Huikea Albania, joka synnytti Suunnattoman matkablogin

Viime viikolla vietettyjen blogin yksivuotissynttäreiden kunniaksi lienee viimeinkin aika sanoa sananen Albaniasta. Kyllä, Albaniasta, sillä koko blogin syntymisestä on syytä kiittää tuota pitkään sulkeutuneena ollutta maata.

Ai miksi? Minäpä kerron.

Viitisen vuotta sitten istuimme olohuoneessamme selailemassa karttakirjaa. Mihinhän sitä seuraavaksi matkustaisi? Kirjan sivuja selaillessa silmät kiinnittyivät yhteen kolkkaan Balkanilla. Albania. Mikähän paikka se oikein on?

Vielä 2010-luvun alkupuolella juuri kukaan ei matkustanut Albaniaan. En tuntenut ketään, joka olisi koskaan kuullutkaan kenestäkään, joka olisi käynyt Albaniassa. Pohjoisempi Balkan, Kroatia etunenässä oli jo vähitellen saamassa jalansijaa matkailijoiden suunnitelmissa, mutta Albaniaan ei kukaan edes harkinnut matkustavansa.

Yritimme löytää tietoa Albaniasta. Blogeista ei löytynyt mainintaa, matkailusivustot eivät tuntuneet juurikaan tunnistavan koko maata. Sohvasurffaajat -ohjelmasarjasta löytyi joku kämäinen jakso Albaniasta, ja Pallontallaajien keskustelupalstalla oli muutama lyhyt viesti aiheesta. Muuten – ei juuri mitään.

Pitihän Albaniaan päästä. Ajattele, että vielä 2000-luvulla voi olla Euroopan maa, jossa juuri kukaan ei ole koskaan käynyt, ja josta mielikuvana esiin nousivat vain albaanipakolaiset. Eräänä lokakuisena päivänä sitten nousimme Turkish Airlinesin koneeseen, joka kuljetti meidät Istanbulin kautta Albanian pääkaupunkiin Tiranaan.

En koskaan unohda sitä tunnetta, joka minut valtasi Tiranan kentällä passintarkastusjonossa seisoessani. Täällä sitä nyt ollaan. Lähes tyhjällä kentällä, Albaniassa. Tuolla edessä on ovet, jotka avautuvat Albaniaan. Eikä minulla ole pienintäkään aavistusta, minkälainen maailma siellä odottaa.

Albaniassa matkustaminen

Olimme varanneet matkaamme puolisentoista viikkoa. Olimme saaneet tehtyä matkavalmisteluita sen verran, että olimme suurinpiirtein valinneet matkakohteemme. Rannikkokaupungit saisivat nyt jäädä pois matkaohjelmasta. Jälkiviisaana voin sanoa, että ehkä olisi kuitenkin pitänyt käydä siellä, sillä nyt, vuonna 2017, matkailijat alkavat enenevissä määrin löytämään näihin rantakohteisiin. Viisi vuotta aiemmin ne olisivat voineet olla alkuperäisempiä.

Päätimme matkallamme keskittyä Albanian keski- ja itäosiin. Pääkaupunki Tirana olisi luonnollinen valinta, sillä lentomme laskeutui Tiranaan. Lisäksi halusimme käydä UNESCO:n maailmanperintökohteessa Beratissa. Vähän lomailuntynkääkin mahtui mukaan, sillä päätimme vierailla Ohrid-järvellä, joka sijaitsee Albanian ja Makedonian rajalla. Parhaat Ohrid-järven kohteet tuntuivat löytyvän Makedonian puolelta, joten tulisimme vierailemaan myös Makedoniassa.

Albaniassa olisi ehkä voinut vuokrata auton, mutta päätimme turvautua julkisiin kulkuvälineisiin. Tämä toi matkalle monia mutkia, eikä varmasti ollut se kaikkein helpoin vaihtoehto. Mutta en kadu päätöstä pätkääkään. Monet busseissa vietetyt matkat ovat jääneet Albanian reissulta mieleen kaikkein parhaiten.

Road tripit ja auton vuokraaminen tuntuvat olevan tätä nykyä kovin suosittu matkustusmuoto Albaniassa. Jos et kuitenkaan halua körötellä huonokuntoisilla teillä ja pelätä auton hajoavan seuraavaan isompaan kuoppaan, on julkisilla matkustaminen hyvä vaihtoehto. Julkinen liikenne pelittää Albaniassa melko hyvin. Linja-autojen ja taksien lisäksi Albaniassa liikennöi monista muista maista tutut pikkubussit, joilla on kutakuinkin tietty reitti, mutta tarkan aikataulun sijaan ne lähtevät liikkeelle silloin, kun ajoneuvo on täynnä.

Bussilla matkustaminen

Tiranasta Beratiin, Beratista Elbasaniin ja Ohridista Makedonian puolelta takaisin Tiranaan matkustimme linja-autoilla. Kuuntelimme hassua paikallista musiikkia samalla kun keskeneräiset rakennustyömaat ja vähitellen ränsistyvät bunkkerit vilisivät ikkunoiden takana. Bussilla matkustaminen on selkeää ja helppoa. Ohrid-järven pohjoispäässä sijaitsevalla Makedonian ja Albanian rajalla odotimme bussissa, kun kaikilta matkustajilta kerättiin passit, vietiin raja-aseman rakennukseen ja tuotiin lopulta takaisin. Helppoa ja vaivatonta.

Pikkubussilla matkustaminen

Pikkubussiin turvauduimme matkallamme Beratista Ohridiin, Albanian ja Makedonian rajalle saakka. Alkumatkan Tiranasta Elbasaniin olimme päässeet bussilla, mutta Elbasanista Ohridiin meidän pitäisi jatkaa pikkubussilla. Pikkubussin löytäminen Elbasanista ei ollutkaan ihan helpoin vaihtoehto. Jäädessämme bussista pois Elbasanin linja-autoasemalla kyselimme, miten löytäisimme pikkubusseille. Ihmiset mainitsivat muutaman kerran jonkin stadionin, mutteivät tuntuneet osaavan kertoa, miten pikkubussien lähtöpaikalle pääsee. Lopulta päädyimme kävelemään kilometritolkulla turhaan, matkustamaan pari korttelia taksilla ja kysymään neuvoa vielä muutamaan otteeseen. Lopulta, reilun tunnin kuluttua löysimme itse tuon stadionin, jonka vierestä pikkubussit lähtevät. Jos päädyt liikkumaan Beratista Ohridiin julkisilla, ota linja-autoaseman ja pikkubussiasema sijainnit talteen jo etukäteen. Linja-autoaseman löydät kirjoittamalla googleen Terminali Autobusave, Elbasan ja pikkubussiaseman nimellä Librazhd Bound Bus/Minibus Station, Elbasan.

Albaniassa infrastruktuuri ei ole ihan Suomen tasoa (puhukaa vaan Suomen korjausvelasta, mutta meillä on vielä todella hyvä tilanne), eikä kaikki muukaan kuljetuksiin liittyvä noudata ihan samoja standardeja. Tuossa samaisessa Elbasanista Makedonian rajan tuntumassa sijaitsevaan Pogradecin pikkukaupunkiin liikennöivässä pikkubussissa kuljettaja oli päättänyt maksimoida hyödyn. Viimeisessä penkkirivissä oli ainoastaan kaksi kiinteää istuinta ja niiden välissä tyhjä rako. Kustannustehokas kuljettaja oli näppäränä sijoittanut istuinten väliin huteran muovijakkaran. Siinä eräs italialainen mies sai tasapainotella koko parin tunnin ajomatkan.

Pikkubussi tyhjeni Podgarecissa, mutta meillä olisi vielä matkaa Makedonian puolelle Ohridin kaupunkiin. Pikkubussin kuljettaja suostui lisämaksusta kuljettamaan meidät muutaman kilometrin päähän Albanian ja Makedonian raja-asemalle. Koko matkan hintaan nähden kuskin pyytämä summa oli suuri, mutta väsyneen suomalaisen kukkarolle melko pieni summa. Kuljettaja jätti meidät aivan Ohrid-järven eteläpäässä sijaitsevan raja-aseman tuntumaan. Rajan yli kävelimme jalan. Ylitys sujui ongelmitta. Muutaman vitsin heitimme sekä albanialaisten että makedonialaisten rajavalvojien kanssa, ja pääsimme Makedonian puolelle.

Taksilla Albanian ja Makedonian rajalta Ohridiin

Makedonian raja-asemalta liikennöi silloin tällöin bussi Ohridiin. Päätimme ensin jäädä odottamaan bussia, mutta jonkin ajan kuluttua paikalle kurvasi taksi. Taksimatka ei ollut ihan tavanomaisimmasta päästä, sillä sen sijaan, että kuljettaja olisi vienyt meidät suoraan määränpäähämme, poikkesimme matkalla noutamaan pari kuljettajan kaveria mukaan.

Kieli

Albanian kieli

Albanian kieli muistuttaa monilta osin romaanisia kieliä. Albaniassa asioimista helpottaa, mikäli osaat italiaa, ranskaa tai espanjaa. Me hyödyimme tästä erityisesti bussimatkalla Tiranasta Beratiin. Tiranan linja-autoasemalla tiedustelimme kuljettajalta, milloin bussi on lähdössä. Kuljettaja ymmärsi englantia, mutta vastasi mitä ilmeisemmin albaniaksi. Kymmenen minuutin päästä. Selvä. Vasta istumapaikalle kävellessäni tajusin, että kuljettaja ei tainnutkaan puhua englantia. Siitä huolimatta ymmärsin vastauksen sujuvasti.

Toinen konkreettinen hyöty romaanisten kielten osaamisesta on ruoan tilaaminen ravintoloissa. Ainakin meidän matkustaessamme Albaniassa vuonna 2013, monet ruokalistoista olivat albaniaksi. Espanjan ja ranskan taidon avulla pystyimme kuitenkin hyvin tulkitsemaan, mitä mikin annos piti sisällään. Ja vaikka ruokalistat olisivatkin englanniksi, saattaa jokin tuntemattomampi sana olla helpompi päätellä albaniasta kuin englannista. (Tästä syystä pyydän esimerkiksi Espanjassa toiselle meistä englannin- ja toiselle espanjankielisen ruokalistan.) Jos romaaniset kielet eivät ole hanskassa, ei hätää, pärjäät Albaniassa ihan hyvin englanniksikin.

Makedonian kieli

Albaniasta poiketen makedonian kieli on slaavilaista sukua, ja sitä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin. Romaanisten kielten avulla on siis aivan turha kuvitellakaan pärjäävänsä Makedoniassa. Toisaalta ainakin Ohridin ympäristössä pärjäsi hyvin myös englannilla. Kyrillisten kirjainten kanssa saa välillä temppuilla ja yrittää vertailla opaskirjassa ja bussin valotaulussa olevia nimiä päästäkseen oikeaan bussiin. Täällä venäjän osaaminen voisi olla ihan hyödyllistä.

Miksi Albaniaan kannattaa matkustaa?

Ruoka

Albanialainen ruoka on aivan taivaallisen hyvää. Ruoka tehdään tuoreista raaka-aineista ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella herkullista. Kokeile ainakin tuoreita salaatteja ja kesäkurpitsaan (vai munakoisoon?) tehtyjä annoksia. Et tule katumaan!

Koska Albania

Harvassa on ne paikat, jossa pääset näin helposti kokemaan aivan toisenlaisen maailman. Albaniassa voit nähdä vanhan miehen paimentamassa kalkkunalaumaa ja satoja ja taas satoja betonibunkkereita. Albania oli pitkään suljettu maa. Se avautui muulle maailmalle vasta 90-luvun alussa. Maan melko hirveäkin historia on taannut sen, että Albania on pitkään säilynyt omintakeisena paikkana. Albanian sulkeutuneisuus on jämähtänyt monen ihmisen ajatuksiin, minkä takia maata ei ole aiemmin osattu ajatella matkailukohteena. Jopa Tiranassa kohtaamamme nuori jäätelönmyyjä ihmetteli, että miksi ihmeessä te olette tulleet Albaniaan?

Kommunismi ja Hoxhan diktatuuri takasivat sen, että Albania säilyi hyvin eristyksissä muusta Euroopasta. Hoxha ja järjettömät (?) pelkonsa aiheuttivat sen, että Albaniaan rakennettiin yli 700 000 betonista bunkkeria. Nämä rakennelmat ränsistyvät nyt pitkin Albanian maaseutua, mutta yhä ne ovat siellä, ihmetyttämässä Albaniaan päätyviä matkailijoita.

Kaiken tämän takia ja näistä asioista huolimatta Albania on ollut yksi unohtumattomimmista matkakohteistani. Albania on upea, se on kaunis ja ennen kaikkea hyvin erilainen. Jos haluat kokea Albanian, mene sinne nyt. Mene, ennen kuin kaikki Kroatian ja Montenegron nähneet matkailijat päättävät suunnata tuohon ennen niin suljettuun maahan.

Jäikö jonkin asia Albaniassa vielä mietityttämään? Kysy ihmeessä, jos jokin asia kiinnostaa!

Blogin synty

Miten tämä kaikki sitten liittyy blogiin?

Tämän jutun ensimmäisissä kappaleissa kerroin, kuinka valtavan vaikeaa oli löytää minkäänlaista tietoa Albaniasta. Muutamat ihmiset tuntuivat maassa käyneen, mutta tietoa oli löydettävissä hyvin niukasti. Mieleeni jäi kytemään ajatus, että olisi hienoa auttaa muita ihmisiä, jotka suunnittelevat matkaa sellaiseen kohteeseen, jossa minä olen käynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni selailemasta matkablogeja. Oli tullut aika kantaa korteni kekoon.

Seuraatko Suunnaton-blogia jo sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi
Pinterest: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi, Blogipolku ja Bloglovin’