Jokaisen Kolilla kävijän täytyisi tehdä yksi asia: kiivetä Ukko-Kolille katselemaan Pieliselle avautuvaa kansallismaisemaa. Syvempää luontokokemusta kaipaavat voivat jatkaa Kolin huipuilta vaikka Kolinuuron kierroksen luontopolulle tai vielä hieman pidemmälle Mäkrävaaran laelle.
Kesälomani alussa nappasin koiran matkaan ja kävin Kolilla ja Patvinsuolla retkeilemässä muutaman päivän verran. Aiemmin olen piipahtanut Kolilla vain yöpymässä Break Sokos Hotel Kolissa, ja nyt halusin nähdä Kolia enemmänkin. Ensimmäisenä päivänä olin käynyt ottamassa mittaa Kolin vaaroista hieman etelämpänä Ryläyksellä. Nyt toisena päivänä olisi varsinaisten Kolin huippujen vuoro.
Luontokeskus Ukolta, jonka vieressä myös tuo Sokos-hotelli sijaitsee, lähtee kolmen kilometrin pituinen Kolinuurron kierros. Tämä luontopolku kiertää monia Kolin huippuja ja onkin nappivalinta maisemien ihailemiseen. Minä halusin päiväretkelleni hieman enemmän pituutta, joten päätin jatkaa Kolinuurron kauimmaisesta päästä vielä toiselle reitille, joka kiersi Mäkrävaaran ja ja Ikolanahon kautta takaisin Kolinuurron reitille. Tälle Kolinuurron luontopolkua ja Mäkrän polkua yhdistelevälle päiväretkelle tuli pituutta reilut 8 kilometriä.
Kolin ja Mäkrän reitti pähkinänkuoressa
Sijainti: Lieksa, Pohjois-Karjala
Reitin pituus: Reilu 8 kilometriä (Kolinuuron kierros 3 km, Mäkrävaaran kautta kiertävä reitti reilu 5 km)
Vaativuus: Kohtalainen: Reitillä on muutamia jyrkähköjä nousuja ja laskuja.
Parasta reitissä: Upeat maisemat Pieliselle sekä Kolilta että Mäkrävaaralta.
Kuljettavissa koiran kanssa: Kyllä
Tulenteko: Sallittu Ikolanahon nuotiopaikalla (Huom. Tarkista metsäpalovaroitukset: tulenteko niiden aikana on kielletty.)
Yöpyminen: Kielletty. Ikolanahossa on vuokratupa, jossa majoittuessaan tulee tupa varata erikseen.
Kolinuuron kierros
Kolinuuron kierroksella olisi mahdollista päästä heti ensimmäiseksi Ukko-Kolin huipulle katselemaan Pielisen upeita maisemia. Luontokeskuksen alue oli kuitenkin niin tupaten täynnä matkailijaryhmiä, että arvelin myös Kolin parhaan näköalapaikan olevan kuin täyteen ahdettu sardiinipurkki. Päätin jättää parhaat maisemapaikat viimeiseksi ja lähteä kiertämään Kolinuuron luontopolkua myötäpäivään. Ehkä ihan hyvä päätös: kun en heti ensimmäisenä ollut nähnyt Kolin kaikkein upeimpaa näköalaa, pystyin nauttimaan retken aikana myös muista Pielisen maisemista, jotka eivät olleet aivan niin avonaisia kuin Ukko-Kolilla.
Luontopolku lähti laskeutumaan jyrkästi alaspäin. Ou nou. Tämä tarkoittaisi sitä, että myöhemmin olisi tiedossa aivan järkyttävä nousu takaisin lähtöpisteen korkeudelle. Reitti alkoi kivisillä portailla, jotka nyt sateettomien päivien jälkeen olivat onneksi kuivat. Märkinä kivet voisivat olla paljon liukkaampia.
Metsän siimekseen sukeltaessani turistimassat jäivät taakse ja reitillä tuli vastaan vain yksittäisiä perheitä ja pariskuntia.
Minulla on tapana hieman ylenkatsoa luontopoluiksi nimettyjä reittejä. Luontopoluista tulee usein mieleen lyhyt ja helppokulkuinen reitti, jonka tauluissa esitellään erinäisiä kasveja. Kolilla ja viimeistään seuraavina päivinä Patvinsuon kansallispuistossa jouduin pyörtämään puheeni ja toteamaan, kuinka ennakkoluulot osoittautuivat taas vääriksi.
Kolinuuron kierros on kaikkea muuta kuin tylsä tasamaalla kulkeva polku. Reitti laskeutuu ensin jyrkästi alaspäin Kolinuuron rotkon pohjalle, josta se lähtee kiipeämään takaisin ylöspäin Pieni-Kolin huipulle. Reitin varrella on kyllä luontopoluilta tuttuja infotauluja, mutta täällä ne keskittyvät Kolin alueen geologiaan tai muuten laajemmin ympäristön muotoutumiseen. Fun fact: Nämä jyrkät rinteet, joita nyt kiipesin joko polkua pitkin tai ylös ja alas johtavia portaita kivuten, ovat jäänteitä 2000 miljoonaa vuotta vanhasta Karelidien vuorijonosta.
Pieni-Kolilta polku laskeutuu loivasti alemmas, kunnes reitti haarautuu Mäkränahon reunalla useaksi poluksi. Kolinuuron kierros jatkuisi tästä lähes tulosuuntaan, Kolinuurron rotkon länsipuolelle Kolin korkeimmille huipulle. Jatkan matkaani kuitenkin Mäkränahon niitylle, reitille, joka vie etelämmäs kohti Mäkrävaaraa.
Mäkrävaara
Mäkränaho on ensimmäinen tämän reitin kolmesta niitystä. Koli onkin tunnettu paitsi jylhistä kallioistaan, vaaroistaan ja Pieliselle avautuvistsa näköaloistaan, myös näistä ahojen perinnemaisemista. Tuliko yllätyksenä? Niin minullekin. Täytyy myöntää, että tiesin Kolista hävettävän vähän ennen tätä parin päivän reissua. Koli on todella paljon muutakin kuin Ukko-Kolin maisemat.
Mäkränahon jälkeen polku pujahtaa jälleen metsään, kunnes hetken päästä ympärille avautuu toinen pieni niittyalue, Purolanaho. Kesäisten niittykukkien jälkeen reitti alkaa nousta salakavalasti ylöspäin, kunnes loivaa ylämäkeä tarponut retkeilijä kohtaa reitin pahimman haasteen.
Edessä nousee järjettömän jyrkkä ja korkea vaaran rinne. Kivinen polku kiemurtelee ylöspäin niin jyrkässä kulmassa, ettei silmien edessä näe mitään muuta kuin vaaleanruskean polun ja sieltä täältä pilkistävät harmaat kivet. Reisilihakset saavat kyytiä, kun tarvon mäkeä ylöspäin. Saan jonkinlaista lohtua siitä, etten ole tässä tuskassani yksin, vaan edellä kulkee myös toinen retkeilijä, joka on ilmeisesti jäänyt jälkeen puolisostaan.
Motivoin itseni kiipeämiseen sillä ajatuksella, että näin korkean vaaran huipulta on pakko olla huikean hienot näkymät. Mitään muuta vaihtoehtoa en uskalla edes ajatella. Tässä vaiheessa iloitsin siitä, että olin ottanut koiran mukaan retkelle. Suurehkosta koirasta sai pahimmissa paikoissa mukavasti vetoapua.
Onneksi Mäkrävaaran maisemat palkitsivat rehkimisen. Mäkrävaaran jyrkän rinteen selätettyäni aloin bongaamaan reitiltä myös enemmän muita retkeilijöitä. Jyrkkärinteinen Mäkrävaara sijaitsee melkein Pielisen rannalla, ja retkiseurueet olivat pysähtyneet kuka mihinkin kohtaan ihailemaan sieltä täältä aukeavia maisemia. Meinasin jo turhautua, kun kaikki mukavat näköalapaikat olivat varattuja. Kallioisen laen ohitettuani löysin kuitenkin vapaan penkin vaaran reunalta. Puiselle penkille oli ihana pistää pitkälleen kuuntelemaan tuulen huminaa ja katselemaan puiden välistä avautuvaa järvimaisemaa.
Mäkrävaaran eteläpuolella polku laskeutuu paljon pohjoisreunaa loivemmin. Tällä puolella vaaraa reitti tarjoilee näkymiä myös toiseen suuntaan. Kun Mäkrävaaran huipulla polku kulki enemmän vaaran koillisreunaa Pielisen maisemissa, siirtyy polku nyt vaaran lounaisreunalle. Nähtävää on täälläkin, sillä maisema avautuu kohti Jeroa ja Herajärveä – niitä samoja järviä, joita edellisenä päivänä Ryläyksen kierroksella olin katsellut juuri päinvastaisesta suunnasta vaaralta, joka nyt kohoaa järvien toisella puolella.
Näistä maisemista polku jatkaa laskeutumistaan tiheään kuusimetsään. Polkuja risteilee sen verran tiuhaan, etten tiedä, mihin suuntaan kääntyä. Yleensä reitit ovat olleet todella hyvin opastettuja, mutta nyt olen ihan ulalla. Onneksi mukanani on tulostettu kartta Kolin reiteistä. Sen avulla ei todellakaan suunnisteta, sen verran yleispiirteisestä kartasta on kyse. Pystyn kuitenkin päättelemään oikean suunnan edes suurinpiirtein ja päätän kokeilla onneani erästä polkua pitkin.
Valinta oli oikea, sillä saavun Ikolanahon taukopaikalle. Tällä nuotiopaikalla kohtaan enemmän ihmisiä kuin missään muualla Kolin suosituimpien huippujen ulkopuolella. Suurin osa tuntuu olevan päiväretkellä, kuka mistäkin suunnasta tulossa.
Ruokaa laittaessani ihmiset jatkavat matkaansa, yksi Kolille, toinen Mäkrävaaralle ja kolmas jonnekin muualle. Jään lopulta yksin erään pariskunnan kanssa. Kuulumisia vaihtaessamme käy ilmi, että he ovat Kolilla käymässä juuri näiden ympärillämme avautuvien niittyjen vuoksi. He ovat kiertämässä Suomea perinnemaisemien perässä, kuvaten niitä uutta kirjaansa varten.
Niityltä poistuessani pieni drone pörähtää ilmaan valmiina ikuistamaan Ikolanahon punaisen vuokartuvan ja sen ympärille levittäytyvän kukkameren.
Koli ja sen upeat kansallismaisemat
Jatkan Mäkrän polkua nyt takaisin pohjoiseen, kohti Kolin huippuja. Loivien ylä- ja alamäkien jälkeen saavun takaisin Mäkränaholle ja siihen risteykseen, jossa olin poikennut pois Kolinuuron kierrokselta. Jätän Mäkrävaaran lenkin taakseni ja loikkaan takaisin luontopolulle.
Olin jo mielessäni kauhistellut, kuinka rankat ylämäet Ukko-Kolia lähestyttäessä oikein olisivat edessä. Olin kuitenkin jo selättänyt pahimman Mäkrällä – Kolille vievä polku nousi ylöspäin melko hissuksiin eikä edes tuntunut raskaalta.
Kolin huippuja lähestyessäni ihmisiä alkaa näkyä enemmän. Kolilla on useita huippuja, Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Ihmiset risteilevät näiden välillä parhaiden maisemapaikkojen toivossa. Kuitenkin vasta Ukko-Kolin huipulle saapuessani kohtaan suuremmat väkimassat. Kymmenet ihmiset istuvat kalliolla ihailemassa Pieliselle avautuvia huikean hienoja järvimaisemia. Onneksi tilaa on vielä sen verran, että uskallan koirankin kanssa kivuta kallion reunalle istumaan.
Ukko-Koli ei suotta ole näin suosittu paikka. Maisemat ovat huikaisevan upeat! Edessä levittäytyy sininen järvenpinta, johta vihreät vedenalaisista harjuista muodostuvat saaret täplittävät. Sinisellä taivaalla leijailevat pienet untuvapilvet heijastuvat veden pinnasta. Kaukana Pielisen toisella puolella vaarajonot jatkuvat ties kuinka kauas Venäjän puolelle.
Lopulta maltan irrottaa katseeni upeasta maisemasta ja jatkan matkaa vielä viimeisten askeleiden verran. Patikoitavaa ei ole enää paljoa. Pienen polunpätkän jälkeen saavun portaille, jotka laskeutuivat takaisin Kolin luontokeskuksen pihalle.
Koli oli upeampi kuin olin ajatellut! Ukko-Kolin käsittämättömän kauniiden maisemien lisäksi vehreiden vaarojen ja sinisten järvien muodostamista maisemista sai nauttia myös hiljaisemmilla reiteillä Mäkrävaaralla ja Ryläyksellä. Jos olet suunnittelemassa matkaa Kolille, suosittelen lämpimästi, että varaat aikaa retkeilylle ja käyt kävelemässä myös etäämmällä Kolin suosituimmista huipuista.
Vinkit Kolille ja Mäkrävaaralle
- Jos Kolin luonto ja geologia kiinnostavat enemmänkin, tsekkaa Kolinuurron luontopolun tuhti reittiopas.
- Mäkrän polkuun voit tutustua Pohjois-Karjalan vaellusreittioppaassa. Oma reittini mukaili pitkälti Mäkrän polkua, sillä erotuksella, että läntisen pysäköintipaikalle päättyvän polun sijasta kuljin Kolinuurron luontopolkua Pieni-Kolin huipun kautta.
- Kuivalla kelillä heinäkuussa Kolinuurron kierroksella ja Mäkrän polulla pärjäsi hyvin ihan tavanomaisilla retkeilykengillä. Märkiä paikkoja tuli vastaan ainoastaan Mäkrävaaran etelärinteellä.
- Kolin alueella kannattaa varautua kiipeämiseen. Vaaroja riittää toisensa perään, joten mistään kovin tasaisesta kansallispuistosta ei ole kyse. Rinteistä kuitenkin selviää hyvin ihan tavallisilla retkeilyvarusteilla.
- Mikäli Mäkrävaara ja sen jyrkät rinteet eivät houkuttele, mutta haluat kuitenkin päästä kiertelemään reitille osuvilla niityillä, voit oikaista Mäkrän polulla Purolanaholta suoraan Ikolanaholle.
- Kolinuurron kierros lähtee Kolin luontokeskukselta. Luontokeskukselle tullessasi auto tulee jättää suurille pysäköintialueille hieman alemmas rinteeseen – luontokeskukselle ja hotellille ei saa pysäköidä. Pysäköintialueilta pääsee luontokeskukselle joko kävellen tai maksuttomalla hissillä. Kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä ainakin aurinkoisena kesäpäivänä pysäköintialueet täyttyivät jo aamupäivästä.
- Jos kaipaat päivävaellusten sijaan useamman päivän patikkareissua, voisi Herajärven kierros olla sopiva valinta. Herajärven kierroksesta saa muotoiltua 30, 35 tai 60 kilometriä pitkän reitin – tai miksei sovellettaessa vieläkin pidempää. Reitti kulkee sekä Kolin huippujen, Mäkrävaaran että Ryläyksen kautta.
- Reittisuunnittelussa auttaa Kolin esite ja kartta, retkikartta.fi, luontoon.fi -sivusto sekä Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas.
Oletko sinä jo käynyt Kolilla? Millaisia kokemuksia sinulla on sieltä?
Lue lisää: Kolin kansallispuisto
Löydät Suunnattoman myös sosiaalisesta mediasta:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’
20 Comments
Outi / Maa Quzuu
31.8.2018 at 15:06Mun täytyy todistaa että vasta ihan viimeisten vuosien aikana olen tutustunut enemmän Koliin ja todellakin, sinne pitäisi päästä käymään! Niin näyttää upeilta maisemilta! Ja tottahan sekin on, että se paikka missä on paljon ihmisiä, on usein se alueen upein. Vähän surullista, mutta toisinaan totta..
Virpi/Hätälasku matkablogi
31.8.2018 at 22:38Aivan upeita maisemia ja täytyy kyllä tunnustaa etten tiennyt näistä niityistä. Kunpa minulla olisi ollut aikaa kierrellä näitä myös! Tosi hyvä tietopaketti Kolin poluille!
Merja / Merjan matkassa
1.9.2018 at 12:47Komeita on maisemat. Olen käynyt Kolilla pikkutyttönä eikä kovin tarkkoja muistikuvia ole. Tuosta saisi koottua hyvän viikonloppu paketin: Sokos hotelliin yöksi ja päivät patikoisi luontoreittejä 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
2.9.2018 at 10:36Allekirjoitan niin saman – Kolin on paljon muutakin kuin Ukko-Koli. Mäkrävaara on ehdottomasti Ukko-Kolin jälkeen oma suosikki, sieltä aukeaa kanssa kauniit maisemat, jotka palkitsee vaaran huipun päälle kiipeäminen. Vähän mietittiin tuossa, että pitäisikö ensi kesänä mennä Herajärven kierros koiran kanssa.