Berat, ristiriitainen kaupunki Albanian ytimessä

Valkoiset talot kohoavat vuoren rinteelle, laakson pohjalla virtaa joki. Kerrostalolähiössä albanialaiset elävät arkista elämäänsä ja kaiken yllä kohoaa lähes 1000 vuotta vanha linnoitus. Tämä on Berat.

2010 vuoden paikkeilla halusin palata Balkanille, johon olin muutamaa vuotta aiemmin ihastunut Bosniassa, Serbiassa ja Kroatiassa. Tällä kertaa halusin päästä tutkimaan Albaniaa. Albaniaa, joka on ollut pitkään suljettuna, ja josta ihmisten ainoat mielikuvat koskivat lähinnä albaanipakolaisia. Matkamme vei Albanian pääkaupungista Tiranasta hieman etelämmäs Beratiin ja sieltä edelleen Makedonian kautta takaisin Tiranaan.

Berat

Keski-Albaniassa sijaitsevaa Beratin kaupunkia kutsutaan myös nimellä tuhannen ikkunan kaupunki. Katsoessasi alla olevaa kuvaa, ymmärrät ehkä miksi. Beratin vanhakaupunki koostuu ottomaaniaikaisista valkoisista taloista, jotka kiipeävät vuorenrinnettä ylöspäin ja katselevat kaupunkiin sadoin, ellei jopa tuhansin ikkunoin. Tämän historiallisen alueen vuoksi Berat on päässyt myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Beratin linnoitus

Valkoisen kaupungin lisäksi Beratista löytyy myös muuta historiallista nähtävää. Kaupungin ylle kohoavan vuoren päälle on aikoinaan, noin 1200-luvulla, rakennettu linnoitus. Kuten koko Beratin kaupunki, on myös linnoitus kävelymatkan päässä keskustasta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että vaikka reitti on suht hyväkuntoista tietä, on koko kilometrin kävelymatka ylämäkeä.

Linnoitukseen on pieni sisäänpääsymaksu, mutta ainakin illalla portista pääsi kulkemaan vapaasti sisään. Linnoituksessa ei ollut virallisia opastuksia ainakaan 2010 vuoden paikkeilla, mutta saatat hyvinkin löytää paikallisen opastajan retkellesi.

Me olimme hetken aikaa ehditty kiertelemään raunioiden reunalla, kun seuraamme lyöttäytyi iäkäs mies. Hän halusi näyttää muutamia parhaita maisemapaikkoja, ja lopulta kierrätti meitä ympäri linnoituksen aluetta. Miehen perässä kiipeilimme raunioilla ja kurkistimme pimeisiin rakennuksiin, jotka tuntuivat olevan lähes sortumispisteessä. Pääsimme kurkistamaan paikkoihin, joihin emme olisi omin avuin uskaltautuneet tai kehdanneet mennä. Opastus oli lopulta aika hauska, ja maksoimmekin miehelle muutaman killingin vaivanpalkkaa.

Linnoitus sijaitsee korkealla mäen päällä, ja sieltä on upeat maisemat joka suuntaan. Linnoitukselta voit ihailla vierellä kohoavia vuoria, alhaalla virtaavaa jokea tai laaksoon leviävää Beratin kaupunkia.

Itse linnoituksessa on monenlaisia sopukoita, joita voi tutkia, ja löytyipä sieltä myös joku vanha minareetin kaltainen tornikin, johon pääsi kiipeämään kapeita kierreportaita pitkin. Ensimmäisenä iltana olimme ainoat ulkomaalaiset koko linnoituksen alueella, ja seuraavanakin päivänä kohtasimme vain kymmenkunta muuta turistia.

Vielä yksi vinkki linnoitukselle täytyy antaa. Vältä siellä syömistä. Tai jos syöt, ota kaupungista omat eväät mukaan. Olimme lukeneet matkaoppaasta, että linnoituksella on yksi ravintola. Opaskirjassa suositeltiin tätä paikkaa, joten päätimme sijoittaa lounashetkemme linnoitukselle. Älä tee samaa virhettä.

Ravintola oli hyvin pieni, siellä oli vain muutama pöytä. Omistajan suosituksesta päädyimme tilaamaan kattauksen erilaisia albanialaisia ruokia. Mikro kilahteli taustalla, kun pöytään kannettiin kymmenkunta erilaista annosta.

Osa ruokalajeista oli ihan kohtuullisia, mutta laatu oli kaukana siitä, mihin olimme Albaniassa ehtineet tottua. Upeiden tuoreiden raaka-aineiden sijaan ruoka vaikutti siltä, että se oli valmistettu jo vähintään päivää aiemmin.

Vuohenjuustopiiraat maistuivat lähinnä tallilta, emmekä kumpikaan saaneet niitä syötyä. Omistaja ystävällisesti kysyi, haluaisimmeko ottaa ne mukaamme. Perinteiseen suomalaiseen tapaan olimme liian ystävällisiä, ja kävelimme ravintolasta ulos pettyneinä ja lannanhajuiset folionyytit käsissämme. Meillä ei ollut pienintäkään aikomusta syödä piiraita loppuun.

Kun myöhemmin laskeuduimme linnoitukselta kohti kaupunkia, kuulimme tien viereltä heikkoa vikinää. Jossain pusikon keskellä oli selvästi koiranpentuja. Pienet nälkäiset suut antoivatkin meille hyvän tekosyyn heittää piiraat pusikkoon, ja ruoan haaskaamisen sijaan tunsimme pientä tyytyväisyyttä.

Beratin kaupunki

Berat kaupunkina on pienehkö (n. 60 000 asukasta), mutta kaupungista löytyy kuitenkin muun muassa yliopisto. On hämmentävää, miten samassa pienessä kaupungissa voi olla niin historiallisia alueita, roskaisia joenvarsikatuja sekä rähjäisiä kerrostaloalueita, ja kuitenkin kaiken keskellä kohoaa modernilta vaikuttava yliopisto.

En vielä tänäkään päivänä osaa oikein sanoa, mitä mieltä Beratista olin. Vaikka ottomaanien aikainen valkoinen kaupunki ja vanha linnoitus olivat hienoja, ei Berat kuitenkaan sykähdyttänyt. Toisaalta, jos olisimme jättäneet Beratin pois matkaohjelmasta, olisi Albaniasta jäänyt aika erilainen mielikuva. Oli ehkä ihan hyvä päästä näkemään paitsi historiallista Albaniaa, myös arkielämää vähän Tiranaa pienemmässä kaupungissa.

Beratissa näkyi hyvin, miten maaseutu on edelleen läsnä, vaikka kaupungissa ollaankin. Beratissa aasit laidunsivat takapihoilla ja vanha mies paimensi kalkkunoitaan linnoituksen reunalla. Berat on sitä Albaniaa, jota auton ikkunasta voi nähdä ajaessaan halki Albanian maaseudun ja pikkukylien.

Katso muut Albanian postaukseni täältä.

Berat muissa matkablogeissa:

• Irtiottoja maailmalle, Albanian Berat – tuhansien ikkunoiden kaupunki hurmaa matkailijan
• Kaikki maanosat, Albanian Berat
• Maailman ympäri 80 vuodessa, Beratin kokemuksia

Seuraatko Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa?

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’