Lonketinden – eteläisen Senjan huimaavan jännittävä retkikohde

Senjan eteläosa jää usein dramaattisen vuoristoisen pohjois- ja länsirannikon jalkoihin. Ei ihme, sillä saaren keski- ja eteläosan maisemat ovat paljon tasaisempia ja pehmeästi kumpuilevia. Ne muistuttavat monilta osin Lapin tuntureita ja jopa eteläistä Suomea. Mutta kyllä Senjan eteläosastakin löytyy hulppeita maisemia ja jopa vuorenhuippuja ja upeita vuonoja! Niitä löytääkseen täytyy vain kivuta hieman korkeammalle.

Vietettyäni muutaman päivän Senjan tunnetuimmilla alueilla suuntasin auton nokan kohti etelää. Halusinhan nähdä koko saaren, kun kerran täällä olin.

Valitsin reitikseni kuuden kilometrin pituisen Lonketindenin reitin. Matkailijoiden keskittyessä pohjoisempiin alueisiin, ei täällä etelässä näkynyt juuri ketään muuta. Kohtasin reitillä ainoastaan yhden pariskunnan.

Lonketinden

Lonketindenin huipulle vievä reitti alkaa hieman sivusta päätieltä, hiekkatien päästä pienen rakennuksen vierestä. (Katso sijainti täältä.) Lähellä kohisee muutaman metrin korkuinen vesiputous.

Polku lähtee nousemaan helppokulkuisessa metsässä. Alkukesän kukat täplittävät metsänpohjan upean valkoiseksi.

Pian maisema aukeaa ja maasto muuttuu hieman soiseksi. Täällä saa jo katsoa vähän tarkemmin mihin astuu, ja samalla pitää keskittyä seuraamaan reitin jatkoa. Onneksi edessä häämöttävä Lonketinden harjanteineen kertoo melko selvästi suunnan, johon aukealla pitäisi pyrkiä suunnistamaan. Reitti Lonketindenin huipulle kun kulkee harjannetta pitkin.

Vähitellen siirrytään jälleen metsäisempään maastoon ja rinne jyrkkenee. Samalla polku muuttuu kivikkoisemmaksi. Yksi rinteistä on puhtaasti kivikkoa, mutta sekin on ihan kuljettavissa. Mitä korkeammalle nousen, sitä pienemmäksi puusto käy. Pian ympärillä on vain kippuraisia koivuja.

Kohta maasto tasaantuu ja edessä levittäytyy lampi. Olen selvittänyt ensimmäisen isomman rinteen. Jes!

Pysähdyn katselemaan ympärilleni. Edessä kohoaa muutama korkea vuori, vierellä vuoristolampi. Alhaalla näkyy kauniin tasaisia laajoja suolämpäreitä ja joitakin taloja. Horisontin on valloittanut lumihuippuisten vuorten rivistö! Tuolla meren takana näkyy manner-Norja, ja miten upealta se näyttääkään!

Jatkan matkaa ylöspäin. Lonketindenin reitti alkaa jo vaikuttaa vuoristomaiselta. Kallio ja kivet puskevat pintaan. Välillä eteen tulee metrin-parin korkuinen seinämä, jossa jalat ja kädet saa asetella tarkkaan päästäkseen kiipeämään ylös. Pyörittelen mielessäni vaihtoehtoja, miten ihmeessä saan suurehkon koirani punnerrettua tästä ylös. Kesken ajatusteni se kuitenkin jo ketterästi ponnistaa kallion päälle. Sehän meni helposti.

Alkaa sataa. Ja alkaa tuulla. Samalla vuoren harjanne muuttuu kapeammaksi. Ei tarvitse ottaa kuin kaksi askelta sivuun polulta ja näen vuorenreunan syöksyvän alaspäin. Glunks. Onneksi toisella puolella rinne on hieman loivempi, tosin sinnekään ei kannata horjahtaa. Hyvällä säällä reitti olisi varmasti helpompi, mutta tuulen puskiessa mereltä ja sateen piestessä kasvoja täällä korkealla alkaa vähän jännittää.

Jatkan kuitenkin matkaa, sillä ylös on vielä taaperrettavaa. Tässä vaiheessa en halua edes miettiä, miten ihmeessä pääsemme täältä alas liukkaita kiviä pitkin. Etenkin, kun ne ainoat toiset kulkijatkin ovat luultavasti jo poistuneet, eikä kukaan hullu lähtisi kiipeämään tälle hiljaisemmalle vuorelle tässä kelissä. Paitsi tietenkin minä.

Vähitellen Lonketindeniä ympäröivät vuoret alkavat esitellä upeuttaan. Olen jo noussut matalampien huippujen tasalle ja niiden välistä paljastuu pieniä järviä. Sadekin alkaa jo hiljentyä ja ilma kirkastua. Välillä pysähdyn ja käännyn katsomaan takaani aukeavia maisemia. Ne upeat mantereen vuoret ovat näkyvissä koko harjanteella kuljettavan matkan, kunhan malttaa välillä katsahtaa taaksensa.

Rinne jyrkkenee ja maitohapot alkavat iskeä reisiin. Muutamaan kertaan mietin, pitäisikö kääntyä takaisin ennen huippua, mutta sisu ei anna periksi. Päätän kiivetä vielä hieman korkeammalle, tuolle isolle kivelle. Sen saavutettuani päätän kiivetä vielä ihan vähän korkeammalle.

Lopulta saavutan huipun, ja mikä onni, että jatkoin sinne saakka! Lonketindenin huipulta avautuu maisemat lännen suuntaan kohti Senjan muita vuorenhuippuja. Katse kulkee pitkin pystysuoraa jyrkännettä pitkälle alas vuonon rantaan. Vau! Vaikka maisemat itään olivat upeat melkein koko vaelluksen ajan, huipulta avautuvat uudet maisemat todellakin tekivät retkestä kaiken sen taapertamisen ja kauhistuneiden hetkien arvoisen.

Lonketindenin reitti pähkinänkuoressa

• Edestakainen matka 6 kilometriä, nousua reitillä tulee 780 metriä. Reitin kestoksi on määritelty 4-6 tuntia, itselläni meni valokuvaustaukoineen reilut neljä tuntia.
• Reitti on luokiteltu vaativaksi. Vaativaa reitissä on muutamat kivikkoiset rinteet sekä huippua kohti jyrkkenevä ja louhikkoiseksi muuttuva harjanne. Korkeanpaikankammoiselle on muutamia jännittäviä paikkoja, joissa harjanteen toinen reuna syöksyy melko jyrkästi alaspäin. Mitään hirvittävän kamalia kohtia reitillä ei kuitenkaan ole.
• Reitin alkupätkä kulkee kosteassa maastossa, joten vettä kestävät kengät voivat olla paikallaan.
• Lonketindenin reitti on varsin hiljainen. Huipulla olevasta Turbokista käy ilmi, että huipulla käy päivässä vain muutama ihminen ja välillä on useita päiviä, jolloin kirjaan ei ole tehty ainuttakaan merkintää.
• Lisätietoja reitistä outt.com-sivustolta.
• Lähtöpaikka on Skrolsvikveienin pikkutien päässä, jossa on tilaa muutamille autoille. Isommalta tieltä on käsin maalatut opasteet Lonketindille (reitistä näkee käytettävän kahta nimitystä: Lonketind ja Lonketinden). Katso lähtöpaikan sijainti GoogleMapsista.

Lue lisää Norjasta:

• Senja – dramaattisia vuorenhuippuja ja upeita päiväretkiä Pohjois-Norjassa
• Lonketinden – eteläisen Senjan huimaavan jännittävä retkikohde
• Vuoria, vuonoja ja upea Jäämeri – tällainen oli kahden viikon road trip Pohjois-Norjassa
• Suloinen Hvaldimir-maitovalas ja kaksi muuta syytä matkustaa Hammerfestiin

Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’