Salpa-asema – koskettavaa historiaa Kaakkois-Suomessa

Kun renkaiden alla vilisee valtatien 6 asfaltti, kannattaa Kouvolan ja Lappeenrannan välillä pysyä valppaana. Luumäellä tien reunassa näkyy valkoinen kyltti ja metsän puolella on havaittavissa betonisia rakennelmia. Nyt jos koskaan on hyvä heti tauolle. Ohjaa auto tien sivuun levähdyspaikalle ja ota suunta kohti metsää. Tässä on Salpa-asema.

Levähdyspaikalla Salpa-asemasta ei kerro muu kuin valtatien varrella sijaitseva opastaulu. Muita opasteita tai infotauluja ei levähdyspaikalla ole, vaikka muutamien nettikirjoitusten perusteella sellaiset on joskus ollut olemassa. Levähdyspaikan lounaiskulmasta lähtee metsäautotien näköinen reitti, jota pitkin pääsee puolustuslinjalle. Vaihtoehtoisesti suunnan voi ottaa levähdyspaikan keskivaiheilta lähtevää pienempää polkua pitkin.

Polku puikkelehtii suurien teräväkulmaisten kivien lomassa. Kivenjärkäleet sijaitsevat suorissa linjoissa, useita kiviä peräkkäin. Nämä kivet on aseteltu tarkoin. Niiden tarkoitus on pysäyttää tai ainakin hidastaa panssarivaunujen eteneminen. Kivirintama jatkuu silmänkantamattomiin, eikä ihme, sillä estettä on rakennettu reilusti toista sataa kilometriä. Kivien keskellä seisoessa ei voi kuin ihmetellä, mikä työ tämänkin esteen rakentamisessa on aikoinaan ollut.

Itse Salpalinja on 1200 kilometrin mittainen puolustuslinja, joka ulottuu Suomenlahdelta aina Sallan ja Savukosken alueelle. Se onkin maailman pisin yhtenäinen linnoitus. Salpalinjan kaikkein varustelluin osuus sijaitsee juuri täällä, Suomenlahden ja Saimaan välisellä alueella. Salpalinjaa alettiin rakentamaan ylipäällikkö Mannerheimin käskystä talvisodan jälkeen. Puolustuslinjan tarkoituksena oli toimia viimeisenä esteenä Suomen uuden itärajan puolustamisessa, sillä talvisodan jälkeen uusi sota oli todennäköinen.

Rakennusurakka toteutettiin pääasiassa vuosina 1940-1941. Kesäkuussa 1941 alkanut jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä keskeytti Salpalinjan rakennustyöt. Sodan aikana Suomi sai vallattua takaisin talvisodassa menetettyjä alueita, jolloin Salpalinja jäi rintamalinjojen taakse. Tällöin Salpalinja ei tuntunut enää niin merkitykselliseltä puolustuslinjalta ja rakennustyöt keskitettiin varsinaisille rintamille.

Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen ja Salpalinja nähtiin taas tärkeänä puolustuslinjana. Tällöin päätettiin, että Salpalinja tulisi taas saattaa taistelukuntoon. Suurhyökkäys ei kuitenkaan koskaan edennyt Salpalinjalle saakka, sillä suomalaiset saivat torjuttua Neuvostoliiton hyökkäyksen. Salpalinjaa ei siis koskaan ole käytetty varsinaiseen sotimiseen.

Salpalinja on ollut aikoinaan Suomen suurin rakennustyömaa. Puolustuslinjalle rakennettiin yhteensä 728 kantalinnoitetta, jotka louhittiin kallioon tai rakennettiin betonista. Nämä teräsbetoniset ase- ja majoituskorsut muodostavat puolustusaseman rungon. Niiden lisäksi rakennettiin noin 3000 puista kenttälinnoitetta. Taistelu- ja yhteyshautaa rakennettiin yhteensä 350 kilometriä. Kaikki tämä rakennettiin puolentoista vuoden aikana. Etelä-karjalaisessa metsässä seistessä voi vain ihmetellä ja ihailla, miten tuollainen urakka on ollut mahdollista toteuttaa lähes 100 vuotta sitten.

Salpa-asemalla kivenjärkäleistä rakennetut panssariesterivistöt muodostava vain yhden pienen kokonaisuuden linnoitusalueesta. Heti kivirivistön takana näkyy ensimmäinen betoniseinä ja sen edessä sijaitseva ruosteinen rakennelma. Kyseessä on suuri korsu, jonka betoniseinämässä on sisäänkäynti ja katolla pieniä tähystysreikiä. Tämä, kuten moni muukin alueen korsuista, on suljettu lukitulla paksulla metalliovella. Voi olla, että kesäisin näihinkin korsuihin pääsee tutustumaan myös sisäpuolelta.

Erilaisia korsuja on tällä Salpa-aseman alueella useita. Levähdyspaikan puoleisen alueen lisäksi rakennelmia on myös valtatien pohjoispuolella. Sinne päästäkseen täytyy ylittää vilkas valtatie. Ylitys kannattaa, mutta siinä täytyy olla erityisen varovainen. Autoilijalle Salpa-asema tulee aivan yllätyksenä, eivätkä kuljettajat osaa varautua yllättäviin jalankulkijoihin keskellä valtatietä.

Metsässä on jännittävää kävellä polkuja pitkin, kun koskaan ei tiedä, minkä kuusen takaa seuraava betoniseinä tulee vastaan. Metsän hiljaisuudessa ajatukset kuljettavat sota-aikaan.

Korsujen keskellä tunteet heittelevät laidasta laitaan. Aluksi alueella kävelee suu ammollaan ihmetyksestä. Millainen työ niillä 35 000 rakentajalla ja 2000 muonittajalla onkaan ollut tämän puolustuslinjan rakentamisessa. Viimeistään pimeään korsuun astuessa todellisuus kolahtaa mieleen. Miten rankkaa elämä onkaan sota-aikana ollut. Millaista on ollut majoittua pimeässä korsussa, kun jatkuvasti joutuu olemaan varuillaan vihollisen liikkeistä. Millaista on, kun koskaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

Vaikka Salpalinjalla ei olekaan koskaan sodittu, on Salpa-asema yksi koskettavimmista suomalaisista käyntikohteista. Salpalinjan luulisi kiinnostavan myös ulkomaalaisia. Onhan se yksi parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa. Nykyisin linnoitteiden hoidosta vastaa Senaatti-kiinteistöt. Salpalinjan kohteita onkin kunnostettu vierailukäyttöön, ja korsualueella on nähtävissä tuoreilla laudoilla tuettuja sisäänkäyntejä ja reuna-alueille pystytettyjä aitoja.

Kaikkia alkuperäisiä rakennelmia ei Salpalinjallakaan ole enää jäljellä. Sodan jälkeen puolustuslinjalta purettiin kenttälinnotteita ja piikkilankaesteitä, ja niiden materiaalia käytettiin rakennustarpeina. Alueita on myös raivattu muun muassa maatalouskäytöön. Luumäellä sijaitsevan Salpa-aseman lisäksi Salpalinjan kohteisiin pääsee tutustumaan muun muassa Lemillä, Ruokolahdella ja Ylämaalla.

Lähteet: Luumaki.fi, GoSaimaa.fi, Salpakeskus.fi

Katso vinkit myös toiseen lähialueen matkakohteeseen, Taavetin linnoitukseen.

Oletko sinä vieraillut Salpa-asemalla tai muissa Salpalinjan kohteissa? Mikä on sinun mielestäsi Suomen koskettavin käyntikohde? Missä historia tuntuu olevan läsnä?

Seuraathan Suunnaton-blogia myös sosiaalisessa mediassa:

Facebook: @suunnaton
Instagram: @suunnaton
Twitter: @Suunnaton_blogi

Suunnaton löytyy myös blogipalveluista
Blogit.fi ja Bloglovin’