3-vuotiaan blogin uudet kujeet

Sinne se vaan hujahti, kolme vuotta matkablogin parissa.

Uskomatonta. Vasta äskenhän painiskelin blogin nimen valitsemisen kanssa. Eikä siitä ole kauaakaan, kun pähkäilin, että miten ihmeessä blogipostauksia pitäisi ylipäätään kirjoittaa, etenkin niitä kaikkein ensimmäisiä.

Samaan aikaan tuntuu, että olisin tehnyt tätä aina. Blogista ja sen myötä myös matkailusta on tullut niin olennainen osa elämää, että on vaikea kuvitella millaista arki oli tätä ennen.

Bloggaamista onkin tosi vaikea erottaa omaksi harrastuksekseen. Matkablogin aloittamisen myötä tästä on tullut lähes elämäntapa. Bloggaaminen on kuin magneetin lailla kerännyt niin paljon eri tekijöitä yhteen, etten enää osaa vetää rajaa blogiharrastuksen ja muun elämän välille.

Matkabloggaaminen on tuntunut muuttaneen koko ajatusmaailman. Matkailua ajattelee lähes päivittäin. Siitä kirjoittaa ja puhuu, matkailusta lukee. Jatkuvasti mielessä pyörii menneet matkat, tulevat suunnitelmat ja kavereiden matkakuulumiset. Jokamaanantainen #matkachat on solahtanut arjen viikkorytmiin, samoin muiden matkablogien seuraaminen. Matkailuun liittyviä uutisia ja trendejä seuraa nyt ihan uudella tavalla, samoin matkailun vaikutuksiin ja vastuullisuuteen liittyvää keskustelua.

Bandipur, Nepal

Kaikkein eniten bloggaaminen on kuitenkin tuonut mukanaan uusia ystäviä. En olisi ikinä arvannut, miten upeisiin ihmisiin bloggaamisen myötä tutustun. Näiden ihanien tyyppien kanssa on tänäkin vuonna tullut reissattua kotimaassa useampia kertoja. Kaikesta muusta yhteydenpidosta, vertaistuesta ja vinkkien jakamisesta puhumattakaan. Kiitos ihanat <3

Matkabloggaajakavereiden kanssa Tuusulanjärvellä.

Mutta ei bloggaaminen pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Reilu vuosi sitten blogi jäi ihan hunningolle, kun opiskelut ja työt veivät kaiken ajan, eikä tietokoneen ruudun tuijottaminen minuuttiakaan pidempään kiinnostanut pätkääkään.

Kuinka oikeaan osuinkaan – ja samalla menin aivan täysillä metsään – kun blogin ensimmäisten synttäreiden aikaan totesin:

Blogin ensimmäinen vuosi on pitänyt sisällään paljon yllätyksiä, ihania kohtaamisia, mutta myös kovaa työtä. Innolla odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. No okei, myönnetään, ehkä vähän kauhulla odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan, koska vanhat ja viisaat ovat huhunneet toisen bloggausvuoden olevan paljon vaikeampi. Let’s see. Toivottavasti vuoden päästä saan kirjoittaa yhtä innostuneen synttäripostauksen!

Kuinkas kävikään. Viime vuonna jäi kirjoittamatta koko blogin 2-vuotissynttäripostaus, kun motivaatio oli ryöminyt jonnekin pohjamutiin. Hieman kuulumisia tosin kerroin vuoden 2018 suosituimpia postauksia käsitelleessä jutussani.

Tänä vuonna olen yrittänyt sekä skarpata että olla itselleni armollisempi. Päätin, etten edes yritä pitäytyä alkuperäisessä jokaviikkoisessa postaustahdissani. Jos ehtisin tuottaa postauksen kahden viikon välein, olisin tyytyväinen. Jos en, minkäs sille voi. Leppoisampi suhtautuminen on selvästi tehnyt hyvää.

Jäämeren rannalla Pohjois-Norjassa

Mutta jotain uuttakin on tapahtunut!

Nyt blogin kolmevuotissynttäreiden kynnyksellä otin blogin kanssa uuden askeleen eteenpäin. Oli tullut aika aikuistua. Sanoin heiheit Pallontallaajien blogialustalle ja muutin Suunnattoman ihan oman katon alle. Jännää!

Tässä muuton yhteydessä olen käynyt läpi joka ikisen kolmen vuoden aikana kirjoittamastani 118 postauksesta. Urakka on vienyt takaisin ihan huikean hienoihin reissumuistoihin niin Jordaniaan kuin Kanadaankin. Hieman häpeän sekaisin tuntein olen lukenut läpi ensimmäisiä postauksiani ja järkyttyneenä huomannut, etteivät kuvat ole lainkaan niin hyviä, kuin silloin aikanaan kuvittelin.

Toisaalta se kertoo siitä, että blogin kanssa on menty hurjasti eteenpäin. On tehnyt ihan hyvää huomata, että vaikka välillä tuntee junnaavansa paikallaan, muutosta kuitenkin tapahtuu koko ajan. Välillä tuskailen sen kanssa, ettei teksti meinaa virrata lainkaan, ja valokuvaustaitoni olen tänäkin vuonna manannut pimeimpään onkaloon jo vaikka kuinka monta kertaa. Mutta pakko myöntää – kehitystä on tapahtunut ja toivottavasti tulee tapahtumaan jatkossakin.

Bandipur, Nepal

Mitä tuleva vuosi sitten tuo tullessaan?

Toivottavasti ainakin paljon ajantasaisia kuulumisia ja uusia kohteita. Vuodesta 2020 on tulossa aikamoinen reissuvuosi! Katsotaan, miten blogi ja minä itsekin pysyn vauhdissa mukana. Can’t wait!

Torronsuon kansallispuisto alkukesän auringonlaskussa

Suunnaton-blogi löytyy myös sosiaalisesta mediasta:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’

Follow my blog with Bloglovin