Kesäretkeilijä täällä on onnesta ymmyrkäisenä. Lumet sulavat vauhdilla ja kohta kai järvetkin jo pääsevät jäistään. Aamuisin lintujen konsertti kuuluu sisätiloihin asti ja jäätelöautokin soittaa jo tunnussävelmäänsä. En malttaisi enää odottaa, että pääsen astelemaan pehmeillä metsäpoluilla ja melomaan pitkin sinistä järvenselkää.
Tulevia kesän retkiä odotellessa on hyvä hetki paitsi suunnitella tulevia reissuja, myös muistella menneitä. Yksi viime kesän hienoimmista retkistä oli Koloveden kansallispuiston upeissa maisemissa vietetty elokuinen viikonloppu.
Että sitä voikin ihminen tuntea itsensä pieneksi istuessaan kajakissa kymmeniä metriä korkean kallionseinämän vieressä. Massiivinen jyrkänne halkoo pystysuorana vedenpintaa ja jatkuu syvyyksiin yhtä sileänä kuin yläilmoissakin. Koloveden kalliorantoja pitkin meloessa katse kulkee rantakivikossa. Loikoileeko tuon kiven päällä norppa vai onko se vain varjo?
Kolovesi
Koloveden kansallispuisto on upea retkikohde melojille. Sen vesistö tarjoaa mainiot puitteet vaikka viikonloppuretkelle. Kolovesi sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Savossa Heinäveden, Enonkosken ja Savonlinnan kuntien alueella. Kolovesi on osa Saimaata, vaikkakin sijaitsee hieman erillään sen päävirtaamasta. Kansallispuistossa voikin hyvällä tuurilla nähdä suloisen saimaannorpan. Norppien bongaaminen on todennäköisintä keväällä ja alkukesästä eläinten köllötellessä rantakivillä. Muuhun aikaan vuodesta norpat pysyttelevät aika lailla piilossa.
Kansallispuistossa on useita teltta-alueita nuotiopaikkoineen, joten saarien lomitse on helppo suunnitella erilaisia melontareittejä. Me vietimme kaveriporukan kanssa Kolovedellä kolme päivää ja ehdimme leppoisalla tahdilla kiertää lähes koko puiston. Lähdimme liikkeelle Koloveden itärannalta Kirkkorannasta, jossa on helppo laskea kajakit vesille. Kirkkorannassa on myös miehittämätön kajakkien vuokrauspiste, eli se on näppärä lähtöpiste myös heille, joilla kajakkia ei ole mukana omasta takaa.
Kirkkorannasta Pitkäsaareen
Ensimmäisenä päivänä meloimme 12 kilometrin matkan kansallispuiston pohjoiskärkeen Pitkäsaareen. Pitkäsaaressa on kaksi erillistä telttailualuetta, joista kummastakin löytyy muutama telttapaikka. Kallioisella saarella sopivan paikan löytäminen ei ole itsestäänselvää, mutta myös tunneliteltalle löytyy saaresta sopiva paikka. Toisen nuotiopaikan lähettyvillä on lisäksi puinen lava, johon teltan saa pystytettyä tasaiselle alustalle. Pitkäsaaren kalliorannat ovat huikaisevan kauniit ja ilta-aurinko paistaa telttarannoille suloisesti.
Ensimmäisenä päivänä meloimme suurimman osan matkasta mantereen ja saarten välissä. Iso-Kampukkaniemen kohdalla ylitimme kapean kannaksen päästäksemme saarten väliin pienipiirteisempään ympäristöön. Kannaksen kivikkoiseen rantaan oli suhteellisen helppo rantautua ja päästä toisella puolella taas kajakin kyytiin. Kajakkien kantomatka kannaksen yli oli lyhyt, joten ylitys sujui jouhevasti.
Pitkäsaaresta Syväniemeen
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa saarten länsipuolta Syväniemen saareen saakka. Tälle päivälle matkaa kertyi 11 kilometriä. Alkumatka Mäntysalon luoteispuolella oli hieman tylsempää, sillä meloimme venereittiä pitkin ja näimme matkalla jokusen moottoriveneen. Suurimmassa osassa kansallispuistossa moottoriveneellä liikkuminen on kielletty, mikä takaa melojalle ihanan rauhan.
Moottorivenealueen eteläpuolella kansallispuiston länsilaita on ehkä hienompaa kuin edellisenä päivänä melomamme itäpuoli. Täällä kalliot näyttävät jylhemmiltä. Matkantekoa ilahduttaa myös pienessä saaressa sijaitseva kalasääsken pesä sekä sen asukit. Suurin yllätys oli kuitenkin se, jota olimme koko viikonlopun toivoneet uskomatta sen toteutumiseen. Erään rantakiven päällä liikahti jotain suurta. Kun viesti ehti tajuntaan saakka, näkyi kivellä enää vilahdus harmaata pyrstöä. Saimaannorppa! Hetki oli lyhyttäkin lyhyempi, mutta silti oli vaikea uskoa hyvää onnea todeksi. Me nähtiin saimaannorppa, elokuussa!
Aurinkoinen loppukesän päivä oli ollut huikean hieno, kun saavuimme Syväniemen telttailualueelle. Saaren pohjoispuolelle oli joku jo ehtinyt leiriytyä, joten skippasimme helpon laiturille rantautumisen ja meloimme saaren pohjoisrannalle loivaan ja kiviseen poukamaan. Pitkäsaaren tavoin myös tässä saaressa on kaksi nuotiopaikkaa, joten omaan rauhaan pääsee, vaikka joku toinen olisikin jo ehtinyt saareen rantautua. Täälläkin telttapaikat ovat harvassa, mutta muutamalle teltalle löytyy melko tasaiset paikat.
Syväniemestä Kirkkorantaan
Viimeisenä päivänä palasimme 10 kilometrin matkan Kirkkorantaan kansallispuiston eteläosan halki. Harkitsimme suuren saaren, Vaajasalon, kiertämistä sen eteläpuolelta, mutta saaren sisällä oleva Ukonlahti voitti reittikamppailun. Tulvavesien aikaan lahden pohjukasta lähtevän kannaksen voisi päästä ylittämään meloen, mutta kuuman ja kuivan kesän jälkeen jouduimme jalkautumaan. Kannaksen läpi kulkee oja, jonka pohjia pitkin nytkin pääsi melomaan yllättävän pitkälle, kunnes takamus nappasi kiinni mutaan ja oli pakko nousta kajakista ylös. Kajakkien kuljettaminen onnistui kuitenkin helposti uittamalla, joten kantoon niitä ei tällä kertaa tarvinnut ottaa.
Ukonlahti olikin hauskan sokkeloinen ja kapea lahti. Sen suuaukolla lähellä Kirkkorantaa sijaitsee Ukonniemi ja Ukonvuori, jossa on mukava rantautua. Ukonvuoren suurin nähtävyys on sen kalliomaalaukset. Mitään kovin ihmeellistä ei kannata odottaa, sillä kalliomaalaus on näkyvissä vain hyvin hailakasti. Me ehdimme etsiä sitä hyvän tovin, kunnes joku huomasi punertavan muodon kallionseinämässä. Ukonvuorella pääsee myös jaloittelemaan, sillä laiturilta vie korkealle vuoren huipulle jyrkähkö melko helppokulkuinen polku. Järvimaisemia vuoren huipulta ei ole näkyvissä, mutta auringossa loistava mäntymetsä ja saaren jyrkät rannat ovat hienoa katseltavaa nekin. Ukonvuoren jyrkät kallioseinämät ovat upean näköisiä erityisesti vedestä käsin.
Mitä ottaa huomioon Koloveden retkeä suunnitellessa?
- Jos mielit Kolovedelle keväällä ennen vappua, ota huomioon, että liikkuminen on rajoitettua suurimmassa osassa kansallispuistoa.
- Muuhun aikaan vuodesta liikkuminen on kielletty ainoastaan yhden lahden alueella. Rajoitusalueet löytyvät Koloveden esitteestä.
- Osa telttailualueista on melko pieniä ja kallioisia, joten useamman telttakunnan seurueen voi olla vaikea löytää yhteistä yöpymispaikkaa.
- Norppia näkee helpoiten huhti-kesäkuussa, kun ne vaihtavat karvansa kivillä köllötellen. Norppabongausten toivossa kannattaa ottaa kiikarit mukaan.
- Kolovedellä voi joutua ylittämään joitakin kannaksia. Omalla reitillämme ylityksiä tuli kolme, joista kaksi olisi voinut helposti kiertää toisenlaisella reittivalinnalla. Kolmas ylitys oli Pitkäsaaren ja Syväniemen välisellä etapilla Mäntysalon ja Kermamäen välillä. Tämän etapin pääsi kuitenkin melomaan ojamaista väylää pitkin myös loppukesästä, joten se tuskin tuottaa suuria hankaluuksia muuhunkaan aikaan vuodesta.
- Kolovesi on melko helppo kohde myös tottumattomalle melojalle. Saarten ansiosta vesialueet ovat pääasiassa melko kapeita, jolloin aallot eivät hankaloita melomista.
- Koloveteen voit tutustua tarkemmin Luontoon.fi -sivuilla.
Mikä on sinun suosikkisi Suomen melontakohteista?
Blogista löydät myös muita suomalaisia retkikohteita.
Voit seurata Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’
14 Comments
Maria
6.5.2019 at 09:51Olipa ihania maisemia ja kuvia! Tuli heti sellainen olo, että pitääpä tutustua tarkemmin tähän kohteeseen. Voisi jopa harkita välillä lomaa ihan vaan tutustuen Suomeen!
Suunnaton
7.5.2019 at 19:17Sanopa muuta, Suomesta löytyy upeita paikkoja! Ja kiitos 🙂
Stacy Siivonen
10.5.2019 at 12:20Kolovesi on ollut pitkään Mielessä, sillä jo lapsuudessani näin kuvia siitä ja siellä soutelemisesta. En tiedä, kantaisiko kajakki minua. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka jätetään aina kertomatta ja tulevat yllättäen ja pyytämättä.
Joka tapauksessa, norpan näkeminen on superelämys, eikä sitäkään ole minulle koskaan tapahtunut, joten pitää taas joskus hakeutua Saimaan syleilyyn jonkinlaisella kulkuvälineellä.
Suunnaton
14.5.2019 at 22:03Ihanaa, että Saimaa kiinnostaa! Mullakin on toiveena päästä näkemään norppia vielä paremmin.
VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi
11.5.2019 at 07:13Hei tää vinkki pitää muistaa tulevina Pohjois-Karjalan reissuina, sillä tää on suht lähellä mun veljen kotia. Ootan innolla kesää ja Lappi/Norja road trippiä, jossa olisi tarkoitus lähteä melomaan. Kesäkuun alussa mennään viikonlopun pituiselle melontakurssille Helsingissä ja sitä myötä saadaan myös Marjaniemen melojien jäsenyys ja kalusto käyttöön. Oon niin innoissani, että päästään tutustumaan Helsingin saaristoon Kyöstin kanssa.
Suunnaton
14.5.2019 at 22:02Oi, teillä on Norjassa melontaakin tiedossa! ❤ Mihis päin Lappia ja Norjaa te nyt tarkalleen olittekaan menossa?
Merimelonta on aika hurjaa. Mä ehkä vähän traumatisoiduin, kun joskus yläasteella/lukiossa liikunnan tunnilla käytiin Helsingin edustalla melomassa ja aallot oli aikamoiset. Järvet ja joet on toistaiseksi ihan mukavia
Mut ihan huippua, että tekin ootte innostuneet melomisesta!
Virpi/Hätälasku matkablogi
11.5.2019 at 08:46Ihania kuvia. Luontoretket ovat kovasti omaan mieleen, ihan kanootilla en kuitenkaan taitaisi taipua liikkumaan. 🙂 Olisi mahtava retkeillessä nähdä norppa ja nuo seudut missä niitä asustaa ovat niin kauniita.
Suunnaton
14.5.2019 at 22:04Kiitos Virpi! Nuo Etelä-Savon (tai no, Heinävesi on nykyään Pohjois-Savoa) kallioiset maisemat on tosi upeita. Onneksi norppasafarille pääsee monella muullakin tapaa kuin itse meloen
Sandra /Terveiset päiväntasaajalta
11.5.2019 at 11:57Onpa kaunis kohde! 🙂 pitäisi itsekin seikkailla enemmän Suomessa ja lähteä tällaisille reissuille.
Suunnaton
14.5.2019 at 22:05Eikö olekin Suomesta löytyy tosiaan upeita paikkoja, kunhan vaan malttaa etsiä.
Eveliina | Korkkarit rinkassa
11.5.2019 at 18:14Todella kauniita maisemia Suomesta! Mykistävän kauniita nuo jylhät kalliot järveä vasten. Pidin erityisesti tuosta kuvasta, jonka olit ottanut puista lintuperspektiivistä. Voi kun osaisin itsekin varata aikaa tuollaiselle Suomiretkelle!
Suunnaton
14.5.2019 at 22:07Mä myös ihastuin noihin sileisiin kallioihin! Pitkään aikaan ei oo tullut meren rannalla hengailtua ja tuollaisia rantakallioita on ollut jo ikävä.
Anna K.
12.5.2019 at 20:42En oo melonut koskaan! Siis tätähän minäkin haluan, vaikka enpä ollut sitä aiemmin tiennyt! Niin uskomattoman ihana tunnelma näissä kuvissa. Tunnen savun tuoksun, kesäillan viileän kirpeyden, hyttysten ininän.
Teidän päivämatkat kuulostaa valtavan pitkiltä. Mutta kokematon ei osaa tietty arvioida, onko 12 km paljon vai vähän. Tätä pitäis päästä kokeilemaan. Ihan unelmareissu teillä ollut!
Suunnaton
14.5.2019 at 22:12Oi, ihanaa, että löytyi uusi oma juttu! Sitten vaan lähintä melontaseuraa etsimään
Tyynessä kesäsäässä melominen on ihanan hypnoottista. Tuo 12 km on aika leppoisa päivävauhti, joka onnistuu aloittelijaltakin. Monet taitavat meloa lähemmäs 30 km päivässä. Mä kuitenkin tykkään tuollaisesta leppoisammasta vauhdista, jossa ehtii fiilistellä ja tutkailla ympäristöä tarkemminkin.