Menu
Suomi

Kahden järven kierros – Kuhankuono talvella

Tämä talvi on ollut varsin kummallinen. Kaikkina edeltävinä talvina pakkasen paukkuessa olen mieluummin pysytellyt sisällä lämpimässä ja keskittynyt lähinnä fiilistelemään kesäisiä seikkailuja tai suunnittelemaan matkoja jonnekin lämpimään. Tämä talvi on ollut erilainen. Harva se viikonloppu olen löytänyt itseni rämpimässä valkeassa metsässä lumen keskellä. Niinpä kun helmikuussa Toisiin maisemiin -Hanneli ehdotti viikonloppulomaa retkeilyn merkeissä, ei minun tarvinnut harkita hetkeäkään. Tottakai lähtisin mukaan!

Tällä kertaa matka vei Varsinais-Suomeen Kurjenrahkan kansallispuiston tuntumaan. Lauantaina suuntasimme Kuhankuonon retkeilyreitistölle Kahden järven kierrokselle, josta kerron tarkemmin tässä blogijutussa. Illaksi löysimme Kuhankuonon lähellä sijaitsevalle Kuralan kartanotilalle, josta olimme varanneet kivan majapaikan. Mökki oli ihan nappivalinta: siellä oli helppo yöpyä koirien kanssa ja hulppean kokoinen vasta uusittu sauna oli vähintäänkin riittävä kahdelle hengelle.

Sunnuntaina jatkoimme kirkkaassa auringonpaisteessa kylpevään Kurjenrahkan kansallispuistoon. Miten ihana se olikaan! Kurjenrahkan suomaisemat kutsuvat takuulla uudestaan kesällä.

Mutta palataan takaisin lauantaihin, jolloin suuntasimme helmikuista talvipäivää uhmaten Kahden järven kierrokselle.


Kahden järven kierros pähkinänkuoressa

Sijainti: Pöytyä, Varsinais-Suomi
Reitin pituus: Noin 10 km
Vaativuus: Helppo, joskin talvella lähes umpihankea oleva reitti on paikoitellen raskas kävellä
Parasta reitissä: Reitin rauhallisuus
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Elijärven rannalla sijaitsevalla nuotiopaikalla (Huom. Tarkista metsäpalovaroitukset: Tulenteko metsäpalovaroituksen aikana kielletty kokonaan.)


Kahden järven kierros, Varsinais-Suomen retkeilyreitit
Kahden järven kierros Varsinais-Suomen Pöytyällä

Kuhankuonon Kahden järven kierros

Jätimme auton Pyhäjärven rantaan Valasrannan pysäköintipaikalle ja lähdimme kulkemaan kohti Kahden järven kierroksen aloituspistettä. Tien vierestä löytyi metsään osoittava puinen kyltti. Kahden järven kierros. Sinne. Hankeen oli painunut muutaman ihmisen jalanjäljet. No, täällä tuskin ainakaan on ruuhkaa!

Polku oli kuitenkin sen verran selkeä, että kulku onnistui hyvin ilman, että lumi olisi tulvinut kengän varsista sisään. Kiipesimme kallion päälle ja laskeuduimme toista laitaa alas. Pian kiipesimme jälleen ylöspäin, kumarruimme lumen painosta painuneen katajan ali ja pohdimme, mikä eläin oli mahtanut myllätä maata niin, että sammaleet olivat levittäytyneet pitkin hangen pintaa.

Kahden järven kierros, Kuhankuono
Kahden järven kierros, Kuhankuono

Pian vastaan tuli jälleen puinen kyltti: Kattilakallio. Täältä varmaan löytyisi reittiselostuksen lupaamia hiidenkirnuja. Lumen alta niitä olisi kuitenkin turha etsiä. Jatkoimme matkaa ja jälleen laskeuduimme kalliolta alas ja pian nousimme taas uuden päälle. Tuntui siltä, että olisimme hyvinkin kaukana asutuksesta.

Hetken päästä polku saapui pienelle tielle. Jatkoimme kulkuamme sitä pitkin ja hetken päästä tulimmekin pienen asutuksen keskelle. Hangessa tarpomisen jälkeen tietä pitkin käveleminen oli tervetullutta vaihtelua.

Kahden järven kierros, hiidenkirnut
Kattilakallio – täältä pitäisi löytyä hiidenkirnuja
Kahden järven kierros, Kuhankuonon retkeilyreitistö
Siellä ne hiidenkirnut jossain on.
Kahden järven kierros, Kuhankuonon retkeilyreitistö
Umpihangessa tarpomisen jälkeen tiet ovat tervetullutta vaihtelua.

Pian helppokulkuinen osuus jälleen loppui. Maantien ylityksen jälkeen vastassa oli korkea hanki, jossa näkyi ainoastaan yhdet jalanjäljet. Mitähän tästä vielä tulee.

Urheasti jatkoimme matkaamme metsään, seurasimme jalanjälkiä ja varmistimme puiden runkoihin kiinnitetyistä oransseista nauhoista, että olimme edelleen oikealla reitillä.

Metsää, peltoa, kalliota…

Tällä osuudella maasto muuttui selkeästi. Siinä missä ensimmäinen metsäpätkä oli ollut kallioiden täyttämää, jatkuvaa nousua ja laskua, nyt maasto tasaantui. Ensimmäisten loivien mäkien jälkeen polku laskeutui alemmas, ohitti suorien männynrunkojen rytmittämän kangasmetsän ja asettui kulkemaan hieman suota muistuttavassa maastossa hakkuuaukean laitaa pitkin.

Kahden järven kierros, Kuhankuono

Hetken päästä pujahdimme hakkuuaukean läpi, kuljimme hetken aikaa pellon laitaa pitkin ja palasimme jälleen metsään. Pellon laidalla risteili useampia hankeen tallautuneita polkuja. Tämä kohta oli ainoa koko reitillä, jossa oikean reitin löytämiseen sai keskittyä tarkasti. Oransseja merkkejä ei hetkeen näkynyt, joten päättelimme oikean suunnan ja onneksi hetken päästä bongasimmekin jo seuraavan huurtuneen oranssin nauhan puun rungosta.

Reitti johdatti meidät kapealle metsätielle, jonka reunoilla lumen kuorruttamat puut taipuivat polun ylle ja muodostivat upean talvisen käytävän.

Kahden järven kierros, Kuhankuono

Hetken päästä polku nousi pienelle kalliontasanteelle. Tämäkin paikka olisi varmasti upea kesällä. Aukean lumen peittämän kallion jälkeen polku laskeutui jälleen metsään ja hetken päästä tupsahdimmekin tielle.

Leveähköä ja hyvin aurattua tietä astellessamme aloimme jo haaveilla edessä odottavasta evästauosta. Umpihangessa rämpiminen oli vienyt sen verran virtaa, että lepotauko tähän kohtaan kuulosti enemmän kuin tervetulleelta. Hyvän tovin käveltyämme ja tauon perään haikaltuamme pysähdyimme tarkastamaan kartasta nuotiopaikan sijainnin. Vielä kaksi kilometriä. Huh.

Loppumatka nuotiopaikalle kulki onneksi ensin hyvän tovin tätä leveää mutta hiljaista tietä, ja viimeisen reilun kilometrinkin metsätietä, johon oli melko hyvin tallautunut kaksi kävelyuraa.

Kahden järven kierroksen nuotiopaikka

Lopulta puiden takaa alkoi häämöttää pieni puuvaja. Elijärven rannalla sijaitsevalla nuotiopaikalla on hieman puhkipalanut tulipaikka ja sen ympärillä hyvin muutama pitkä penkki. Puuvajasta löytyi hyvin puita, mutta kirves loisti poissaolollaan. Oma retkikirves tai jämäkkä puukko on siis hyvä pakata mukaan reppuun. Pienen matkan päässä nuotiopaikalta kyhjöttää myös huussi, joten täällä kelpasi pitää lounastaukoa, vaikka laavun suojiin ei sadesäällä pääsekään.

Kahden järven kierros, nuotiopaikka
Kahden järven kierros, Kuhankuono

Kolmen ruokalajin retkiateria

Laskiaisen kunniaksi olimme suunnitelleet oikein kolmen ruokalajin retkiaterian satokausiteemalla. Hanneli oli jo kotona valmistanut maukkaan mustajuurikeiton, joka oli pysynyt hyvin lämpimänä termarissa. Alkukeiton myötä totesimme, että otamme alkukeitot jatkossakin mukaan repertuaariin. Pääruoan valmistumista odotellessa oli ihanaa, että nälkäisen vatsan oli jo saanut hiljennettyä alkukeitolla. Näin malttamattomampikin kokkailija malttoi odotella mustapavuilla ja fetalla täytettyjen bataattien lämpenemistä.

Laskiaisen kunniaksi nautittiin jälkkäriksi tietenkin laskiaispullat. Oltiin saatu 100 retkireseptiä -instatilin seuraajalta kiva vinkki laskiaispullan paistamisesta nuotiolla. Kaupan pakastealtaasta ongittu esipaistettu pulla kypsyikin kivasti tikun nokassa. Pulla halki, reilu nokare hilloa sisään ja kaunis kiemura pursotettua kermavaahtoa. A vot. Kyllä kelpasi herkutella lämpimän kaakaon kanssa!

Laskiaisaterian reseptit löydät 100 retkireseptiä -instatililtämme:

Retkiruoka
Mustajuurikeitto
Retkiruoka
Bataatit mustapapu-fetatäytteellä sekä superherkullinen korianteriöljy
Laskiaispullat nuotiolla
Laskiaispullat nuotiolla
Omnom. Laskiaispullat maistuivat tavallistakin herkullisemmilta talvisen reippailuretken yhteydessä.

Paluumatka Valasrantaan

Sokeritankkauksen jälkeen jaksettiin hyvin lähteä tallustelemaan reitin toinen puolikas kohti lähtöpistettä. Kahden järven kierros jatkuu nuotiopaikalta pieniä teitä pitkin, kunnes viimeisen parin kilometrin ajaksi pujahtaa taas metsän siimekseen. Me olimme kupanneet evästauolla niin pitkään, että ilta alkoi hämärtää ja pimeä laskeutui jo ennen kuin ehdimme risteykseen, josta reitti jatkaisi korkean hangen keskelle metsään.

Pikaisen karttatarkastelun jälkeen totesimme, että päästäisiin hyvin kävelemään lähtöpaikalle myös tietä pitkin. Tylsä ratkaisu kesällä, mutta tervetullut helppo ratkaisu umpihangessa rämpimiseen verrattuna. Tiet olivat kivan hiljaiset ainakin näin helmikuisena lauantai-iltana, joten paluumatka niitä pitkin oli ihan mukavaa. Tällä viimeisellä pätkällä näimmekin päivän ainoan vastaantulijan. Kahden järven kierroksella ei siis todellakaan ollut ruuhkaa – varsinaisella reitillä emme nähneet tai kuulleet yhtä ainutta ihmistä tai autoa!

Kahden järven kierros, Kuhankuono
Mainiona retkiseurana oli Toisiin maisemiin -blogin Hanneli

Nice to know: Kahden järven kierros

  • Kahden järven kierros on noin 10 kilometrin pituinen reitti, joka kulkee metsässä, kallioilla ja hiljaisia teitä pitkin.
  • Kahden järven kierros nimenä johtaa hieman harhaan. Reitti käy kyllä lähellä kahta järveä, mutta järvet tuskin edes näkyvät polulle. Järvimaisemia täältä ei siis kannata lähteä erityisemmin hakemaan, mutta muuten Kahden järven kierros on kokemisen arvoinen reitti.
  • Reitti on merkitty hyvin oransseilla/punaisilla nauhoilla. Risteyskohdissa on puiset viitat, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan.
  • Reitin puolessa välissä on nuotiopaikka puuvarastoineen ja huusseineen
  • Reitin kulkemiseen kerrotaan menevän 2,5-3 tuntia, mutta todellisuudessa reittiin hujahtaa pidempi aika. Meidän retkemme kesti kuutisen tuntia, josta kaksi tuntia vietettiin lounastauolla.
  • Kahden järven kierroksen reittikuvauksen ja kartan löydät Kuhankuonon retkeilyreitistön sivuilta.

Joko olet tutustunut näihin eteläisen Suomen retkikohteisiin:

Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

1 Comment

  • Vaikka 8-vuotta olen Turun seudulla asunut, niin en muista ainoatakaan noin lumista talvea siellä nähneeni, vaikka toki välillä maa onkin valkoinen. Taitaa olla niin, että nuo oletusajat reitin pituudesta ei ota huomioon lainkaan taukoja ja lisäksi talviretkeily on selvästi hitaampaa ja raskaampaa!

    Reply

Leave a Reply