Menu
Wales

Miners’ Track – kohti Walesin korkeinta huippua

Walesissa sijaitseva Snowdonian kansallispuisto on saanut nimensä Snowdon-vuoresta. Snowdon ei ole mikä tahansa nyppylä, vaan 1085 metrin korkuinen vuori, Walesin ja samalla Britannian korkein huippu Skotlannin eteläpuolella. Snowdonin huiputtamiseen on kuusi erilaista reittiä. Niistä yksi on Miner’s Track, jonka kävin testaamassa syksyllä 2017.

Miners’ Track

Miners’ Trackin nimi vie ajatukset välittömästi mainareihin. Tätä Snowdonille vievää reittiä ei turhaan yhdistetä kaivostyöläisiin, sillä 1800-luvulla sitä käytettiin kuparin kuljettamiseen alas Glaslyn-järveltä. Glaslyn on viimeisin reitin varrella olevasta kolmesta järvestä. Kaivos lakkasi toimimasta vuonna 1916, mutta sen historia näkyy edelleen paitsi reitin nimessä, myös sen varrella.

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, Miners Track, sininen jarvi

Miners’ Track alkaa Pen-Y-Passilta. Alueella on parkkipaikka, johon voi pysäköidä auton pientä maksua vastaan. Kun vierailin Snowdoniassa syyskuussa 2017, oli pysäköintipaikka arkipäivänäkin täynnä jo puoliltapäivin. Kannattaa siis tulla paikalle ajoissa, tai vasta iltapäivällä sen jälkeen, kun suurin aalto on vaelluksen jo suorittanut.

Toinen vaihtoehto on saapua Pen-y-Passille bussilla. Lisätietoja bussivaihtoehdosta, Snowdon Sherpasta, löydät täältä.

Snowdonian kansallispuisto, Pen-y-Pass, bussi

Snowdonian kansallispuisto, Miners' Track, Pen-y-Pass

Snowdonian kansallispuisto, Miners' Track, lammas

Miners’ Track lähtee kiipeämään loivaan ylämäkeen leveähkönä hiekkatienä. Reitti kulkee rinnettä pitkin, joten samalla voit ihailla näkymiä laaksoon ja hyvällä tuurilla bongailla rinteellä laiduntavia lampaita. Reitille lähtiessä kannattaa vilkaista heti portin takana olevaa pientä infotaulua. Minä keskityn tässä vaiheessa niin vahvasti valokuvaamiseen, että ohitan taulun huomaamattani. Jos olisin lukenut tauluun kirjoitetun tekstin, olisin osannut paremmin varautua (henkisesti) 3’C lämpötilaan ja voimakkaaseen tuuleen.

Muutaman mutkan jälkeen saavutaan ensimmäisen järven luo. Sen rannalla vaellusreitin alapuolella näkyy ensimmäiset jäljet vanhasta kaivosteollisuudesta, vanha kivinen rakennus. On alkanut sataa ja puuskittain puhaltava tuuli tekee matkanteosta epämiellyttävää.

Snowdonian kansallispuisto, jarvi ja rauniot

Helppoa hiekkatietä jatketaan seuraavalle järvelle saakka. Täällä järvi ylitetään pientä siltaa pitkin. Järven ylityksen jälkeen rinteet nousevat jyrkkinä reitin vierellä. Myös tämän järven rannalla näkyy vanhoja kivirakennuksia. Joku koululaisporukka on kuljetettu tänne asti autolla. Tämän pidemmälle autolla ei pääsisikään.

Snowdon, Miners Track, silta

Snowdonian kansallispuisto, rakennus

Snowdonian kansallispuisto, Miners Track, hiekkaranta

Järven rannalla reitti muuttuu hieman vaikeakulkuisemmaksi. Hiekkatie loppuu ja polku muuttuu jyrkemmäksi. Tästä ylöspäin reitti on päälystetty erikokoisilla sileillä kivenlohkareilla. Pelkään, että sade on muuttanut kivien pinnan liukkaaksi, mutta pito on yllättävän hyvä.

Järvi alkaa jäädä alemmaksi, kun kipuan eteenpäin sateen välillä piiskatessa ja välillä taas tauotessa. Flunssaiselle keholle tämä reitti on aika raskas. Onneksi otin mukaan matkaeväitä ja voin levähtää kivelle keräämään lisää energiaa ja ihailemaan jylhiä maisemia. Snowdon voi odottaa vielä hetken.

Kivetty polku tuntuu loputtomalta. Onneksi välillä matkaa piristää rinteeltä solisevat pienet vesiputoukset. Ylöspäin jatkettaessa polku muuttuu vetiseksi ja kiipeämisen sijaan saa keskittyä valitsemaan jalansijansa sopivilta kiviltä, jotta välttäisi kenkien kastumisen polkua pitkin juoksevaan puroon.

Snowdon, Miners Track, polku

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, vesiputous

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, Miners' Track

Tuuli alkaa puhaltaa kovempaa kuin aiemmin. Kolmannelle järvelle, Glaslynille, saavutaan kapean solan kautta. Sola kerää kaiken vuorilla puhaltavan tuulen valtavaksi puhuriksi.  Tästä kapeikosta haluaa ohi mahdollisimman nopeasti. Järven ympärillä vuoret taas avautuvat ja keli on hieman hellempi. Tuuli kuitenkin puhaltaa edelleen ja ilma tuntuu viileältä. Pipo ja hanskat tulevat tarpeeseen.

Viileä sää ei kuitenkaan haittaa, sillä paikka on mykistävä. Korkeat rinteet sulkevat järven omaksi pieneksi laaksokseen. Vastaan tulee kourallinen ihmisiä, mutta suurin osa on selvästi jäänyt alemmalle järvelle. Järven rannalla tuntee syyskuun kelin rankimmillaan, ja juuri se ehkä tekee tästä paikasta niin satumaisen. Epäilemättä järvi olisi upean näköinen auringonpaisteessa, mutta tuulen tuivertaessa ja ruskan värjättyä järveä ympäröivät rinteet laakso on kuin toisesta maailmasta.

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, Miners' Track

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, Miners Track, jarvi huipulla

Miners’ Track jatkuisi järven rannalta kohti Snowdonin huippua. Tässä vaiheessa reitti muuttuu haastavaksi. Polku katoaa, ja matkaa jatkettaisiin jyrkkää rinnettä ylös lohkareiden päällä taiteillen. Totean, että flunssan heikentämänä ei ole järkevää lähteä yksin seikkailemaan kivikkoon, etenkään tässä säässä. Päätän ihailla vielä hetken maisemia ja lähden sen jälkeen laskeutumaan reittiä samaan suuntaan mistä tulin.

Jos olisin jatkanut reittiä vielä hieman pidemmälle, lähemmäs Snowdonin huippua, olisin voinut laskeutua Pen-y-Passille toista reittiä pitkin. Pen-y-Passilta pääsee nimittäin kiipeämään Snowdonille myös Pyg Trackia. Tämä antaa kivan mahdollisuuden huiputtaa Snowdon ilman, että samaa reittiä joutuu kävelemään edestakaisin.

Snowdon, Miners Track, reitti huipulle

Sanoin hyvästit laaksolle ja lähdin laskeutumaan takaisin kohti Pen-y-Passia. Kivetty reitti oli huomattavasti kevyempi laskeutua alaspäin. Sadekin alkoi tauota ja aurinko melkein pilkahteli pilvien lomasta. Keskimmäisen järven, Llyn Llydawin kohdalla kiinnitän huomiota polun varrella kasvaviin kukkiin. Karussa maisemassa ei äkkiseltään huomaisi näitä kasveja – niin hyvin lilat ja keltaiset kukat sulautuvat ympäristöönsä.

Reitin lopussa aurinkokin uskaltautuu esiin. Miners’ Track oli upea sateisessakin säässä. Tämä auringon pilkahdus saa miettimään, miten upealta keltavihreinä hehkuvat vuorenrinteet olisivat näyttäneet auringon paistaessa.

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, Miners Track, maisema

Snowdonian kansallispuisto, kanerva

Vinkit Snowdonin valloitukseen

  • Valitse kuudesta reitistä itsellesi sopiva. Reittien profiileissa on eroja, samoin pituuksista. Osa reiteistä lähtee alhaalta, osa, kuten tämä Miners’ Track, lähtee jo valmiiksi hieman ylempää, mikä säästää osan kiipeämisen vaivasta.
  • Snowdonin huiputtamiseen sanotaan Miners’ Trackia pitkin menevän kuusi tuntia edestakaiseen matkaan. Minulla matka ylimmälle järvelle ja takaisin kesti 3,5 tuntia.
  • Kelit voivat olla vaihtelevat. Etenkin syksyllä vaellukseen on syytä varautua tuulen- ja sateenpitävin vaattein. Ota mukaan myös pipo ja hanskat.
  • Miners’ Trackilla toiselle järvelle selviät tavallisilla ulkoilukengillä, viimeiselle järvelle on hyvä olla jo vähän tukevampaa kenkää. Viimeiselle etapille kannattaa pukea kunnolliset vaelluskengät, jotka tukevat myös nilkkaa.
  • Ota mukaan matkaevästä sekä juotavaa.
  • Snowdonin huippu saattaa hyvinkin olla pilvien peitossa. Varaudu tähän etukäteen, ettet pettyisi huipulle päästyäsi.
  • Kun vierailet Snowdoniassa, käy kokeilemassa edes pientä pätkää jostakin Snowdonin vaellusreitistä. Onhan Snowdon the juttu Snowdoniassa.

Miner’s Trackiin ja muihin Snowdonin huipulle johtaviin reitteihin voit tutustua tarkemmin Walk Up Snowdonin sivuilla.

Snowdonian kansallispuisto, Snowdon, Miners Track, auringosateet

Lue myös:

Lisää ulkomaiden retkikohteita löydät tämän linkin takaa.


Seuraatko Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa?

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’

No Comments

    Leave a Reply