Viime viikolla vietettyjen blogin yksivuotissynttäreiden kunniaksi lienee viimeinkin aika sanoa sananen Albaniasta. Kyllä, Albaniasta, sillä koko blogin syntymisestä on syytä kiittää tuota pitkään sulkeutuneena ollutta maata.
Ai miksi? Minäpä kerron.
Viitisen vuotta sitten istuimme olohuoneessamme selailemassa karttakirjaa. Mihinhän sitä seuraavaksi matkustaisi? Kirjan sivuja selaillessa silmät kiinnittyivät yhteen kolkkaan Balkanilla. Albania. Mikähän paikka se oikein on?
Vielä 2010-luvun alkupuolella juuri kukaan ei matkustanut Albaniaan. En tuntenut ketään, joka olisi koskaan kuullutkaan kenestäkään, joka olisi käynyt Albaniassa. Pohjoisempi Balkan, Kroatia etunenässä oli jo vähitellen saamassa jalansijaa matkailijoiden suunnitelmissa, mutta Albaniaan ei kukaan edes harkinnut matkustavansa.
Yritimme löytää tietoa Albaniasta. Blogeista ei löytynyt mainintaa, matkailusivustot eivät tuntuneet juurikaan tunnistavan koko maata. Sohvasurffaajat -ohjelmasarjasta löytyi joku kämäinen jakso Albaniasta, ja Pallontallaajien keskustelupalstalla oli muutama lyhyt viesti aiheesta. Muuten – ei juuri mitään.
Pitihän Albaniaan päästä. Ajattele, että vielä 2000-luvulla voi olla Euroopan maa, jossa juuri kukaan ei ole koskaan käynyt, ja josta mielikuvana esiin nousivat vain albaanipakolaiset. Eräänä lokakuisena päivänä sitten nousimme Turkish Airlinesin koneeseen, joka kuljetti meidät Istanbulin kautta Albanian pääkaupunkiin Tiranaan.
En koskaan unohda sitä tunnetta, joka minut valtasi Tiranan kentällä passintarkastusjonossa seisoessani. Täällä sitä nyt ollaan. Lähes tyhjällä kentällä, Albaniassa. Tuolla edessä on ovet, jotka avautuvat Albaniaan. Eikä minulla ole pienintäkään aavistusta, minkälainen maailma siellä odottaa.
Albaniassa matkustaminen
Olimme varanneet matkaamme puolisentoista viikkoa. Olimme saaneet tehtyä matkavalmisteluita sen verran, että olimme suurinpiirtein valinneet matkakohteemme. Rannikkokaupungit saisivat nyt jäädä pois matkaohjelmasta. Jälkiviisaana voin sanoa, että ehkä olisi kuitenkin pitänyt käydä siellä, sillä nyt, vuonna 2017, matkailijat alkavat enenevissä määrin löytämään näihin rantakohteisiin. Viisi vuotta aiemmin ne olisivat voineet olla alkuperäisempiä.
Päätimme matkallamme keskittyä Albanian keski- ja itäosiin. Pääkaupunki Tirana olisi luonnollinen valinta, sillä lentomme laskeutui Tiranaan. Lisäksi halusimme käydä UNESCO:n maailmanperintökohteessa Beratissa. Vähän lomailuntynkääkin mahtui mukaan, sillä päätimme vierailla Ohrid-järvellä, joka sijaitsee Albanian ja Makedonian rajalla. Parhaat Ohrid-järven kohteet tuntuivat löytyvän Makedonian puolelta, joten tulisimme vierailemaan myös Makedoniassa.
Albaniassa olisi ehkä voinut vuokrata auton, mutta päätimme turvautua julkisiin kulkuvälineisiin. Tämä toi matkalle monia mutkia, eikä varmasti ollut se kaikkein helpoin vaihtoehto. Mutta en kadu päätöstä pätkääkään. Monet busseissa vietetyt matkat ovat jääneet Albanian reissulta mieleen kaikkein parhaiten.
Road tripit ja auton vuokraaminen tuntuvat olevan tätä nykyä kovin suosittu matkustusmuoto Albaniassa. Jos et kuitenkaan halua körötellä huonokuntoisilla teillä ja pelätä auton hajoavan seuraavaan isompaan kuoppaan, on julkisilla matkustaminen hyvä vaihtoehto. Julkinen liikenne pelittää Albaniassa melko hyvin. Linja-autojen ja taksien lisäksi Albaniassa liikennöi monista muista maista tutut pikkubussit, joilla on kutakuinkin tietty reitti, mutta tarkan aikataulun sijaan ne lähtevät liikkeelle silloin, kun ajoneuvo on täynnä.
Bussilla matkustaminen
Tiranasta Beratiin, Beratista Elbasaniin ja Ohridista Makedonian puolelta takaisin Tiranaan matkustimme linja-autoilla. Kuuntelimme hassua paikallista musiikkia samalla kun keskeneräiset rakennustyömaat ja vähitellen ränsistyvät bunkkerit vilisivät ikkunoiden takana. Bussilla matkustaminen on selkeää ja helppoa. Ohrid-järven pohjoispäässä sijaitsevalla Makedonian ja Albanian rajalla odotimme bussissa, kun kaikilta matkustajilta kerättiin passit, vietiin raja-aseman rakennukseen ja tuotiin lopulta takaisin. Helppoa ja vaivatonta.
Pikkubussilla matkustaminen
Pikkubussiin turvauduimme matkallamme Beratista Ohridiin, Albanian ja Makedonian rajalle saakka. Alkumatkan Tiranasta Elbasaniin olimme päässeet bussilla, mutta Elbasanista Ohridiin meidän pitäisi jatkaa pikkubussilla. Pikkubussin löytäminen Elbasanista ei ollutkaan ihan helpoin vaihtoehto. Jäädessämme bussista pois Elbasanin linja-autoasemalla kyselimme, miten löytäisimme pikkubusseille. Ihmiset mainitsivat muutaman kerran jonkin stadionin, mutteivät tuntuneet osaavan kertoa, miten pikkubussien lähtöpaikalle pääsee. Lopulta päädyimme kävelemään kilometritolkulla turhaan, matkustamaan pari korttelia taksilla ja kysymään neuvoa vielä muutamaan otteeseen. Lopulta, reilun tunnin kuluttua löysimme itse tuon stadionin, jonka vierestä pikkubussit lähtevät. Jos päädyt liikkumaan Beratista Ohridiin julkisilla, ota linja-autoaseman ja pikkubussiasema sijainnit talteen jo etukäteen. Linja-autoaseman löydät kirjoittamalla googleen Terminali Autobusave, Elbasan ja pikkubussiaseman nimellä Librazhd Bound Bus/Minibus Station, Elbasan.
Albaniassa infrastruktuuri ei ole ihan Suomen tasoa (puhukaa vaan Suomen korjausvelasta, mutta meillä on vielä todella hyvä tilanne), eikä kaikki muukaan kuljetuksiin liittyvä noudata ihan samoja standardeja. Tuossa samaisessa Elbasanista Makedonian rajan tuntumassa sijaitsevaan Pogradecin pikkukaupunkiin liikennöivässä pikkubussissa kuljettaja oli päättänyt maksimoida hyödyn. Viimeisessä penkkirivissä oli ainoastaan kaksi kiinteää istuinta ja niiden välissä tyhjä rako. Kustannustehokas kuljettaja oli näppäränä sijoittanut istuinten väliin huteran muovijakkaran. Siinä eräs italialainen mies sai tasapainotella koko parin tunnin ajomatkan.
Pikkubussi tyhjeni Podgarecissa, mutta meillä olisi vielä matkaa Makedonian puolelle Ohridin kaupunkiin. Pikkubussin kuljettaja suostui lisämaksusta kuljettamaan meidät muutaman kilometrin päähän Albanian ja Makedonian raja-asemalle. Koko matkan hintaan nähden kuskin pyytämä summa oli suuri, mutta väsyneen suomalaisen kukkarolle melko pieni summa. Kuljettaja jätti meidät aivan Ohrid-järven eteläpäässä sijaitsevan raja-aseman tuntumaan. Rajan yli kävelimme jalan. Ylitys sujui ongelmitta. Muutaman vitsin heitimme sekä albanialaisten että makedonialaisten rajavalvojien kanssa, ja pääsimme Makedonian puolelle.
Taksilla Albanian ja Makedonian rajalta Ohridiin
Makedonian raja-asemalta liikennöi silloin tällöin bussi Ohridiin. Päätimme ensin jäädä odottamaan bussia, mutta jonkin ajan kuluttua paikalle kurvasi taksi. Taksimatka ei ollut ihan tavanomaisimmasta päästä, sillä sen sijaan, että kuljettaja olisi vienyt meidät suoraan määränpäähämme, poikkesimme matkalla noutamaan pari kuljettajan kaveria mukaan.
Kieli
Albanian kieli
Albanian kieli muistuttaa monilta osin romaanisia kieliä. Albaniassa asioimista helpottaa, mikäli osaat italiaa, ranskaa tai espanjaa. Me hyödyimme tästä erityisesti bussimatkalla Tiranasta Beratiin. Tiranan linja-autoasemalla tiedustelimme kuljettajalta, milloin bussi on lähdössä. Kuljettaja ymmärsi englantia, mutta vastasi mitä ilmeisemmin albaniaksi. Kymmenen minuutin päästä. Selvä. Vasta istumapaikalle kävellessäni tajusin, että kuljettaja ei tainnutkaan puhua englantia. Siitä huolimatta ymmärsin vastauksen sujuvasti.
Toinen konkreettinen hyöty romaanisten kielten osaamisesta on ruoan tilaaminen ravintoloissa. Ainakin meidän matkustaessamme Albaniassa vuonna 2013, monet ruokalistoista olivat albaniaksi. Espanjan ja ranskan taidon avulla pystyimme kuitenkin hyvin tulkitsemaan, mitä mikin annos piti sisällään. Ja vaikka ruokalistat olisivatkin englanniksi, saattaa jokin tuntemattomampi sana olla helpompi päätellä albaniasta kuin englannista. (Tästä syystä pyydän esimerkiksi Espanjassa toiselle meistä englannin- ja toiselle espanjankielisen ruokalistan.) Jos romaaniset kielet eivät ole hanskassa, ei hätää, pärjäät Albaniassa ihan hyvin englanniksikin.
Makedonian kieli
Albaniasta poiketen makedonian kieli on slaavilaista sukua, ja sitä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin. Romaanisten kielten avulla on siis aivan turha kuvitellakaan pärjäävänsä Makedoniassa. Toisaalta ainakin Ohridin ympäristössä pärjäsi hyvin myös englannilla. Kyrillisten kirjainten kanssa saa välillä temppuilla ja yrittää vertailla opaskirjassa ja bussin valotaulussa olevia nimiä päästäkseen oikeaan bussiin. Täällä venäjän osaaminen voisi olla ihan hyödyllistä.
Miksi Albaniaan kannattaa matkustaa?
Ruoka
Albanialainen ruoka on aivan taivaallisen hyvää. Ruoka tehdään tuoreista raaka-aineista ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella herkullista. Kokeile ainakin tuoreita salaatteja ja kesäkurpitsaan (vai munakoisoon?) tehtyjä annoksia. Et tule katumaan!
Koska Albania
Harvassa on ne paikat, jossa pääset näin helposti kokemaan aivan toisenlaisen maailman. Albaniassa voit nähdä vanhan miehen paimentamassa kalkkunalaumaa ja satoja ja taas satoja betonibunkkereita. Albania oli pitkään suljettu maa. Se avautui muulle maailmalle vasta 90-luvun alussa. Maan melko hirveäkin historia on taannut sen, että Albania on pitkään säilynyt omintakeisena paikkana. Albanian sulkeutuneisuus on jämähtänyt monen ihmisen ajatuksiin, minkä takia maata ei ole aiemmin osattu ajatella matkailukohteena. Jopa Tiranassa kohtaamamme nuori jäätelönmyyjä ihmetteli, että miksi ihmeessä te olette tulleet Albaniaan?
Kommunismi ja Hoxhan diktatuuri takasivat sen, että Albania säilyi hyvin eristyksissä muusta Euroopasta. Hoxha ja järjettömät (?) pelkonsa aiheuttivat sen, että Albaniaan rakennettiin yli 700 000 betonista bunkkeria. Nämä rakennelmat ränsistyvät nyt pitkin Albanian maaseutua, mutta yhä ne ovat siellä, ihmetyttämässä Albaniaan päätyviä matkailijoita.
Kaiken tämän takia ja näistä asioista huolimatta Albania on ollut yksi unohtumattomimmista matkakohteistani. Albania on upea, se on kaunis ja ennen kaikkea hyvin erilainen. Jos haluat kokea Albanian, mene sinne nyt. Mene, ennen kuin kaikki Kroatian ja Montenegron nähneet matkailijat päättävät suunnata tuohon ennen niin suljettuun maahan.
Jäikö jonkin asia Albaniassa vielä mietityttämään? Kysy ihmeessä, jos jokin asia kiinnostaa!
Blogin synty
Miten tämä kaikki sitten liittyy blogiin?
Tämän jutun ensimmäisissä kappaleissa kerroin, kuinka valtavan vaikeaa oli löytää minkäänlaista tietoa Albaniasta. Muutamat ihmiset tuntuivat maassa käyneen, mutta tietoa oli löydettävissä hyvin niukasti. Mieleeni jäi kytemään ajatus, että olisi hienoa auttaa muita ihmisiä, jotka suunnittelevat matkaa sellaiseen kohteeseen, jossa minä olen käynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni selailemasta matkablogeja. Oli tullut aika kantaa korteni kekoon.
Seuraatko Suunnaton-blogia jo sosiaalisessa mediassa:
Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi
Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’
35 Comments
Heidi / Himomatkaajan Turinoita
29.12.2017 at 11:12Pari kesää sitten kävimme vierailulla Sarandéssa. Ruoka oli hyvää & edullista sekä ihmiset ystävällisiä! Tosin kuinka kauan näin jatkuu, kun Sarandé alkaakin olla aikamoinen turistikeidas pakettimatkojen yleistymisen syynä. Hieman jäi hampaankoloon, kun ei päästy tutkimaan maata tarkemmin, mutta ehkäpä tulevaisuudessa? Kaivan silloin tämän ja mahdollisesti tulevat Albaniapostauksesi esille. 🙂
Suunnaton
29.12.2017 at 12:11Kiva kuulla! Täytyy alkaa raapustelemaan seuraavia juttuja 🙂 Jännä nähdä, millä tavalla Albania tulee kehittymään, ja tuleeko rantakohteiden ja sisämaan välillä olemaan isokin ero.
Anne/ Matkahetket
29.12.2017 at 12:02Mukavaa, kun kirjoitit Albaniasta! Minäkin kävin lyhyesti muutama vuosi sitten Albaniassa Kreikan puolelta, Butrintin arkeologisella alueella ja Sarandassa. Pidin matkasta paljon ja ruoka oli todella hyvää! En ole missään syönyt niin maukasta kanaa.
Suunnaton
29.12.2017 at 12:12Albanialainen ruoka on ihan käsittämättömän hyvää. Kaikki ne tuoreet raaka-aineet ja ruoan yksinkertaisuus tekevät Albaniasta ehdottomasti yhden parhaimmista ruokamatkakohteista. Kiva huomata, miten moni Albaniassa on nyt ehtinyt käymään!
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
29.12.2017 at 18:04Ei vitsit, tykkäsin Albaniasta todella paljon meidän kesäloman reissulla. Tuo Ohrid ja Tirana on sellaisia, joissa olisin vielä halunnut käydä. Varmaan aika paljon muuttunut Albania tuosta sun reissusta – suosio on niin noussut muutaman vuoden sisään. 🙂
Suunnaton
30.12.2017 at 18:49Niin varmaan on. Veikkaisin, että isoimmat muutokset on tulleet rantakohteisiin, mutta myös Tiranassa rakennettiin tosi paljon jo silloin, kun me siellä käytiin. Kannattaa käydä sekä Tiranassa että Ohridissa, kun siihen tulee taas mahdollisuus 🙂 Tykkäsin niistä molemmista!
Jael
4.1.2018 at 18:22Upeat kuvat:) Minä aloin joku aika sitten kiinnostua Albaniasta, kun näin täkäläisen matkailua ja ruokailua yhdistävän ohjelman ,joka sai Albanian näyttämään tosi mielenkiintoiselta maalta.
Suunnaton
10.1.2018 at 20:28Kiitos Jael! Olisipa kiva nähdä tuollainen ohjelma/jakso!
Essi
26.6.2018 at 10:58moikka! mistä mahtaisi löytyy edes suuntaa-antavia bussiaikatauluja heinäkuulle? olemme matkaamassa sarandesta tiranaan ja tiranasta ohridiin! ja ymmärsin että bussiyhtiöitä on paljon, mikähän olisi sellainen jossa olisi bussissa ilmastointi? 🙂
Suunnaton
26.6.2018 at 21:13Moi Essi! Enpä muista nähneeni juurikaan albanialaisia bussiaikatauluja. Nopea googlettaminenkaan ei tuottanut tulosta. Näiden vanhojen aikataulujen (https://www.sarandaweb.com/transportation/bus-coach/bus-timetable-saranda-albania/) perusteella sanoisin, että kannattaa aamupäivällä suunnata bussiasemalle ja selvittää sopiva bussi siellä. Uskoisin, että busseja menee suht tiheään, kunhan on aamupäivän aikana liikenteessä. Matkat kestää Albaniassa kauan, joten iltapäivällä busseja ei välttämättä lähde enää niin usein. Ehkä tällä tavoin löytyisi myös ilmastoitu bussi..?
Tiranassa menimme vain sokkona bussiasemalle ja selvitimme sopivan bussin siellä. Beratissa selvittelimme bussin lähtöaikaa hotellin respasta tai bussiasemalta jo edellisenä päivänä.
Tsemppiä matkaan! Albania on hieno paikka 🙂
Jenni
28.6.2018 at 19:00Moi! Päädyin sattumalta Beratia googletellessani tänne, ja olipa hauska lukea että myös sun blogin syntyinspiraatio on ollut Albania. On tosi vaikea sanoittaa syytä miksi Albania on kahden matkan jälkeen jo noussut suosikkikohteeksi, mutta jotain sanoinkuvamattoman mukavaa siellä on. Muistan myös etsineeni tietoa etukäteen ja todenneeni lopulta paikan päällä, että kaikki selviää siellä helpoiten. Silti monelle on varmasti rohkaisevaa löytää edes jotakin infoa etukäteen. Albaniasta kertomisessa on myös ristiriita – toisaalta haluaisin mainostaa sitä kaikille, toisaalta pitää sen mahdollisimman pitkään niin harvinaisena kohteena kuin se on nyt.
Suunnaton
3.7.2018 at 08:29Kiva kun kommentoit! Tunnistan tuon ihan saman itsessäni. Yksi Albanian kiehtovimmista asioista on se, ettei kovin moni turisti ole vielä löytänyt sinne. Pahoin pelkään, että tilanne muuttuu jo vauhdilla etenkin rannikolla.
Toisaalta on kiva jakaa kokemuksia ja olla avuksi niille, jotka Albanian matkaa suunnittelevat. Eli samaa mieltä olen sun kanssasi myös tästä 🙂
Jyri Martiskainen
8.12.2019 at 09:57Hei!
Mielenkiintoista luettavaa! Onko joku harkinnut loma-asunnon ostamista Albaniasta?
Suunnaton
8.12.2019 at 11:30Mukava kuulla!
Antti Vuolanne
12.6.2024 at 15:04Lähdössä ensi viikolla kolmeksi viikoksi Albaniaan.
Tirana, Durres, Vlore, Sarande.