Menu
Suomi

Onni löytyy Porkkalanniemestä

Kiipesin kohti harmaata jykevää avokalliota. Pienet männyt heiluivat hiljaa tuulessa, aurinko paistoi. Onni valtasi mielen ja tuntui ylettyvän luihin ja ytimiin asti. Tätä minä olen kaivannut! Rauhallista patikointia kauniissa suomalaisessa metsässä, ilman ympärillä rymyäviä ihmisiä.

Tuntui uskomattomalta, että vasta pari viikkoa sitten olin kävellyt malesialaisessa trooppisessa sademetsässä ja nyt olin yhtäkkiä pudonnut takaisin Suomeen. Sademetsäkin oli ollut ihan mieletön kokemus. Tropiikin sirittävät ja laulavat äänet olivat olleet korvia huumaavat, vaikka olin patikoinut ainoastaan pienessä Penangin kansallispuistossa Malesian rannikolla enkä suinkaan Borneolla tai Amazonilla.

Mutta nyt olin täällä, matkalla kohti Porkkalanniemeä, joka on kolkutellut ajatuksissani jo vuosikaudet.

Porkkalanniemi on tunnettu eteläsuomalainen kohde etenkin valokuvaajien keskuudessa. Sen sileiltä rantakallioita avautuu upeat näkymät kimmeltävälle merelle tai tähtikirkkaaseen yöhön.

Porkkalanniemen reitit

Porkkalanniemen reitit

Porkkalanniemessä risteilee muutama lyhyehkö merkitty reitti:

  • 2,2 kilometrin pituinen Telebergetin lenkki, nimensä mukaisesti rengasreitti
  • 1,4 kilometrin pituinen Pampskatanin pisto, joka on edestakaisin käveltynä tuplasti pidempi sekä
  • 2,1 kilometrin pituinen Vetokannaksen taival, niin ikään pistomainen reitti.

Minä yhdistelin reiteistä noin 3,5 kilometrin mittaisen kevyen lenkin, jolla kiersin Telebergetin lenkin ja poikkesin Pampskatanin pistoa pitkin Porkkalanniemen eteläkärkeen.

Porkkalanniemi on pääosin luonnonsuojelualuetta, joten merkityillä reiteillä on syytä pysyä mahdollisimman hyvin. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, kun polku katoaa sileiden kallioiden väliin tai upeat rantakalliot houkuttelevat astelemaan vesirajaan.

Porkkalanniemi

Päiväretki Porkkalanniemessä

Lähdin matkaan Hirviniityn pysäköintialueelta. Polku sukelsi samantien metsään ja kiipesi pienelle kalliolle. Reitti suikkelehti mäntymetsän keskellä, kunnes avokalliot levittäytyivät ympärille. Pienet puulämpäreet täplittivät harmaata, auringossa kylpevää kalliota. Polun merkinnät katosivat välillä näkyvistä, eikä liene edes tarpeellista sanoa, ettei itse polkukaan erottunut avokalliolta.

Hairahduin välillä reitiltä ja tutkailin kartasta nappaamaani kuvaa puhelimen näytöltä. Tuohon suuntaan reitin pitäisi mennä, ehkäpä polku löytyy sieltä. Astelin keväisessä maastossa varovasti. Luonnonsuojelualueella ei katsota kovin hyvällä luonnon turhaa kuluttamista.

Reitti löytyi hetken päästä, hieman ennen kuin se laskeutui kalliolta alas metsään ja yhdistyi lyhyen matkan ajaksi Pampskatanin piston kanssa. Lyhyehkön metsäisen kohdan jälkeen sileät rantakalliot alkoivat näkyä puiden välistä. Vältin Merikotka-nimistä levähdyspaikkaa ja suuntasin rantaan. Näin korona-aikana on parempi etsiä evästauolle ihan oma soppi sen sijaan, että istahtaa muiden ihmisten kanssa saman nuotion ääreen.

Porkkalanniemi (2)

Ranta oli ihan uskomattoman kaunis. Harmaan ja punaisen sävyt vaihtelivat kalliossa ja sininen taivas heijastui kallionkoloihin muodostuneista vesialtaista. Kaikkein uskomattominta oli kallioihin muodostunut leväkerros, jonka vihreä väri näytti lähes imeytyneen kiveen. Vihreä pinta säihkyi auringossa metallinhohtoisena. Käsittämättömän kaunista!

Porkkalanniemi

Porkkala, rantakallio

Jatkoin vesirajaa pitkin etsien tuulensuojaisaa paikkaa evästauolle. Astelin eteenpäin upealla kalliolla ja hyppäsin välillä kallion sileään pintaan murtuneiden railojen yli.

Lopulta sopiva taukopaikka löytyi pienen kannaksen takaa itään aukeavalta rannalta. Istahdin pienelle kalliolle rannan ääreen. Viereisillä rantakivillä tasapainoili kalastaja, talven jäljiltä kuivat kaislat suhisivat hiljaa toisella puolella. Meren leväinen tuoksu muistutti tuloillaan olevasta kesästä.

Porkkalanniemi (10)

Evästauon jälkeen lähdin etsimään tietäni takaisin Telebergetin lenkille. Jos olisin tässä kohtaa vilkaissut vielä kerran karttaa, olisin huomannut, että Pampskatanin pisto jatkui todellisuudessa selkäni takana kohti niemenkärkeä. Olin poikennut polulta Merikotkan levähdysalueen vierellä ja olettanut, että merkitty reitti loppuisi siihen. No, ei loppunut, vaan reitti olisi jatkunut vielä puolisen kilometriä itse Pampskatanille, johon on karttaan merkitty näköalapaikka. Voi olla, että Porkkalanniemen upeimmat maisemat jäivät nyt näkemättä, mutta minkäs teet.

Porkkalanniemi (6)

Palasin kallioiden ja metsän kautta takaisin Telebergetin lenkille, jota jatkoin myötäpäivään. Polku kulki nyt jykevämmässä metsässä, mutta meri vilahteli alhaalla puiden välistä.

Yhtäkkiä edelläni kävellyt pariskunta pysähtyi katselemaan maahan. Käärme! Jo monen metrin päähän näin käärmeen pään sivuilla loistavat keltaiset täplät. Rantakäärme. Ei syytä mennä paniikkiin.

Olen nähnyt rantakäärmeitä äärimmäisen harvoin, kun taas kyitä on tullut vastaan harva se vuosi. Olen usein miettinyt, miten helposti tunnistaisin rantakäärmeen kyystä, mutta ainakaan tämä veikka ei jättänyt mitään arvailuiden varaan, niin kirkkaan keltaisena sen täplät hehkuivat.

Polku jatkui edelleen metsässä, kunnes se alkoi kääntyä jo kohti lähtöpistettäni, Hirviniityn pysäköintipaikkaa. Loppumetreillä Porkkalanniemi tarjosi vielä yhden nähtävyyden, kivisen muinaishaudan, jonka reunimmaiset kivet alkavat jo hävitä heinikon sekaan. Pronssikautisten hautojen tapaan tämäkin näytti lähinnä valtavalta kiviröykkiöltä, mutta erottui maastosta kuitenkin sen verran selvästi, että ohikulkijakin ymmärsi tässä kohdassa olevan jotain erityistä.

Muinaishauta

Porkkalanniemi retkikohteena

Porkkalanniemi tarjosi juuri niitä upeita ja sileitä rantakallioita, joita sieltä lähdinkin hakemaan. Merenrantakaupungissa kasvaneena olen kaivannut näitä kauniita harmaita avokallioita, joiden keskellä kasvaa vaaleanvioletteja kanervia. Olen kaivannut mereen syöksyviä sileitä rantakallioita ja meren todellista tuoksua.

Porkkalanniemen reitit ovat melko lyhyitä, joten varsinaista vaellusta täällä ei saa aikaan. Reittejä yhdistelemällä voi kuitenkin muodostaa ihan kohtuullisen pituisen päiväretken. Porkkalanniemen kallioille on ihana istahtaa katselemaan kimmeltävää merta, ja nuotiopaikkojakin löytyy useammasta kohdasta. Toki nuotiota sytyttäessä on syytä aina ensin varmistua, ettei alueella ole voimassa olevia metsä- tai ruohikkopalovaroituksia.

  • Porkkalanniemestä löydät lisätietoja Luontoon.fi -sivuilta. Siellä alue kulkee Porkkala-nimellä.
  • Metsä- ja ruohikkopalovaroitukset voit tarkistaa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.
  • Luonnossa liikkuessakin on syytä muistaa koronavirukseen liittyvät terveysviranomaisten ohjeistukset ja pitää riittävä turvaväli muihin retkeilijöihin. Lisätietoja löydät Luontoon.fi-sivuilta.

Onko Porkkalanniemi sinulle tuttu? Mistä pidät siellä erityisesti?

Porkkalanniemi

Muita Etelä-Suomen luontokohteita löydät esimerkiksi näistä postauksista:

Lisää inspiraatiota suomalaisiin retkikohteisiin löydät näistä muista postauksistani.


Voit seurata Suunnattoman seikkailuja myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

3 Comments

  • Reissu-Jani
    9.5.2020 at 12:36

    Useasti käynyt – kun asun siinä lähellä. Kirkkonummen kunta on rakentanut todella paljon uusia grillauskatoksia alueelle. Vetokankaan alueelta pääsee myös hyvin Porkkaniemen päähän ja matkalle osuus useita muinaisia hautoja – karttapaikka sovelluksesta näkee jos ei ole paperista karttaa. Lähteelästä käsin pääsee myös tekemään isomman reitin.

    Minun lempipaikkoja on tuolla ennen Pampskatania oleva notkelma, jossa on hyviä telttapaikkoja 1-2 teltalle ja siitä pääsee iltaa istumaan upeille rantakallioille. Olen ollut siellä niin kesällä tai tammikuun myrskyisinä öinä.

    Sellainen ”varoitus” vielä että paikka on erittäin ruuhkainen viikonloppuisin – ja varsinkin nyt.

    Reply
  • Porkkalanniemi on varmasti vaikuttava kohde ja se on ollut pitkään ”kohteet, joissa pitää käydä -listallani.

    Porkkalanniemen historiahan on myös mielenkiintoinen, sillä se oli yksi Suomen neljästä ensimmäisestä kansallispuistosta, mutta Porkkalan palautuksen jälkeen sitä ei enää perustettu uudelleen. Nyt sitten ihan muutama vuosi sitten Porkkalanniemi hävisi kisan kansallispuisto-statuksesta Hossalle. Nämä kertovat kuitenkin siitä, että Porkkalanniemi on varmasti luonnoltaan todella vaikuttava ja tulee varmasti jonakin päivänä saamaan kansallispuisto-statuksen.

    Reply
  • Porkis
    24.3.2023 at 10:57

    Olisi varmaan hienoa telttailla Porkkalannimessä, upea paikka. Jossain ohjeessa sanotaan että telttailu on sallittu tulentekopaikojen ”välittömässä” läheisyydessä. Mitähän tuo välitön tarkoittaa metreissä ja etäisyytenä? 10 m? 50 m? 100 m? Onko kellään käsitystä.

    Reply

Leave a Reply