Tarokon kansallispuisto on yksi Taiwanin hienoimpia luontokohteita. Ja se on paljon sanottu se, sillä Taiwan on pullollaan mitä erilaisempaa luontoa. Taiwanista löytyy vuoristoa, hiekkarantoja, viidakkoa, tulivuoria… you name it. Ei uskoisi, miten monipuolinen niinkin pieni saari voi olla.
Vietin Tarokon kansallispuistossa kaksi päivää joulukuussa 2018 parin viikon Taiwanin reissullani. Aiemmin kirjoitin laajan postauksen Tarokon kansallispuistosta. Tällä kertaa pureudutaan tarkemmin yhteen Tarokon monista patikointireiteistä.
Baiyang Trail
Baiyang Trail on helppo. Se on yksi helppokulkuisimmista reiteistä, joita Tarokossa patikoin. Baiyang Trailille pääseminen tosin vaatii hieman työtä, sillä reitti sijaitsee lähes Tarokon kansallispuiston päätepisteessä. Perehdytään kuitenkin nyt ensin itse Baiyang Trailiin ja käydään saapumisohjeet läpi postauksen lopussa.
Baiyang Trail alkaa vuoren läpi menevällä tunnelilla. Vuori erottaa Baiyang Trailin Tarokon halki kulkevasta maantiestä, minkä vuoksi tämä reitti on mukavan rauhallinen.
Ensimmäisen tunnelin lisäksi reitillä on myös muutama muu tunneli, joten mukaan kannattaa varata jonkinlainen valo. Kännykän taskulampullakin näissä lyhyehköissä tunneleissa kyllä pärjää.
Baiyang Trailin ensimmäiset pari sataa metriä ovat kuin puistokäytävää. Ehdin jo harmitella, että tulinko pitkän matkan tänne vain kävelläkseni sellaista baanaa pitkin. Ihan yhtä hyvin voisin olla jonkun kaupungin taitavasti rakennetussa puistossa. Väkeäkin täällä on huomattavasti enemmän kuin muilla Tarokon kansallispuiston reiteillä.
Pienen näköalatasanteen jälkeen reitin tunnelma onneksi muuttuu. Reitti säilyy tosi helppokulkuisena ja leveänä, mutta villi luonto alkaa näkyä ympärillä. Paluumatkalla bongasin reitin varrelta lauman apinoita.
Hiekkatie nousee vähitellen jyrkän rinteen reunalla ja pujahtaa välillä kallioiden läpi louhittuihin tunneleihin.
Baiyangin vesiputous
Sopivan kevyen kävelyn päätteeksi eteen avautuu näkymä Baiyangin riippusillalle ja sen takana laskeutuville vesiputouksille. Niille vievän tukevan betonisillan alla virtaa upean turkoosi joki. Joen rannan marmorikalliot ja sileiksi hioutuneet kivenjärkäleet lähes vievät huomion kauempana laskeutuvilta vesiputouksilta.
Riippusillan taakse vesiputousten ääreen on rakennettu levähdyspaikka. Katoksen varjossa olevilla levähdyspenkeillä istuu paikallisia retkeilijöitä vieri vieressä. Löydän vapaan paikan ja istahdan penkille muiden viereen mutustelemaan eväitäni.
Hetken päästä kaksi vieressäni istuvaa naista ojentavat minulle lehtiin käärittyä kääröä. Vuoroin englannin ja mandariinikiinan sanoja käyttäen he kertovat haluavansa antaa eväänsä minulle. Hieman hämmentyneenä, mutta iloisesti yllättyneenä kysyn, mitä käärö mahtaa pitää sisällään. Riisiä ainakin. Kysymys tuntuu olevan hankala. Kiittelen ilahtuneena lahjasta.
Ei mene aikaakaan, kun parikymppinen nainen lähestyy minua kädessään pussillinen luumutomaatteja. Hän kertoo äitinsä halunneen antaa tomaatit minulle. Juttelen hetken perheen kanssa englantia puhuvan tytön tulkatessa puhetta, kunnes hekin jatkavat matkaansa.
Katselen uusia eväitä ihmetyksen vallassa. Mikä uskomaton kohtaaminen. Miten ihanan ystävällisiä taiwanilaiset ovatkaan! He saivat paikan lähes ainoan länsimaalaisen tuntemaan itsensä erittäin tervetulleeksi. Hymy huulillani jatkan polkua kohti yhtä Tarokon ihmeellisyyksistä.
Water Curtain Cave
Kun Baiyangin riippusillan päässä kääntyykin toiseen suuntaan ja sukeltaa kapeaan tunneliin, päätyy polulle joka tuo Water Curtain Cavelle.
Luola on varsin hauska nähtävyys, jota ei kannata missata, jos käyt Baiyang Traililla. Luola ei ole mikä tahansa luola, vaan vuoren halki louhittu tunneli, jonka rakentajilla kävi pieni kömmähdys. Tunneli kun satuttiin louhimaan suoraan pohjavesisuoneen.
Niinpä pohjavesi nyt purkautuu vesisuihkuina luolan katosta.
Water Curtain Cavea varten kannattaa ottaa mukaansa sadevaatteet, vettä kestävät kengät ja otsalamppu. Kertakäyttöinen sadeviitta toimii loistavasti. Tunnelissa ei tarvitse kahlata vedessä, mutta luolan pohjaa ylempänä olevalle kulkureitille on kerääntynyt vettä pieniin lammikoihin. Gore-tex -kengät tai flipflopit ovat hyvä valinta.
Tunneli ei ole erityisen pitkä, mutta vesiverhoa ihmetellessä ja vastaantulijoita väistellessä saa helposti käytettyä kymmenisen minuuttia.
Miten Baiyang Trailille pääsee
Baiyang Trail on kaikkein läntisin reitti, jolla suurin osa Tarokon kansallispuiston kävijöistä kulkee. Autoille lähin pysäköintipaikka sijaitsee hieman Baiyang Trailin lähtöpisteen ja tunnelin pohjoispuolella.
Bussilla Baiyang Trailille saapuessaan kannattaa jäädä pois Tianxiangin kylässä. Tianxiangista matkaa jatketaan jalkaisin maantien reunaa pitkin. Käveltävää Baiyang Trailin lähtöpisteeseen on vajaa kilometri. Reitillä ei ole jalkakäytävää, mutta maantien reunaa pystyy kyllä kävelemään. Jossain kohtaa usko saattaa loppua kesken, mutta Baiyang Trailin lähtöpiste tulee eteen aivan yllättäen. Maantie sujahtaa tunneliin, ja Baiyang Trail lähtee keskeltä sen betoniseinää. Pohjoiselta pysäköintipaikalta kävellessä tunneliin saavutaan toisesta päästä.
P.s. Illalla Hualienin kaupunkiin palatessani istahdan puistoon ja kaivan päivällä saamani lahjat esiin. Avaan kääröä ympäröivän narun ja käärin lehdet auki. Lehtien sisältä paljastuu riisiä, jonka sisällä on mitä herkullisinta lihatäytettä. Eväs on aivan taivaallisen hyvää! Kiitän mielessäni tapaamiani ihania vieraanvaraisia ihmisiä.
Lue myös:
- Pieni matkaopas Tarokon kansallispuistoon
- Taiwanilainen viidakkoseikkailu Tarokon kansallispuistossa
- Taiwanin ympäri kahdessa viikossa – matkan reitti ja kohteet
- Ihanan helteinen Tainan: Puiden valtaama talo ja muutama muu vinkki kaupunkiin
Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’
2 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
18.11.2019 at 22:36Näyttää todella kauniilta. Helpohkosta saavutettavuudesta huolimatta kuvien perusteella ihmisiä näytti olleen yllättävänkin vähän?
Suunnaton
8.12.2019 at 11:32Kuviin ei tosiaan ole osunut kovinkaan montaa ihmistä. Tuon reitin ensimmäisellä puistokäytävämäisellä pätkällä oli enemmän kulkijoita, mutta sen jälkeen porukka väheni selvästi. Mutta kyllä tuolla aina muutama ihminen oli näkyvissä, eli ihan itsekseen ei päässyt kulkemaan.