimme ohi viliseviä maisemia. Wadi Rum vaikutti ikuiselta. Saatoin hyvin kuvitella dinosaurusten ilmestyvän kallioiden takaa minä hetkenä hyvänsä. Tuulen tuivertaessa hiuksissa yritti olla haukkomatta henkeään upeiden maisemien keskellä. Näissä hetkissä tunsi pakahtuvansa. Voiko tällaista paikkaa olla olemassakaan?

Miltä Wadi Rum mielstäsi vaikuttaa? Oletko sinä käynyt Wadi Rumissa? Mikä siellä oli kaikkein parasta? Entä haluaisitko vielä päästä käymään näissä maisemissa?

Reissun edellinen teksti: Matkaohjeet Wadi Rumin autiomaahan
Reissun seuraava teksti: Ensimmäistä kertaa sukeltamassa – kohtaaminen merimadon kanssa ja muita paniikinpoikasia (Aqaba)

Katso myös:

• Petra vai Wadi Rum – kumpi on sinun matkakohteesi Jordaniassa?
• muut Jordaniaa koskevat blogikirjoitukseni,
• yleiset matkavinkkini Jordaniaan sekä
• vinkit liikkumiseen Jordanian sisällä ja Israelin rajojen yli.

Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’