Rakas Pallas ja sen upea Taivaskero

Minulla oli Lapin kesälle aikamoinen toivelista: ihaile keskiyön aurinkoa, huiputa monta tunturia, laske koskea, käy melomassa lappilaisessa joessa, käy ratsastamassa, ui järvessä, ui joessa, bongaa (ja valokuvaa) poron vasoja. Mutta yksi tavoite oli yli kaiken: kiipeä yöttömässä yössä Taivaskeron huipulle.

Taivaskero on Pallastunturin monista huipuista kaikkein korkein. Se kurkottaa yli 800 metrin korkeuteen ja on koko Pallas-Yllästunturin kansallispuiston korkein huippu. Olen käynyt Taivaskerolla vuosia vuosia sitten, ja halusin nyt päästä käymään siellä kaikessa rauhassa uudestaan, nimenomaan keskiyön auringon loisteessa.

Taivaskeron huipulle pääsee helpoiten Taivaskeron kierros -nimistä merkittyä reittiä pitkin. Polku lähtee Pallaksen luontokeskukselta ja ympyräreittinä käveltynä on reilut 8 kilometriä pitkä. Sille reitille minäkin nyt suuntasin.

Taivaskeron kierros pähkinänkuoressa

Sijainti: Muonio, Lappi
Reitin pituus: 8,3 kilometriä
Vaativuus: Kohtalainen: Reitillä on muutamia jyrkähköjä nousuja ja laskuja. Lisäksi Taivaskeron huipulla reitti kulkee rakkakivikossa.
Parasta reitissä: Upeat maisemat sekä Pallaksen naapurikeroille että ympäröiville tuntureille.
Kuljettavissa koiran kanssa: Varauksin: Taivaskeron huippu on rakkakivikkoa.
Tulenteko: Kielletty
Yöpyminen: Kielletty

Taivaskeron kierros

Saavun Pallakselle eräänä kesäkuun lopun iltana, hieman ennen puoltayötä. Kuunsirppi on noussut läntiselle taivaalle, kun lähden nousemaan tunturin rinteeseen painautuneen kurun viertä ylöspäin. Hetken päästä polku haarautuu. Arvon hetken oikeaa suuntaa ja lähden kiipeämään jyrkemmin ylöspäin kohti Pyhäkeroa. Polku on hieman kivikkoinen, mutta sitä ollaan selvästi parantamassa. Polun vierelle on tuotu pitkä rivistö valtavia sora- ja murskesäkkejä, joita saa nyt väistellä välillä polun ulkopuolelle.

Yhtäkkiä edellä näkyi liikettä. Suuri porotokka vaeltaa kohti Pyhäkeron huippua. Pysähdyin aloilleni ja annoin porojen kulkea rauhassa, jotta voisin myös rauhassa jatkaa omaa taivallustani ilman, että mukana olevat koirat liiemmin innostuisivat. Miten hienoa onkaan, kun hiljaisessa yössä ainoa liike näkyy taivasta vasten piirtyvistä porojen silueteista. Ketään muuta ei tällaisena kauniina kesäyönä näy poluilla – paitsi hieman myöhemmin vastaantuleva ultrajuoksija ja pari muuta retkeilijää.

Jatkan kiipeämistä ja käännyn välillä ihailemaan kerojen väleistä avautuvaa maisemaa. Miten upean lilan ja punaisen väreissä se hehkuukaan näin keskiyön auringon valossa!

Lopulta nousun korkein kohta alkaa olla lähellä. Vielä viimeiset metrit ja eteen avautuu eteen avara maisema kohti Raattaman kylää ja Tunturi-Lapiksi yllättävän tasaista maastoa. Tasaisuus tosin katkeaa Hetan suuntaan jatkuvaan pyöreälakiseen tunturijonoon.

Pyhäkeron 775 metriä korkea huippu kohoaa oikealla, hivenen korkeampi 809-metrinen Taivaskero vasemmalla. Suosittu Hetta-Pallaksen vaellusreitti jatkaisi tunturin reunaa kutakuinkin suoraan. Aurinko paistaa suoraan edestä, mutta valitettavasti juuri sen yläpuolelle on asettunut raskas palkki pilviä. Upeasta auringonlaskusta (tai siis eihän se oikeasti nyt edes laske) ei ehkä tänään saada nauttia, mutta onneksi maisemat ja Pallaksen ihana hiljaisuus korvaavat sen.

Taivaskero

Jatkan matkaani Taivaskerolle. Polku muuttuu nyt varsin kivikkoiseksi, Taivaskeron huippu on silkkaa rakkakivikkoa. Täällä saa jo asettaa askeleensa tarkemmin ja varoa, ettei laita painoa kovin keikkuville kiville. Polkumerkinnätkin katoavat jonnekin, mutta Taivaskeron huipulla olevan korkean kivikeon avulla on helppo suunnata oikeaan suuntaan.

Ja siinä se nyt on, Taivaskeron huippu, paikka, jossa olympiatuli sytytettiin vuonna 1952. Tunnen oloni kuitenkin vähän järkyttyneeksi ja pettyneeksi. 10 vuotta sitten näkymä tällä paikalla oli aivan toinen. Olympiatulen kunniaksi pystytetty plakaatti seisoi komeasti jyhkeän kivikeon seinustalla. Nyt kivitorni on lässähtänyt niin, että taulu seisoo enää oman telineensä varassa.

Mutta nämä maisemat, ne eivät jätä ketään kylmäksi! Taivaskerolta avautuu upeat näkymät Hetan ja Pallaksen väliselle tunturijonolle. Vaikkei keskiyön aurinko näytä nyt aivan parastaan, piirtyvät tunturit maisemaan todella kauniisti. Vielä joskus kävelen koko Hetta-Pallas -reitin!

Keskiyön aurinko pilkistää paksun pilviverhon alapuolelta. Ilma on käynyt varsin viileäksi ja tuuli puhaltaa koleasti, kun pysähdyn evästauolle ja lämpimän kaakaon ääreen. Kaksi retkeilijää saapuu huipulle hieman jäljessäni ja jäämme juttelemaan pitkät pätkät Lapista, poronhoidosta ja vaikka sun mistä. Tämä öinen kohtaaminen jää mieleeni pitkäksi aikaa.

Laukukero

Sanon hetkeksi hyvästit auringolle, kun jatkan matkaani Taivaskeron huipulta kivikkoa alaspäin. Hyvän matkaa laskeuduttuani polku nousee jälleen ylöspäin kohti Laukukeroa (762 m). Taivaskeron reitti ei vie Laukukeron huipulle, mutta kulkee tunturin rinnettä myöten ja nousee lopussa varsin komealle tasaisemmalle harjanteelle. Jänikset juoksevat yöjuoksujaan tunturin matalassa kasvustossa, kun kipuan hiljalleen ylöspäin.

Kello alkaa lähestyä jo aamu kahta, ja aurinko nousee taas vähitellen korkeammalle. Se pilkistää upeasti Taivaskeron huipun takaa. Aivan kuin toisinto lähes 70 vuoden takaisesta olympiatulesta! Niin samassa kohdassa auringon säteet nyt loimottavat.

En meinaa uskoa silmiäni, kun aamuyön violetti valo levittäytyy ympärilleni. Tuntureita toisensa perään aina Ylläkselle ja kuka ties kuinka pitkälle saakka. Suloisia, pehmeitä ja pyöreitä tunturinlakia. Täältä korkealta katsottuna Lapin maisema näyttää kuin olevan kupoleita täynnä. Se muistuttaa samaan aikaan Hobittilaa, Filippiinien Chocolate Hillsiä ja turpeaa kuplamuovia. Ihan käsittämätön näky!

Hiljaisessa tunturissa kuuluu vain tuulen humina ja omien askelen rapina kivikkoisella polulla. Toisella sivulla säkenöi aamuyön aurinko, toisella puolella levittäytyy tämä käsittämätön näky. Taivaallista!

Taivaskeron kierroksen viimeinen pätkä on haasteellisempaa ja tylsempää maastoa, joskin ympäröivä maisema näyttää aamuyön auringon valossa parastaan. Polku kulkee Laukukeron huipulle vievien hissien viertä. Jyrkimmissä paikoissa kivet lähtevät pyörimään jalkojen alta ja toivon selvittäväni alamäen nopeasti. Kovin äkkiä se ei käy, sillä rinne on pitkä. Lopulta kuitenkin selvitämme hiekkaisen ja kivikkoisen osuuden ja polku muuttuu helpoksi metsäpoluksi. Enää viimeiset metrit ja olemme jälleen Pallaksen luontokeskuksen ja hotellin pihamaalla.

Lisätietoja Taivaskeron kierroksesta

• Taivaskeron kierros on pituudeltaan 8,3 kilometriä, josta pieni pätkä kuljetaan rakkakivikossa.
• Taivaskeron kierroksella korkeuseroa on noin 370 metriä, joskin nousua kertyy tätä enemmän, sillä reitti käy kerojen välillä notkelmassa, kunnes nousee Laukukeron rinteille.
• Reitti lähteen Pallastunturin luontokeskuksen ja hotellin pysäköintipaikalta.
• Pallaksella on helppo käydä myös Ylläksen ja Levin lomilla, sillä ajomatkaa Pallakselle kertyy kummastakin vain noin tunnin verran.
• Tarkempia tietoja Taivaskeron kierroksesta ja muista Pallas-Yllästunturin kansallispuiston reiteistä löydät luontoon.fi-sivuilta.

Jatka lappifiilistelyjä näiden artikkeleiden parissa:

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pitkospuilta tuntureiden huipulle: Ylläksen retkeilyreitit x 5

Retkeily Ylläksellä: 5 Yllästunturin reittiä päiväretkeilijälle

Kolme kaunista patikointireittiä Pallastunturilla

Muu Lappi ja Kuusamo

Valtavaaran huiputus ja suloinen palovartijan maja

Riisitunturi – tunnelmallinen päiväretkikohde eteläisessä Lapissa

Voiko Suomesta löytyä tällaisia maisemia? Retkeily Kuusamon ja Posion luonnonihmeiden äärellä

Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin